Syksy on näyttänyt viime päivinä huikeaa väriloistoa. Mennyt viikonloppu onkin ollut ulkoilun kyllästämä. Tosin vain minulla, sillä Ari on työmatkalla ja siis sidottuna aikatauluihin ja lukuisiin bussimatkoihin. Mutta me Totin kanssa olemme nauttineet sitten senkin edestä.
Ropi käväisi kylässä - ja voi "hyvää päivää", kun viiden kuun ikäinen koira kasvaa vauhdilla. Ropi on hieno nuori poika. Hyvätapainen, rohkea ja muut - niin eläimet kuin ihmisetkin - hienosti huomioon ottava koira.
Juu, juu. Kasvan minä. Ja olen kiltti <3
Tänään menimme Hannan ja Johannan kanssa nauttimaan metsäilmasta ja raikkaasta syyskelistä. Taisimme vähän niiden lisäksi nauttia hyvästä nuotiolounaasta, joka sisälsi sekä pääruoan, ruuanlaottiruoan että jälkiruoan. Ja tietysti kahvit ja teet herkkuineen. Käväisimme toki huiputtamassa läheisen kallion, enkä nyt tarkoita huijjaamista, vaan ihan oikeaa huipulle kiipeämistä. Noh, ei siinä kyllä kiipeilytaitoja tarvinnut. Mutta huiputus kuin huiputus. Aina sitä voi parilla merirosvorahalla juhlia.
Hanna kuvaa jäkälää...
...ja Totti ihailee Johannaa, siitä on hyvä retki tehty
Kun minä kasvan isoksi, tuleekohan minustakin lohiveistos?
Mato, Mauno Digiloon kaveri, joka ei esitellyt itseään
Tunnelmallinen nuotio
Käväisin vielä illalla Elisan lämpöisessä huomassa iltateellä nauttimassa leivinuunista juuri otettuja lämpimäisiä. Tämä sunnuntai on ollut herkkusunnuntai!
Elisan leipä. Njom-njom.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti