Vaihteeksi verstaalla

 Kesälomat ovat takanapäin ja päivätyöt ovat alkaneet. Säät ovat olleet viime päivinä vihdoinkin lähes parhaat mahdolliset. Päivälämpötilat on pysytelleet maltillisissa lukemissa ja yöt ovat viilentyneet, kuin syksyä ennakoiden. Kalavedetkin heräävät vähitellen helteiden aiheuttamasta piinasta. Ahvenen ja kuhan odotetuin sesonki on pian alkamassa. 

Tenolta kuului loppukesästä pitkästä aikaa hyviä uutisia. Kyttyrälohien määrä jäi murto-osaan ennustetusta. Lisäksi tutkija Panu Orell oli todennut, että Tenoon nousseiden lohien määrä on hieman kasvanut viime vuodesta. Omat havainnot tukevat tätä uutista. Lohien pintakäyntejä näkyi selvästi enemmän esimerkiksi pariin viime vuoteen verrattuna. Lopullinen nousulohien määrä selviää, kun Pulmangin kaikuluotaintulokset on käyty läpi ja kyttyrälohet on eroteltu joen omista lohista. Toivotaan että käänne on tapahtunut ja lohikantojen aallonpohja Tenossa on ohitettu.

Verstaallakin on tullut piipahdettua kesätauolla ollutta vaapunveistoa elvyttämässä. Kuha tuntuu olevan lähes kaikkiruokainen, mitä vaapun väreihin tulee. Markulle lähti kaksi mielenkiintoista kuhavaappua, joiden värit on tehty videopätkässä nähdyn vaapun kaltaiseksi. Jonkinlainen muikkuvariaatio on tämäkin väri.

Suomuselkä

Nimikkovaappuja kysytään aika ajoin. Kaima saa nimellään varustetun yllätyslahjan lähiaikoina. Uimataitoakin on tälle vaapulle suotu.

Onneksi näitä lahjakoteloita saa kaupasta

Nimikoitu kalakampe

Uudella kameralla kuvaamista täytyy harjoitella vielä kovasti. Sen ominaisuudet yllättävät kun kuvaaja malttaa keskittyä kuvaamiseen. 

Kukkakärpänen

Tekniikka kehittyy

 Niinhän siinä kävi, että uusi kamera tuli hankittua. Vaihdoimme hyvin palvelleen Canon Powershotin  astetta edistyksellisempään Sony RX10 MarkIV -kameraan. Käytetty, uudenveroinen Sony on askel tarkempiin kuviin ja videoihin, kunhan etsimen takana oleva kuvaaja osaa ottaa hienosta kamerasta kaiken irti. Opiskeltavaa siis riittää. Pientä esimakua on jo kokeiltu kameran ominaisuuksista. 

Kävimme eilen pitkästä aikaa Vesijärvellä. Vesi on 21,5 -asteista, joten suuria saalisodotuksia ei vielä ollut. Lokkien parveilu paljasti melkoisen ajoahventen parven, joka herkutteli kuoreilla. Harmi, että ahvenet olivat pienenlaisia, mutta niitä oli todella paljon. Vaikuttaa siltä, että ahventen määrä Enonselällä on palaamassa aikaisempien vuosien hyvälle tasolle. Pari hyvää fileahventa toki löytyi ajoahvenparvesta pienempien joukosta. 

Uusi kamera tulee olemaan mukana monella reissulla

Lahden Järvipelastajat evästauolla Messilän satamassa

Joku ukko kaloja narraamassa

Tänään Helenalla oli työpäivä Lapinjärvellä. Niinpä minä käytin tilaisuuden hyödykseni ja kävin Ruskan kanssa kävelemässä Ruotsinpyhtäällä Kukuljärven vaellusreitin. Paikka on tuttu parin vuoden takaa, mutta kestää käynnit vaikka useamminkin. Monipuolinen reitti kulkee välillä vanhassa metsässä, rämeellä, järven rannalla ja lukuisilla kallioilla. Haastavin jyrkkä nousu kalliolle oli saanut apuköyden rinnalle portaat, mikä helpottaa nousua ratkaisevasti. Pitävät kengät helpottavat kallioilla kulkemista. Tälle noin yhdeksän kilometrin patikointireitille voi antaa vahvan suosituksen. 

Siisti tulipaikka sijaitsee aivan Kymijoen Ahvenkosken haaran rannalla

Tenojokea kesän ihaillut Ruska ihmettelee Kymijoen veden väriä 

Reitti on merkitty selkeästi

Pitkoksia on reitillä runsaasti

Köyden avulla vai portailla?

Ruskan piirteet ovat nyt entistä tarkemmat

Uuden kameran tarkkuus näkyy hyvin tässä jäkäläkuvassa

Lumpeenkukka Kukuljärvellä

Lestijärven rannalla

Kuivan kesän jälkeen palasimme helteiseltä Utsjoelta helteiselle Keski-Pohjanmaalle. Utsjoelta lähdettyämme saapuivat kauan odotetut sateet pohjoisimpaan Lappiin. Ensimmäiset pisarat ropisivat automme tuulilasiin jo ennen Kevoa. Samana päivänä startanneen Kaldoaivi Ultra Trailin kilpailijat saivat niskaansa melkoiset sadekuurot. Matkalla kohti etelää seurasimme Aurora Holidaysista tutun  Sonjan 168 km:n juoksua. Onnittelut Sonjalle vielä kerran valtavan hienosta suorituksesta. Voi vain kuvitella mitä kaikkea tuollaiseen suoritukseen pystyminen vaatii. Nostamme täällä hattua tällä kertaa erityisen korkealle.

Lestijärvellä lämmintä riitti yötä myöten. Onneksi etelätuulet puhaltelivat suoraan järveltä mökille päin, mikä vilvoitti sekä mökkiä että oloamme merkittävästi. Sukulaisissa käynnin lisäksi vietimme aikaa mökillä pienien puuhien parissa. Katoille en tänä kesänä kiipeillyt, viime kesän putoamisesta viisastuneena...

Lestijärven rannat ovat oivia paikkoja lintujen tarkkailuun. Lintuja on mukava seurata ja ne ovat usein todella kauniita. Niiden värien kirjo on loputon. Ja ne lauluäänet! Kukapa ei tunnistaisi kuikan huutoa tai laulujoutsenen kuuluvaa ääntä. Härkälinnun karheat krääkäisyt on myös helppo tunnistaa. Monet linnuista ovat tottuneet rannan mökkiläisiin ja niinpä ne usein viihtyvät aivan rannan tuntumassa. Lintuja kuvatessa alkoi vaivata pieni kamerakuume. Nykyisellä kalustolla on pärjätty jo vuosia, mutta tekniikka ja kameroiden ominaisuudet kehittyvät kaiken aikaa. Katsotaan mihin tämä kuume johtaa.

Härkälintu poikasineen

Isokoskelo ja poikaskatras

Kun hieman varttuneemmat poikaset äityvät leikkimään, niin siinä vesi pärskyy

Telkkänaaras aamu-unilla

Joutsenpari on tuttu näky tällä rannalla

Toinen parin poikasista ihmettelee kovaa tuulta

Tuuli nosti tämän joutsenen pyrstösulat pystyyn

Rastigaisa lumoaa

 Outi on tuttu näky reppu tai rinkka selässä. Vaellusreitit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi eri puolilla Lappia ja Kebnekaisen huipullakin Ruotsissa on tämä ketterä vaeltaja nähty. Tänä kesänä Outi on ihaillut Tenoa sen rantapenkalta usean viikon ajan. Lähialueen tuntureilla hän on jo pistääntynyt ja Utsjoen kuntosalin kuukausikorttia on hän käyttänyt koko rahan edestä. Menneellä viikolla Outi päätti toteuttaa unelmansa Rastigaisan huiputtamisesta. 

Outi ja Ruska Tenovuonon rantamaisemissa

Rastigaisa on Finnmarkin korkein tunturi 1066m

Monet lähteet kertoivat yli kilometrisen huipun saavuttamisen vaikeudesta. Kun Helenan kanssa vuosia sitten kävimme Rastigaisalla, oli helle ja juomavettä oli tarjolla niukasti. Huipun hankala kivikko jäi mieleen erityisen vaativana. Hyvä sää on ehdoton edellytys huipulla käymiselle ja viimeisien nousumetrien louhikko vaatii erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta. Kauniissa, lämpimässä sekä tuulisessa säässä Rastigaisa otti Outin suopeasti laelleen ja unelma itäisen Finnmarkin korkeimman huipun valloittamisesta toteutui. 

Paluumatkalla Outia odotti yllätys. Minä kävelin häntä etukäteen ilmoittamatta kuutisen kilometriä vastaan ja yllätys oli täydellinen. Outi huomasi paluumatkalla "jonkun ukon" nojailemassa kiireettömästi reitin varrella suurehkoon kiveen. Lähemmäksi tultuaan hän lopulta tunnisti minut ja niin kävelimme loppumatkan yhdessä. Pidimme vielä yhteisen evästauon kirkasvetisen lammen rannalla ja nautimme raikkaan veden lisäksi poron kuivalihasta sekä suklaasta, joka oli unohtunut Outin eväistä. 

Darjohkan ylitys oli helppoa, koska joen yli oli tehty silta

Ruusujuuri viihtyy hyvin Rastigaisalle johtavan reitin varrella

Voisiko tämä kirkasvetinen lampi olla raudun asuinpaikka?

Poron kuivalihan voimalla jaksaa askeltaa

Keskiviikkona Kylmäkaltionsuvannon rannalle ilmestyi tuttu kalamies. Jari oli tullut läheistensä kanssa mökilleen Osmaan ja kävi hakemassa Tenosta vähän suuhunpantavaa. Suuhunpantavaa tarjoili myös Aurora Holidaysin ravintola, jossa nautimme porukalla maittavat päivälliset. Namskis ja kiitos!

Jari tuntee kalastuksen metkut - kalojen harmiksi

Helteessä

 Niinhän siinä kävi, että perinteiset heinäkuun helteet saavuttivat Utsjoenkin. Mökkimme oma mittari näytti 32 astetta varjossa ja Kevon tutkimusasemalla lähes saman verran. Kun useiden päivien helteet saavuttavat nämä seudut, on syytä keskittyä aivan muuhun kuin kalastukseen.

Poro vilvoittelee kahlaamalla Nuoraskarin rannassa

Aamukaste tiivistyy hämähäkinseitteihin

Sateeton kesä on laskenut Tenon pinnan todella alas. Kristallinkirkas vesi on mahdollistanut uudet ulottuvuudet kuvaukseen, varsinkin dronen ja GoPron kanssa. Tulevaa elokuvaa varten on kuvattu mm. Kivikoski soutupaikkoineen lähietäisyydeltä ilmasta käsin. Kirkkaassa vedessä kosken kaikki kivet ja kuopat näkyvät lintuperspektiivistä selvästi.

Kivikoskea on taltioitu jälleen uudesta näkökulmasta

Kirkasta on vesi Kaavassakin

Perjantaina pakenimme hellettä Varanginvuonolle Marian ja Elmon kanssa. Siellä lämpötilat pysyivät kohtuullisina ja mereltä puhaltanut lempeä tuuli tuntui perin mukavalta. Ajoimme Vesisaareen asti, missä poikkesimme lounaan lisäksi vanhan Tuomaisen talon pihapiirissä. Museoitu, 1800-luvun puolivälissä rakennettu talo antaa kuvan kveenien elämästä noina aikoina. Monet suomalaiset muuttivat tuolloin Varangin rannoille tienestin, siis kalan perässä. Osa kävi tienaamassa muutaman kuukauden ja osa jäi rannan hierualle loppuiäkseen. Muistoina noista ajoista vilahtelevat suomalaiset sukunimet vielä nykyäänkin paikkojen ja yritysten nimissä. 

Vesisaari on kaupunki meren rannalla

Komea kalastusalus laiturissa

Tuomaisen kveenitalo pihapiireineen kuuluu Varangin museon kohteisiin

Ryhdikäs talo seisoo aivan keskustan tuntumassa

Eilen teimme pilvisen aamupäivän väistyttyä Outin kanssa patikkaretken Kuoppilastunturin huipulle. Tällä kertaa kävelimme tälle "takapihan" tunturille Osmasta lähtevää polkua pitkin, jonka Outi oli aiemmin käynyt toteamassa hyväksi. Huipulla vietimme hyvän tovin evästellen ja kuvaten kauaksi avautuvaa maisemaa. Helteistä huolimatta Rastigaisan ja sen naapurituntureiden kupeilla on vielä yllättävän paljon lunta.   

Hienoinen utu kuorrutti eilisen maiseman

Lapinvuokko viihtyy Kuoppilastunturin rinteillä

Ruska osaa nauttia näköaloista

Lämpö saapui Utsjoelle

 Kuukauden kalsarikelien jälkeen elohopea nousi lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Kesä nytkähti uuteen vaiheeseen lämpöaallon myötä. Onneksi nuo huippuhelteet tuntuvat nyt jääneen hetkellisiksi, emmehän ole millään tavoin helleihmisiä. 

Ailigastunturin huipulle on avattu uusi luontopolku. Polun on tarkoitus ohjata kulkijoita käyttämään merkittyjä reittejä maaperän kulumisen estämiseksi. Luontopolun varrelta voi löytää myös harvinaisempia lajeja, niin eläin- kuin kasvikunnasta. Maisemista pitäville tiedoksi, että polku vie tunturin parhaimmalle näköalapaikalle.

Uusi luontopolku on merkitty kiviin

Kaarlenvaltikka

Suokukka

Kivitasku

Kansallismaisema

Pihapiirissämme on käynyt melkoinen kuhina, kun kirjosiepon ja talitiaisen poikaset ovat varttuneet ja lähteneet pesäpöntöistään. Talitiaispoikasten lähtöä saimme seurata tänä aamuna, kun poikaset yksitellen kapusivat pöntöstä ja hyppäsivät viereiselle männyn oksalle. Hetken aikaa ympäröivää maailmaa ihmeteltyään ne oikaisivat siipensä ja lähtivät lentoon. Talitiaiset tuntuvat olevan heti lentokykyisiä pöntöstä tultuaan, toisin kuin kirjosiepon poikaset, jotka joutuvat selviämään ensimmäiset päivänsä "jalkamiehinä". 

Kirjosieppo vie nokassaan poikasilleen suurta hyönteistä

Juuri pöntöstä tullut talitiaispoikanen tarkkailee maailmaa 

Kuukkelit käyvät pihallamme etsimässä koiran ruoan tähteitä

Torstaina kävimme porukalla Tenovuonolla. Lähes tyyni ja lämmin sää oli houkutellut paikalle lukuisia kalamiehiä meidän lisäksi. Kyttyrälohista ei tuona päivänä saatu mitään havaintoja ja taimensaaliimme jäi yhteen hyvään ruokakalaan. Kalastuksen jälkeen kävelimme läheiselle Koppmolbuktan taukotuvalle ja ihailimme tyynen vuonon kauneutta. Sää oli mitä parhain. Aurinko helli lämmöllään maiseman lumonnutta seuruettamme. Lämpimästä säästä huolimatta oli vuonon vastarannalla näkyvillä tuntureilla vielä runsaasti lunta. Suoraan edessämme lahtivalas intoutui esittelemään uimataitoaan rannan läheisyydessä. Eväät maistuivat harvinaisen hyviltä. Tällaiset hetket jäävät muistoihin pitkäksi aikaa. 

Johannes tällä kertaa taimenen pyynnissä

Marialle nämä ovat tuttuja kalavesiä

Koppmolbuktan moderni taukotupa

Elmo vuonon rannalla

Outi ihailee avaraa maisemaa

Ruska näkee lahtivalaan jättämät pyörteet

Onnittelemme kummipoikaamme Väinöä tänä päivänä olleen konfirmaation johdosta!