Ottivieheitä

 Oululainen Kenneth on sekä taitava kalamies, että innokas vanhojen kalastusvälineiden keräilijä. Erityisesti Abun vanhoja keloja löytyy Kennethin vitriineistä useita. Vanhoja vieheitäkin on kertynyt pienen myymälän verran... Viimeisin villitys Kennethillä on vieheiden tuunaus. Kalastusharrastus näyttää vieneen miehen kokonaan.

Kalastuksessa Kennethin pääkohdekala on Oulujokeen nouseva taimen. Oma soutuvene onkin ahkerassa käytössä kun taimenen nousu jokeen alkaa. Yksi hyväksi osoittautunut vaappuväri on ollut "Mustan Koronan" hivenen tummempi muunnos, jonka Kenneth pyysi maalaamaan hänelle. Nyt maalasin hänelle tätä Oulujoen ottiväriä kolmessa koossa. 

"Musta Koronan" muunnos a`la Kenneth

Perinteisempää taimenväriä kyytipojiksi

Vaapuntekijän tavoite on löytää ja kehittää omia vaappuvärejä, jotka oikeasti ovet toimivia. MM Onnela on omista vaappuväreistäni se paras luottoväri. Tämä väri toimii lohelle jo keskikesällä, jos keli on pilvinen. Kesän edetessä se tuntuu toimivan yhä paremmin myös aurinkoisella kelillä. Parhaimmillaan tämä vaappu on loppukesän kalastuksessa. Tenon lisäksi MM Onnela on löytynyt myös monen Tornion- ja Muonionjoen lohen suusta. 

Tämä vaappuväri sai oman nimensä kesällä 2018, kun Mika Liukku ja Matti Holopainen olivat perinteisellä Tenon reissullaan ja saivat Onnelansuvannosta turistikalastuskauden viimeisenä päivänä  aivan käsittämättömän saaliin. Tästä kalareissusta voi lukea vaikka tästä blogitekstistä. Miesten reissusta löytyy myös ikimuistoinen video, jonka voi katsoa tästä.

Tämä MM Onnela pääsee Ruotsiin lohenpyyntiin

Kallen perhot tauluiksi

Kalle perheineen rakensi Johkamiellin mökin vuonna 1990. Kalle oli innokas perhonsitoja ja sitoi vuosittain uusia perhoja jokakesäisille Tenon reissuilleen. Ennen omaa mökkiä reissut suuntautuivat Alakönkäälle, missä olivat Tenon parhaat perhokalastuspaikat. Oman mökin valmistuttua Kaavaan aloitti Kalle lohensoudun uusilla kotivesillä. Kuoppilasjoesta tuli myös tärkeä kohde, sillä sinne pääsi tuolloin kalastamaan Utsjoen Osakaskunnan luvilla. 

Minäkin pääsin soutamaan lohta Kallen kanssa, olimmehan tutustuneet Limingan Musiikkileirin yhteydessä vuosia aikaisemmin. Aina tavatessamme kääntyi keskustelu Tenoon ja lohestukseen. Niinpä sattuma johdatti meidät lopulta samaan veneeseen. Kallen perhot osoittautuivat hyviksi soutuperhoiksi ja Kallen "Kummeli" oli ottiperhoista varmimpia. Suurin yhteinen lohemme tarttui Vitoslompolosta ja painoi 9 kiloa.

Kallen siirryttyä niille parhaille lohivesille meille tuli mahdollisuuus ostaa Johkamiellin mökki. Kaupat syntyivät ja Kallen perhorasiat jäivät mökin kaappiin. Perhoja usein ihailtuani, kysyin Kallen pojalta, Jukka-Pekalta, että mitä jos tekisin niistä taulut. Hän piti ajatusta hyvänä ja nyt taulut ovat valmiit. Taulut pääsevät Kallen lasten, Maaritin ja Jukka-Pekan kotien seinille. 

Perhojen sovittelua huopa-alustalle

Perhot pysyvät hyvin kiinni huovassa

Perhot ovat lasin takana suojassa

Kesäkalastuskausi lähestyy

 Vaapuntekijälle kevät on kiireisintä aikaa. Syksyn ja talven aikana veistetyt vaappuaihiot ovat saaneet väriä pintaan ja uimakoulun jälkeen ne ovat päässeet kalamiesten pakkeihin lähestyviä kalareissuja odottamaan. Kalastuskauden alettua on mukava kuulla mahdollisista saaliista tuotekehittelynkin kannalta. Mikä väri ja millainen uinti on toiminut parhaiten tietyissä olosuhteissa? Nämä ovat vaapuntekijälle arvokasta tietoa. 

Tein juuri valmiiksi sarjan vaappuja, jotka pääsevät ensi kesänä uisteluhommiin Inarijärvelle. Monet tämän vaappukokoelman väreistä on maalattu nyt ensimmäistä kertaa pitkään, kolmikoukkuiseen runkoon. Inarijärven punalihaiset ovat uistelijan toivomuslistan kärkipäässä, onhan juuri Inarilla mahdollista saada siiman päähän vauraita rautuja ja taimenia. 

"Inarin väri", "Kojamoväri" ja "Ampiainen"

"Törmälä", Musta Korona" ja "Kuore"

Nimetön, "Hilepapukaija" ja "Kuparifolio"

"Fluoripunahile", "Punahile" ja "Taimen"

"Autiosaari", "Sadeväri" ja nimetön

Wau, mikä kuksa!

 Sampo tuli viikonloppuna jälleen verstaalle ja jatkoi kuksantekoaan suurella innolla. Nyt oli vuorossa kuksan muodon viimeistely ja loppuhionta. Kuksan kupin reunat ohentuivat tasaisesti ensin Raspi-Roopella ja lopulta porakoneen hiontalaikalla. Kahvan Sampo muotoili siten, että siitä saa tukevan otteen. Kahvan alaosaan Sampo halusi jättää yksityiskohdaksi pienen palan pahkan omaa ulkoreunaa. Kun oikea muoto oli kuksassa saavutettu, oli aika hioa se vielä käsin kahdella eri hiontapaperilla. Seuraavaksi kuksan kyljet saivat Mänttärin suvun tunnukset ja pohja tekijänsä nimen. Sitten kuksa keitettiin vielä suolavedessä, missä se sai lisää sitkeyttä ja kestävyyttä. Viimeiseksi kuivaan kuksaan pyyhkäistiin ohut kerros parafiiniöljyä. Täytyy sanoa, että Sampo teki kertaheitolla kerrassaan upean kuksan. Huolellinen työnjälki näkyy joka paikassa ja isoisän värikäs pahka pääsi mieluisaan käyttöön. 

Muodon viimeistelyä hiomalaikalla

Käsinhionta vaatii käsivoimia

Mänttärin suvun tunnus poltettiin kuksan kylkiin

Sampo keskittyy kuksan ulkopinnan koristeluun 

Kuksakeittoa?

Valmista tuli!

Sampo ja kuksan kutsu

Talvella puhuimme Sampon kanssa, että hän tulisi keväämmällä verstaalle tekemään oman kuksansa. Sain muutama vuosi sitten Sampon isoisältä, Alpolta, palasia suuresta pahkasta. Tästä harvinaisen värikkäästä ja loimurikkaasta pahkasta olen veistänyt mm. kaksi taimenveistosta, kirjahyllykellon, lautasen sekä lukuisia kuksia. Nyt tänä viikonloppuna Sampo pääsi aloittamaan omaa kuksaansa tuosta samasta pahkasta. 

Tutun vaappuverstaan hyllyiltä löytyvät kaikki kuksantekoon tarvittavat työkalut ja saattaapa samaiselta verstaalta tulla myös pari veistoa helpottavaa vinkkiä. Sampo on aina ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä. Puukonkäyttö on tullut tutuksi paitsi partiossa, niin myös vaapunteon yhteydessä. Tänä viikonloppuna Sampo sai kuksansa jo yllättävän valmiiksi. Ensi kerralla kuksan kuppi viimeistelyhiotaan ja ylimääräinen puu hiotaan kuksan kyljistä Raspi-Roopen avulla. Lisäksi kuksan kahva saa lopullisen muotonsa. Näyttää vahvasti siltä, että Sampo juo tulevan kesän retkillänsä omasta kuksasta.

Ensin sahataan pahkasta kuksan muotoinen pala

Poralla tehdään kupin raakamuoto

Kupin kaivertamisessa tarvitaan erilaisia talttoja

Kupin hionnassa porakoneeseen liitettävä hiontalaite on loistava apu

Tyytyväinen nikkari ja puolivalmis oma kuksa

Veikan ensimmäinen pilkkireissu

 Veikka on innostunut kovasti kalastuksesta. Viime syksynä tämä kouvolalainen nuorimies vieraili Vesijärvellä ahvenia ja kuhia jigaamassa hyvällä menestyksellä. Eilen Veikka oli elämänsä ensimmäistä kertaa pilkillä. Sää suosi retkeämme oikein kunnolla, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kalapaikallamme pääsimme saaren taakse suojaan navakalta tuulelta, joten meillä oli kerrassaan hienot oltavat. 

Vesijärven Siikaniemen vedet olivat porukallemme suosiolliset. Elisa sai ensimmäisenä särjen ja Veikka heti perään samanlaisen, eikä saaliit loppuneet siihen... Kaikuluotain osoittautui mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, näkihän siitä lähestyvät ja pilkkiä tavoittelevat kalat selkeästi. Veikka oppi nopeasti tekemään omat pilkkiavannot kairalla. Oikealla tekniikalla avanto syntyi vaivattomasti. 

Olimme vuokranneet läheisen Rysänperän kodan tätä päivää varten. Lämmin kaakao hirvipyörykällä höystetyn sämpylän kanssa maistui tuoreelle pilkkimiehelle. Makeita herkkujakaan ei ollut unohdettu, niinpä iltapäivällä kodasta lähti onnellinen ja kylläinen seurue.

Rautatieasemalle mennessä ehdimme käydä kurkkaamassa Lahden Urheilukeskuksen hyppyrimäkiä. Suurmäen alastulorinnettä kunnostettiin juuri tulevia kisoja varten. Tapahtumarikas päivä jäi meille kaikille mieleen. 

Veikka keskittyy

Elisan kalaonni ei petä

Helena ja Veikka nauttivat kauniista säästä

Siinä se on!

Ruska ja Veikka ovat jo vanhoja tuttuja

Pilkkiahkio saa kyytiä

Veikka Rysänperän kodalla

Kohta syödään

Kaverukset palkintopallilla

Tunnelmia Ruuhijärveltä

 Eilen olimme Sylvin, Riikan ja Juhan kutsumina Ruuhijärvellä. Päivä oli mitä kaunein kevätpäivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja järven suojaisessa rannassa oli uskomattoman lämmin. Kirkasvetisellä Ruuhijärvellä vastikään pidetyissä pilkkikilpailuissa kalat olivat syönnillään - parhaiden kalastajien saatua yli kymmenen kilon saaliit. Paikallistuntemus lienee tällä järvellä valttia. Ahvenet ovat viime aikoina haastaneet järven pilkkijät, sillä vauraimmat saaliit ovat tulleet välillä syvältä ja välillä aivan matalasta. 

Lauantaina pilkimme kalat aivan rannan läheisyydestä. Sylvi sai uuden pilkkivavan ja saalisti sillä päivän komeimman ahvenen. Uuden vavan mukana tullut pystypilkki osottautui varsinaiseksi ottipeliksi. 

Helena pystytti rannan tuntumaan pienen keittiön. Risukeittimen avulla keitetyt teet, kaakaot ja nokipannukahvit maistuivat entistäkin makoisemmilta. Tuore pannukakku lakkahillon kera kruunasi tarjoilun. Kun vielä sää oli aivan täydellinen, jäi yhteinen retkemme hienoimpien muistojen joukkoon.

Pilkkipäivän päätteeksi saimme nauttia vielä Juhan valmistaman maittavan aterian vanhassa hirsitalossa. Riikan leipomat, juuri uunista otetut pullat olivat parhainta laskiaspullien aatelia. 

Kuusi joutsenta lensi aivan meidän läheltämme

Juha narraa ahvenia

Riikka nauttii kevätpäivän lämmöstä

Sylvi ja komea ahven

Retkikuntamme evästauolla Ruuhijärven rannassa

Reissu Pohjanmaalle

Talviloman aluksi olin Ruskan kanssa muutaman päivän Pohjanmaalla, Helena kun ei työkiireidensä keskellä päässyt mukaan. Sunnuntaina kävimme pilkillä Lestijärvellä. Lauhat säät olivat sulattaneet lumet järven jäältä ja potkukelkka oli oiva kulkuneuvo jäällä liikkumiseen. Porukkamme nuorimmainen, Vili, nappasi oitis kolme ahventa Linjakiven kupeelta ja osoitti olevansa kova pilkkimies. Vai auttoiko pilkkikaiku Vilin muita parempaan saaliiseen? Porukan suurimman ahvenen nappasi Janne ja me muut saimme vain haaveilla kaloista... 

Sunnuntai-iltana pistäännyimme Kokkolassa Anittalla ja Paulilla. Onneksi heidän työvuoronsa sattuivat tällä kerralla sopivasti kohdilleen, niin saimme nähdä toisemme. Tenon rannoilla tutuksi tullut pariskunta oli laittanut pöydän herkuista koreaksi. Ruskakin oli heillä kuin kotonaan, vaikka edellisestä tapaamisestamme oli kulunut jo yli puoli vuotta. Kevät on jo pitkällä ja kesällä vietämme taas yhteistä aikaa Tenon rannoilla.

Maanantaina kaadoimme isä-Toivon kanssa muutamia kuivuneita puita mökkitontilta. Kovat myrskytuulet olisivat suorittaneet tuon pian puolestamme, mutta nyt puut kaatuivat haluttuun suuntaan turvallisesti. Illalla pääsimme Halsualla syntymäpäiväjuhliin, kun kummipoika Petri täytti vuosia. Petrin hienoja dronekuvia olemme nähneet tässä blogissa aiemmin ja Petrin dronevideot kruunasivat viime kesän Teno 2024-elokuvamme. Tiistaina aika meni rattoisasti, kun mökiltä perävaunulla tuotu puukuorma pilkottiin saman tien puuvajan edustalla Halsualla. 

Mirja, Janne, Anssi ja Petri 

Venla on saanut komeita haukia kesällä. 

Nappaako joku kohta pilkkiin?

Janne narraa kohta ahvenen jäälle

Ruska ihailee Vilin ensimmäistä ahventa

Mestarikalamies tuulettaa!