Jäljestystä oppimassa

 Pistäännyimme eilen Hammonjoen laavulla kahvittelemassa ja samalla Ruska otti ensi askeleet jäljestyksessä. Ruskalla on selvästi herkkä vainu ja se on innostunut erityisesti riistaeläimistä ja niiden jäljistä. Nyt sen kanssa harjoitellaan ihmisjäljen seuraamista, ties vaikka sille taidolle tulisi käyttöä tulevaisuudessa. 

Heini lähti koirineen mukaamme ja antoi meille arvokkaita vinkkejä jäljestyksen harjoittelemiseen. Ensimmäinen, herkkupaloilla ohjattu jäljestys sujui lupaavasti. Ruska nauttii kaikenlaisista aktiviteeteista, niinpä tämä "hajureitti" oli perin mieluinen seurattava. Jäljestys on hyvän hajuaistin omaaville koirille mitä parasta tekemistä. Tätä täytyy Ruskan kanssa alkaa harjoittelemaan säännöllisesti.

Hammonjoki on tunnettu perhokalastuskohde Hollolassa. Pari pakkaspäivää saivat aikaan kaunista jäätaidetta Hammonjoessa. Oksiin ja rantapenkkoihin jäätyneet vesinorot muodostivat jäätyessään luonnon oman taidenäyttelyn.

Hammonjoen laavulla näimme myös tonttuja

Halla ja Usva ovat jo aiemmin harjoitelleet jäljestämistä

Heini ja Helena seuraavat Ruskan jälkityöskentelyä 

Ruskan herkkä vainu on käytössä

Suuri kuusi oli kaatunut pitkittäin Hammonjoen päälle 

Jään taidetta

Jäiset hiippalakit joen penkassa

Joulun jääkello

Ensi-ilta

Järjestyksessään jo seitsemästoista Teno-elokuva sai ensi-iltansa tänä viikonloppuna. Elokuva vei katsojansa pohjoisimman Lapin maisemiin, niin kotimaassa kuin Norjassa. Kala- ja patikointireissuilla taltioitu kaunis luonto sai meidät kaikki kaipaamaan seuraavaa kesää. Pohjoisen varmaa talvea kaipailtiin myös, koska näinä viikkoina olemme täällä etelässä kärvistelleet tihkusateessa.

Kahtena perättäisenä iltana saimme nauttia mukavien ystävien seurasta ja herkullisista suuhunpantavista. Lauantai-iltana elokuvan jälkeen kuulimme myös lyhyen pianokonsertin Sampon soittamana. Kiitos tästä mukavasta yllätyksestä, Sampo!

Kynäruiskulla koristeltu "kuusi"

Luonto on lähellä tässä elokuvassa

Jere ja Milo, hyväntuuliset vakiovieraamme

Lappi-teemaa 

Leipurit ovat olleet taas ahkerina

Ruska tiirailee

Hollolalaisia viinirypäleitä, kyllä!

Sampon tunnelmallinen pianokonsertti

Kalapäiväkirjojen kertomaa

Yksi parhaista päätöksistä omaa lohenkalastusta koskien on ollut kalapäiväkirjan pitäminen. Säännölliset merkinnät aloitin vuosituhannen vaihteen lohireissuilla ja aiemmiltakin vuosilta on joitakin merkintöjä, kiitos kalakavereiden muistiinpanojen. Kalapäiväkirjojen arvon huomaa nyt, kun lukee vanhoja kalapäiväkirjan merkintöjä. Ilman näitä muistiinpanoja moni lohi olisi jäänyt muistin syövereihin ja useiden kalojen pyyntitiedot olisivat sekoittuneet toisiinsa. 

Kalapäiväkirjassa kunkin saadun lohen merkinnöissä on useita kohtia. Ensin on lohen saantipaikka mahdollisimman tarkasti. Seuraavana on päivämäärä ja kellonaika sekä mukana olleet kalastajat. Säätila on määritelty sekin tarkasti. Lämpötilan ja pilvisyyden lisäksi tuuli suuntineen ja voimakkuuksineen on kirjattu ylös. Veden tiedoista korkeus, lämpötila, väri ja pyyntisyvyys on kirjattu, mikäli nuo tiedot ovat olleet saatavissa. Pyyntivälineet, siis vaappu, perho tai lusikka erityispiirteineen on myös mainittu. 

Itse kalastustapahtumaan liittyvät kommentit ja muistot on myös kirjattu muistiin. Nämä ovat juuri niitä, mistä kukin lohi on erityisesti jäänyt mieleen. Erityiset sattumukset ja odottamattomat tilanteet on myös kirjattu muistiin. 

Tässä Väinön kanssa v. 2019 saamamme 9,2 kilon lohen saaliskertomus: "Jännitysnäytelmä vailla vertaa. Kummipoika Väinö väsytteli ensi minuutit virkeää lohta, joka tarttui Norjankiven ja Niileksenkiven välimaastosta. Siimasotkujen selvittyä lohi kävi veneen vieressä kastelemassa Väinön. Riemukas koukkaus Vitosen kodan kohdalla. Vaappu syvällä lohen suussa. Kesän tärkein lohi!"

Vasemmalla vanhempi Kalamiehen tietokirjasarjan mukana tullut kalapäiväkirja, 

oikealla uudempi,  itse tehty kalapäiväkirja

Tässä yksi vanhemman päiväkirjan sivu

Omatekoisessa kalapäiväkirjassa on mukana myös kuvia

Saaliskirjauksia vuodelta 2020

Kalapäiväkirjan ottiviehetiedoista voi useiden vuosien aikajanalla tehdä myös johtopäätöksiä käytetyistä vieheistä. Seuraavassa viisi eniten lohia antanutta vaappua. 1. Papukaija: Erinomainen väri alkukesästä heinäkuun alkuviikoille. 2. Punahile: Varsinainen ottipeli, joka toimii loistavasti myös aurinkoisella säällä. 3. Kivikoski: Ensimmäinen varsinainen oma väri, josta tuli nopeasti todellinen luottopeli. 4. Ampiainen: Saalisvarma vaappu ja oma Ilarin kanssa saatu ennätyslohi tuli tällä värillä. 5. MM Onnela: Tämä väri toimii kesä-heinäkuun vaihteesta kalastuskauden loppuun saakka. Paras itse kehittämä väri, jolla on tullut kaikenkokoisia, mutta myös monia kookkaita lohia. Tällä värillä Mika ja Matti saivat v.2018 Onnelasta 24,5 kilon kojamon. 

Lukemista

 Noin kuukausi sitten ilmestynyt Harjus - perhokalastajan silmin on Ari Savikon uutuuskirja kalastuksen ystäville. Harjuksen kalastuksesta kiinnostuneille kirja tarjoaa kullanarvoisia vinkkejä. Parhaat ottiperhot sekä kalastustaktiikat kerrotaan avoimesti, samoin otollisimmat paikat mistä harjuksia kannattaa etsiä. 

Kirjassa perehdytään syvällisesti myös koko kalastamisen merkitykseen ja sen hyviin vaikutuksiin itse kalastajalle. Luonnossa oleminen, ympäristön tarkkailu ja kalojen käyttäytymiseen perehtyminen ovat tehokas keino pysähtyä sillä hetkellä merkittävien asioiden äärelle. Savikon mukaan kalastaminen on mitä parhainta sielunhoitoa nykyajan kiireen riivaamalle ihmiselle. Mielestäni tämän kirjan perusteella lääkäri voisi määrätä monelle töissään stressaantuneelle hoidoksi kalareissua vaikkapa pohjoisen tunturimaisemiin, kirkkaiden vesien äärelle. Tämä kirja on oivallinen lahjaidea jokaiselle kalamiehelle.

Lohivaappuja on olemassa todella laaja värikirjo. Kuitenkin muutamat vaappuvärit ovat saavuttaneet ottivaapun maineen, joka on kestänyt vuosikymmenestä toiseen. "Ampiainen" on yksi parhaita lohivaappujen yleisvärejä, joka toimii monissa eri olosuhteissa. Tummaselkäisenä se toimii sekä kirkkaalla että pilvisellä kelillä. Vaapun voi solmia siimaan jo juhannusviikolla ja kalastaa sillä koko kauden loppuun saakka. Ampiaisesta on sanottukin, että jos et tiedä mitä laittaa siiman päähän, niin se on aina hyvä valinta. Liekö sattumaa, mutta Ilarin kanssa saatu ennätyslohemme tarttui juuri tähän vaappuväriin Sirmassa vuonna 2008. 

Kolmikoukkuinen Ampiainen on myös mainio kuhavaappu

Lähimetsässä liikkuessamme törmäämme silloin tällöin kolmeen kauriiseen. Nämä hyväkuntoiset eläimet ovat tottuneet poluilla kulkeviin ihmisiin ja jopa koiriin. Ruskan pettämätön hajuaisti tunnistaa kauriit jo kaukaa. Kauriiden öiset nukkumapaikat tarkistamme usein aamulenkeillämme. Kuinkahan lähelle ne vielä meidät päästävät?

Ensilumi

Talven tuloa on odoteltu jo jonkin aikaa. Perjantaina Salpausselän lähimaastot saivat ensimmäisen, ohuen lumipeitteen kupeittensa koristeiksi. Ensi viikon loppupuolelle on tänne ennustettu runsaita lumisateita, mikä lämmittää erityisesti hiihtäjien mieliä. Mikäli nuo sateet tulevat ennustetun suuruisina, pääsevät varastoissa odotelleet sivakat jälleen nielemään latuja allensa.

Me kävimme eilen Hahmajärvellä Anna-Liisan kanssa. Kauniissa säässä oli mukava taltioida ensilumen peittämää luontoa valokuviin. Ruska oli jälleen aivan täpinöissään päästessään kirmaamaan metsässä tutkapanta kaulassaan. 

Anna-Liisa ja Ruska herkuttelevat yhdessä

Ensilumen kuorrutusta

Luonnon taidetta

Ruska nauttii näistä keleistä

Keppihommat ovat ihan parhaita

Kerrankin samassa kuvassa

Tänään seurasimme takapihallamme hauskaa tapahtumasarjaa. Orava huomasi linnuille ruoka-automaattiin laittamamme siemenet ja päätti yrittää samaan ruokapöytään. Kuinka ollakaan, nuori orava mahtui suojaverkon aukoista sisään ja pääsi maistelemaan lintujen eväitä. Hetken ihmeteltyään linnut söivät oravan kanssa yhtäaikaa, mutta eri puolilla ruokapöytää.

"Näinköhän tuosta mahtuisi ujuttautumaan sisään?"

"Oho, täällä ollaan"

Yhteisellä aterialla

Tämän vuoden elokuva on jälleen valmistunut. Vuodesta 2009 olemme taltioineet kesiämme Utsjoella, joten uusin elokuva on järjestyksessään jo seitsemästoista. Tuossa ajassa moni asia on muuttunut ja joka vuosi olemme löytäneet joitakin uusia kohteita kuvattaviksi. Elokuvan ensi-ilta on kolmen viikon kuluttua Itsenäisyyspäivänä.

Johannes on yksi elokuvan tähdistä

Ruska kaksi vuotta

Ruska täytti toissapäivänä täydet kaksi vuotta. Tänään olimme Karhulan Koirakalliolla viettämässä koirakaverisynttäreitä kuuden koiran ja kuuden ihmisen kera. Koirien riemu oli ylimmillään, kun ne saivat kirmata vapaina aidatulla alueella. Jos koirilla on Koirakalliolla mukavaa, samaa voi sanoa myös ihmisistä. Koirien omistajia on muistettu komealla tulipaikalla laavuineen ja uusimpana rakennuksena kallion kupeesta löytyy nyt kotalaavu. 

Tänään meillä oli ulkopöytä täynnä kaikenlaisia herkkuja koirien omistajille ja koiriakaan ei ollut eväitä suunnitellessa unohdettu. On todella hienoa että Ruska on saanut näin paljon hyviä kavereita. Hoitoapua ja lenkkiseuraa on järjestynyt usein puolin ja toisin. Onpa nämä koirat nähty talossamme myös sisällä, vieläpä yhtä aikaa. 

Ruska on ollut erityinen koira pennusta lähtien. Jo ensi viikkoina meille muutettuaan se oli mukana äitini saattohoidossa Lestijärvellä. Hoitokodissa Ruska piti meidän läheisten arjen rutiinit käynnissä raskaasta ajasta huolimatta. Hoitokodin henkilökunta ihastui Ruskaan saattohoidon aikana, niinpä sen kuva koristaa Kotipirtin seinää tänäkin päivänä.

Ruska on sosiaalisesti taitava koira. Se tulee toimeen kaikennäköisten ja -kokoisten lajitoverien kanssa, ihmisistä puhumattakaan. Niinpä Ruskan kanssa on helppo liikkua missä vain. Olimme vaeltamassa Hetta-Pallas -reitin Outin kanssa, kun Ruska oli vasta seitsemän kuun ikäinen. Vaellus sujui hämmästyttävän hienosti.

Ensimmäiset vuodet ovat sujuneet Ruskan kanssa mallikkaasti. Nyt, kaksivuotiaana, sen hyväntuuliseen olemukseen on tullut jo ripaus aikuisuutta. Toivottavasti sen pentumainen uteliaisuus ja into uuden oppimiseen säilyy koko sen iän. 

Ruska on juuri muuttanut Riihelään

Pilkkireissulla on mukava tutustua ahkiossa olevaan porontaljaan

Tämä kuva löytyy myös Kotipirtin seinältä

Päivätirsat Pyhäkeron autiotuvalla Hetassa

Tässä yksivuotias Ruska on kalareissulla

Koirakaverit tänään Ruskan 2v. synttäripotretissa

Ruska ja Halla kilpajuoksussa

Halla, Hurri ja Ruska sekä Halla, Usva ja Hukka

Kamera kaulassa

Helena on aloittamassa Atte Tannerin Valokuvaajaksi vuodessa -kurssia. Helena otti myös vähän varaslähtöä ja teki saman kouluttajan Lightroom kuvankäsittelykurssin verkossa. Kamera on ollut kaulassa entistä ahkerammin ja alla on muutamia otoksia viime viikoilta. 

Usva treenaa hallilla

Hukka kuuntelee tarkasti

Juoksukilpailun voittaja Halla

Kannatti juosta, nyt on vedenjuonnin aika

Leikkiä Ruskan, Hallan ja Hurrin kesken

Ruska mietteissään

Piia puiden varjossa

Metsässä on hyvä olla

Hyvä ystävämme Ani on tehnyt työrupeamansa valmiiksi ja jäi perjantaina viettämään joustavaa vapaa-aikaa. Toimettomaksi tuskin Ani alkaa, sillä hänen taitavissa käsissään syntyy monenlaisia käsitöitä ja vapakin pysyy hyppysissä kalaisasti.

Toivotamme Anille oikein antoisia eläkepäiviä! Kesällä nähdään alla näkyvissä maisemissa - Juhannus on justiinsa.

Lämpimät onnittelut Anille työuran päättymisestä!