2.5.2025

 Viime perjantaina vietimme Elinan ja Petun hääjuhlaa. Kahdeksan vuoden seurustelu, "koeaika", oli vakuuttanut Elinan ja Petun virallistamaan pitkän suhteensa. Ihastuimme Elinaan jo ensitapaamisesta lähtien. Olemme ilolla ja luottamuksella seuranneet parin elämää ja valintoja. Heidän yhteiset vuodet ovat luoneet vankan pohjan tulevaisuudelle. 

Vihkipäivä oli valittu oivasti, onhan päivämäärä 2.5.2025 myös erityinen. Varsinainen vihkiminen tapahtui Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Vihkimisen jälkeen siirryimme viihtyisään Villa Lillaan, missä nautimme hienosta interiööristä, maittavasta ruoasta ja mukavasta seurasta. 

Hyvää kannattaa odottaa

 Piia aloitti oman kuksansa veistämisen korona-aikana, siis neljä vuotta sitten. Työ- ja muut kiireet siirsivät projektia tähän kevääseen saakka. Kun Sampo, siis Piian poika, sai tehtyä oman kuksansa muutama viikko sitten valmiiksi, aloitti Piia hyvin kuivuneen kuksa-aihionsa jatkotyöstämisen. Huolellisuus ja maltti ovat olleet tässä kuksaprojektissa läsnä. Jokainen työvaihe saatettiin huolella loppuun ja nyt saamme ihailla Piian aikaansaamaa huikeaa lopputulosta. Siloposkinen kuksa sai tänään ainutlaatuiset kuvat kylkeensä. Kuksa tulee ahkeraan käyttöön, sillä Piia on sekä kova retkeilemään, että varsinainen kahvikissa. Onnea Piialle hienosta kuksasta!

Kuksa-aihion paksut posket ohenevat "Raspi-Roopen" avulla

Kahvan muoto on Piian omaa designia

Pohjan keskiosan täytyy olla tasainen 

Kuuma suolavesikylpy sitkistää puun

Kuvaa poltettaessa täytyy olla kieli keskellä suuta

Siellähän näkyy Piian teltta ja nuotio kuusen alla

Kupin sisäosa on harvinaisen sileä

Tässä näkyvät sekä kuksan hieno kahva, että retkiohjeet

Signeeraus

Hyvää kannattaa odottaa

Ottivieheitä

 Oululainen Kenneth on sekä taitava kalamies, että innokas vanhojen kalastusvälineiden keräilijä. Erityisesti Abun vanhoja keloja löytyy Kennethin vitriineistä useita. Vanhoja vieheitäkin on kertynyt pienen myymälän verran... Viimeisin villitys Kennethillä on vieheiden tuunaus. Kalastusharrastus näyttää vieneen miehen kokonaan.

Kalastuksessa Kennethin pääkohdekala on Oulujokeen nouseva taimen. Oma soutuvene onkin ahkerassa käytössä kun taimenen nousu jokeen alkaa. Yksi hyväksi osoittautunut vaappuväri on ollut "Mustan Koronan" hivenen tummempi muunnos, jonka Kenneth pyysi maalaamaan hänelle. Nyt maalasin hänelle tätä Oulujoen ottiväriä kolmessa koossa. 

"Musta Koronan" muunnos a`la Kenneth

Perinteisempää taimenväriä kyytipojiksi

Vaapuntekijän tavoite on löytää ja kehittää omia vaappuvärejä, jotka oikeasti ovet toimivia. MM Onnela on omista vaappuväreistäni se paras luottoväri. Tämä väri toimii lohelle jo keskikesällä, jos keli on pilvinen. Kesän edetessä se tuntuu toimivan yhä paremmin myös aurinkoisella kelillä. Parhaimmillaan tämä vaappu on loppukesän kalastuksessa. Tenon lisäksi MM Onnela on löytynyt myös monen Tornion- ja Muonionjoen lohen suusta. 

Tämä vaappuväri sai oman nimensä kesällä 2018, kun Mika Liukku ja Matti Holopainen olivat perinteisellä Tenon reissullaan ja saivat Onnelansuvannosta turistikalastuskauden viimeisenä päivänä  aivan käsittämättömän saaliin. Tästä kalareissusta voi lukea vaikka tästä blogitekstistä. Miesten reissusta löytyy myös ikimuistoinen video, jonka voi katsoa tästä.

Tämä MM Onnela pääsee Ruotsiin lohenpyyntiin

Kallen perhot tauluiksi

Kalle perheineen rakensi Johkamiellin mökin vuonna 1990. Kalle oli innokas perhonsitoja ja sitoi vuosittain uusia perhoja jokakesäisille Tenon reissuilleen. Ennen omaa mökkiä reissut suuntautuivat Alakönkäälle, missä olivat Tenon parhaat perhokalastuspaikat. Oman mökin valmistuttua Kaavaan aloitti Kalle lohensoudun uusilla kotivesillä. Kuoppilasjoesta tuli myös tärkeä kohde, sillä sinne pääsi tuolloin kalastamaan Utsjoen Osakaskunnan luvilla. 

Minäkin pääsin soutamaan lohta Kallen kanssa, olimmehan tutustuneet Limingan Musiikkileirin yhteydessä vuosia aikaisemmin. Aina tavatessamme kääntyi keskustelu Tenoon ja lohestukseen. Niinpä sattuma johdatti meidät lopulta samaan veneeseen. Kallen perhot osoittautuivat hyviksi soutuperhoiksi ja Kallen "Kummeli" oli ottiperhoista varmimpia. Suurin yhteinen lohemme tarttui Vitoslompolosta ja painoi 9 kiloa.

Kallen siirryttyä niille parhaille lohivesille meille tuli mahdollisuuus ostaa Johkamiellin mökki. Kaupat syntyivät ja Kallen perhorasiat jäivät mökin kaappiin. Perhoja usein ihailtuani, kysyin Kallen pojalta, Jukka-Pekalta, että mitä jos tekisin niistä taulut. Hän piti ajatusta hyvänä ja nyt taulut ovat valmiit. Taulut pääsevät Kallen lasten, Maaritin ja Jukka-Pekan kotien seinille. 

Perhojen sovittelua huopa-alustalle

Perhot pysyvät hyvin kiinni huovassa

Perhot ovat lasin takana suojassa

Kesäkalastuskausi lähestyy

 Vaapuntekijälle kevät on kiireisintä aikaa. Syksyn ja talven aikana veistetyt vaappuaihiot ovat saaneet väriä pintaan ja uimakoulun jälkeen ne ovat päässeet kalamiesten pakkeihin lähestyviä kalareissuja odottamaan. Kalastuskauden alettua on mukava kuulla mahdollisista saaliista tuotekehittelynkin kannalta. Mikä väri ja millainen uinti on toiminut parhaiten tietyissä olosuhteissa? Nämä ovat vaapuntekijälle arvokasta tietoa. 

Tein juuri valmiiksi sarjan vaappuja, jotka pääsevät ensi kesänä uisteluhommiin Inarijärvelle. Monet tämän vaappukokoelman väreistä on maalattu nyt ensimmäistä kertaa pitkään, kolmikoukkuiseen runkoon. Inarijärven punalihaiset ovat uistelijan toivomuslistan kärkipäässä, onhan juuri Inarilla mahdollista saada siiman päähän vauraita rautuja ja taimenia. 

"Inarin väri", "Kojamoväri" ja "Ampiainen"

"Törmälä", Musta Korona" ja "Kuore"

Nimetön, "Hilepapukaija" ja "Kuparifolio"

"Fluoripunahile", "Punahile" ja "Taimen"

"Autiosaari", "Sadeväri" ja nimetön

Wau, mikä kuksa!

 Sampo tuli viikonloppuna jälleen verstaalle ja jatkoi kuksantekoaan suurella innolla. Nyt oli vuorossa kuksan muodon viimeistely ja loppuhionta. Kuksan kupin reunat ohentuivat tasaisesti ensin Raspi-Roopella ja lopulta porakoneen hiontalaikalla. Kahvan Sampo muotoili siten, että siitä saa tukevan otteen. Kahvan alaosaan Sampo halusi jättää yksityiskohdaksi pienen palan pahkan omaa ulkoreunaa. Kun oikea muoto oli kuksassa saavutettu, oli aika hioa se vielä käsin kahdella eri hiontapaperilla. Seuraavaksi kuksan kyljet saivat Mänttärin suvun tunnukset ja pohja tekijänsä nimen. Sitten kuksa keitettiin vielä suolavedessä, missä se sai lisää sitkeyttä ja kestävyyttä. Viimeiseksi kuivaan kuksaan pyyhkäistiin ohut kerros parafiiniöljyä. Täytyy sanoa, että Sampo teki kertaheitolla kerrassaan upean kuksan. Huolellinen työnjälki näkyy joka paikassa ja isoisän värikäs pahka pääsi mieluisaan käyttöön. 

Muodon viimeistelyä hiomalaikalla

Käsinhionta vaatii käsivoimia

Mänttärin suvun tunnus poltettiin kuksan kylkiin

Sampo keskittyy kuksan ulkopinnan koristeluun 

Kuksakeittoa?

Valmista tuli!

Sampo ja kuksan kutsu

Talvella puhuimme Sampon kanssa, että hän tulisi keväämmällä verstaalle tekemään oman kuksansa. Sain muutama vuosi sitten Sampon isoisältä, Alpolta, palasia suuresta pahkasta. Tästä harvinaisen värikkäästä ja loimurikkaasta pahkasta olen veistänyt mm. kaksi taimenveistosta, kirjahyllykellon, lautasen sekä lukuisia kuksia. Nyt tänä viikonloppuna Sampo pääsi aloittamaan omaa kuksaansa tuosta samasta pahkasta. 

Tutun vaappuverstaan hyllyiltä löytyvät kaikki kuksantekoon tarvittavat työkalut ja saattaapa samaiselta verstaalta tulla myös pari veistoa helpottavaa vinkkiä. Sampo on aina ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä. Puukonkäyttö on tullut tutuksi paitsi partiossa, niin myös vaapunteon yhteydessä. Tänä viikonloppuna Sampo sai kuksansa jo yllättävän valmiiksi. Ensi kerralla kuksan kuppi viimeistelyhiotaan ja ylimääräinen puu hiotaan kuksan kyljistä Raspi-Roopen avulla. Lisäksi kuksan kahva saa lopullisen muotonsa. Näyttää vahvasti siltä, että Sampo juo tulevan kesän retkillänsä omasta kuksasta.

Ensin sahataan pahkasta kuksan muotoinen pala

Poralla tehdään kupin raakamuoto

Kupin kaivertamisessa tarvitaan erilaisia talttoja

Kupin hionnassa porakoneeseen liitettävä hiontalaite on loistava apu

Tyytyväinen nikkari ja puolivalmis oma kuksa