Osmanhovin lohimiehiä ja vintagea

 Pari viikkoa sitten Jussi ja Jari, Osmanhovin lohimiehet toisessa ja kolmannessa polvessa, tekivät lohensouturetken Tornionjoelle, Pajalaan. Ruotsin puolelle suuntautunut retki oli kaksikolle ensimmäinen. Vierailla vesillä kalastaminen helpottui, kun kalakaveriksi saatiin paikalla aiemmin lohestanut Pekka. Kaksikolla oli oma vene matkassa. Trailerissa kiilteli uudenkarhea Vetsikon veneen aito tenolainen, jonka oli veistänyt venemestari Eino Laiti. Vene oli Jussin ylioppilaslahja, jonka lähisukulaiset ostivat hänelle hienon opiskelumenestyksen johdosta. 

Pajalassa rannassa avattiin pieni hopeanvärinen viehesalkku, joka oli myös ylioppilaslahja. Salkun Hollolan Uistimen kymmenkunta tarkoin valittua lahjavaappua pääsisivät nyt kunnon testiin. Aikaisempien viikkojen saalistiedot eivät olleet kovin lupaavia. Vaikka jokeen oli noussut reilusti lohta, oli niiden ottihalukkuus ollut laimeaa. 

Jussi ja Jari valitsevat vieheet aina tarkoin. Jarin isä ja Jussin isoisä Hemmo on siirtänyt verenperintönä nuoremmille ympäristön, veden ja olosuhteiden perusteellisen tarkkailun vieheitä kulloinkin valittaessa. Kaksikko valitsi vaaput ja lähti joelle. 

Heti esnsimmäisenä iltana alkoi tapahtua. Uusi vene sai tulikasteensa kun veneeseen koukattiin yli kahdeksan kilon kojamo. Koukkuleuan viimeiseksi ateriaksi jäi Hollolan Uistimen tumma violetti erikoisväri hopeisin suomuin. Seuraavalla laskulla lähes samankokoinen lohi karkasi samasta vaapusta. Ensimmäinen lupa tarjosi lisäksi monta tärppiä. Violetti väri oli valttia. 

Viikon kuluessa olosuhteet muuttuivat ja nousevan veden myötä roskia tarttui vaappuihin jatkuvasti. Vapamiehellä oli täysi työ pitää vaaput puhtaina roskista. Putsaustyö kannatti, sillä kaksikko sai lopulta viikkonsa aikana neljä lohta, joista ensimmäinen oli suurin. Kaikki lohet tulivat lopulta taitavalle kaksikolle Hollolan Uistimen lahjavaapuilla, vaikka muitakin vaappuja käytettiin ahkerasti. 

Jussi ja reissun ensimmäinen lohi

Ylinnä violetti erikoisväri, Konduktööri, Kupari Kivikoski ja Parsilankku, joka on lainaväri JANilta

Me kävimme eilen Hahmajärvellä. Anna-Liisan mökillä sauna on remontoitu kiireestä kantapäähän ja ensimmäiset löylyt odottavat, kunhan lattia on viimeistelty ja lauteet kiinnitetty paikoilleen. Elina ja Petu olivat kanssamme katsomassa mökillä olleita kalusteita. Viisikymmentäluvun tiikkiset laatukalusteet olivat ensiluokkaisessa kunnossa ja saivat nyt kaksi uutta kotia. 

Anna-Liisa esitteli meille myös edesmenneen isänsä rakentamaa observatoriota. Rakennuksessa oli nerokas, avattava katto ja sisällä oli yhä laadukas peilikaukoputki, jolla taivaan kaukaisetkin kohteet tulivat tutuiksi. Oli elämys nähdä tämä harvinainen rakennus. Ihmisen uteliaisuus ja mielenkiinnon kohteet saavat paljon aikaan.

Evästauko pidettiin ulkona, kuinkas muuten. Yksi Hahmajärven seitsemästä kuikasta seurasi meitä turvallisen matkan päästä, kun herkuttelimme mökkirannalla auringon helliessä meitä loppukesän lämpimillä säteillään. Kiitos Anna-Liisa!

Idyllisessä saunarakennuksessa on remontti vielä meneillään

Observatorio on yhä kunnossa, vaikka puut yrittävät peittää sitä

Sisällä on siistiä ja hieno kaukoputki pyörivällä jalustalla

Yksi Hahmajärven kuikista

Aurinko laskee jälleen Utsjoella

 Utsjoella yötön yö loppui viime tiistaina. Viimeisinä päivinämme Johkamiellissä saimme ihailla iltaisin joen ylle kertyviä sumupilviä. Yöllä tihentyneet sumupilvet vuorasivat jokilaakson sakeaan verhoonsa. Aurinkokin katosi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä hetkeksi horisontin taakse ensimmäisen kerran sitten toukokuun puolenvälin. Nämä merkit kertovat Pohjois-Lapin lyhyen kesän kääntymisestä kohti uutta vuodenaikaa, syksyä.

Iltayöstä sumut saapuvat Tenonjokilaaksoon

Hannunväylässä, viitisenkymmentä metriä alavirtaan, hieman Suomen puolella, joessa näkyy uusi kivi. Tämä erehdyttävästi hainevää muistuttava kivi on keväisen jäidenlähdön ansiosta ilmestynyt joella kulkevien ihmeteltäväksi. Jäät muokkaavat jokea vuosittain ennalta arvaamattomalla tavalla.

Hannunväylän uusi pintakivi

Ajoimme Utsjoelta Lestijärvelle muutamaksi päiväksi. Öisin oli upea kuutamo, kiitos selkeän taivaan. Yhtenä päivänä kävimme Ruskan kanssa Jussinsaaressa, missä on kalastajille ja muille kulkijoille mainio kota. Tämä kota on hyvä esimerkki siitä, että pitkästä iästään huolimatta kota on yhä erinomaisessa kunnossa. Kota on siisti sisältä ja sen pihapiiri on täysin roskaton. Ilmankos monet Lestillä kalareissulla piipahtaneet venekunnat suosivat tätä eväs- ja taukopaikkanaan. Tälläkin viikolla yksi venekunta yöpyi kodassa reissullansa. 

Taikakuu

Kuun silta

Ruskakin nautti kotavierailusta

Minä pääsin mukaan unohtumattomalle kalareissulle Vilin, Venlan ja heidän pappansa Anssin kanssa. Meillä oli veneessä mukana pilkkivavat ja siimojen päässä mormuskat. Vili oli ottanut matkaan myös virvelinsä. Läheisen karin kupeessa muut saivat ensimmäiset ahvenensa, mutta minun pilkkiäni kalat eivät häirinneet. Siirryimme pätkän verran, Linjakiven läheisyyteen mistä muut saivat kaloja harvakseltaan, paitsi minä. Sitten Anssi siirsi venettä parikymmentä metriä lähemmäs kiveä ja ahvenet aloittivat ennennäkemättömän syönnin. Taitavasti avokelaansa käyttävä Vili sai ahvenia jigaamalla,Venla ja Anssi pilkkimällä ja minäkin sain nostella pilkilläni ahvenia sen minkä kerkesin. Kaikki kalat olivat hyvää paistikokoa ja mukaan mahtui monta kookasta kyrmyniskaa. Jos mormuskaa koristi edes jonkinlainen madonriekale, ei siima ehtinyt oieta ennen ahvenen ottia. Ahventen syönti oli suorastaan villiä, niinpä lopetimme kalastuksen sumpun täytyttyä nopeasti. Saimme fileerata melko lyhyen reissun päätteeksi hienon saaliin, mistä riitti maukasta herkkua moneen ateriaan. 

Olen saanut muutaman kerran elämässäni kokea, kun ahvenet ovat kovalla syönnillä, mutta tämä kerta oli jotain aivan ainutlaatuista. Kiitos Vili, Venla ja Anssi mahtavasta yhteisestä reissusta. Lestijärvi on maineensa mukaisesti hyvä kalajärvi. 

Lepän lehdestä oli jonkun toukan vierailun jälkeen jäljellä vain "ruoto"

Loistokultasiipinaaras

Loistokultasiipiuros

Koulun penkillä

 Viime tiistaina osallistuimme Utsjoella Hans van Klinkenin perhokurssille. Helena oli kurssilla aktiivi- ja minä passiivioppilaana. Jokainen, joka on vähänkin perehtynyt perhokalastukseen, tietää Hansin ainakin hänen tunnetuimmasta pintaperhostaan Klinkhamerista. Tiistain kurssi järjestettiin Aurora Holidaysin tiloissa, mistä erityiskiitos heille. 

Hans van Klinken

Viime vuonna ilmestynyt kirja, The Klink

Hans osoittautui oitis mitä mukavimmaksi herrasmieheksi, joka huomioi jokaisen oppilaan hienolla tavalla. Niinpä kolmituntinen perhokurssi sujui leppoisissa tunnelmissa, eikä kenenkään tarvinnut jännittää maailmanluokan perhomiehen opissa. Kurssilaiset sitoivat kolme erityyppistä perhoa, joille on varmasti käyttöä monilla kalavesillä. Hans muistutti kurssilaisia, että nyt sidotaan nimenomaan kalastusperhoja, ei näyttelyperhoja. Siksi on hyvä, että perhoissa näkyy kunkin sitojan oma kädenjälki. 

Perho syntyy pala palalta

Tiina ja Helena tarkkoina

Hans itse on ihastunut harjuksen kalastukseen ja on Utsjoella viettämiensä kolmen viikon aikana koukuttanut huomattavan määrän kookkaita harjuksia. Suurin haaviin ehtinyt harjus oli yli 60-senttinen isomus. Hansin ihastuttava vaimo, Ina, on myös erityisen taitava perhokalastaja. Hänen suurin harjus näiltä vesiltä oli yli 58 senttinen! Teno lähialueineen on van Klinkenin pariskunnan mukaan aivan maailmanluokan harjusvesi. 

Kurssilaiset sitoivat perhot vaihe vaiheelta Hansin näyttäessä ja selostaessa ensin jokaisen vaiheen erikseen. Kurssin lopuksi kaikilla oli kolme pyytävän näköistä perhoa, joihin sekä opettaja että kurssilaiset olivat tyytyväisiä. 

Päivän päätteeksi nautimme Aurora Holidaysin maukkaan porokeittolounaan. Namskis!

Hansin opissa on mukavaa

Tiina on tyytyväinen perhoonsa

Lopuksi Hans sitoi kurssilaisten seuratessa pintaperhonsa Klinkhamerin

"Ja kaikilla oli niin mukavaa..."

Tutut kesänaapurit

Tenon vesi lähti viime viikon alussa kiivaaseen laskuun. Viikossa joen pinta on laskenut yli 30 senttiä ja on kohta ajankohtaan nähden normaalikorkeudessa. Nyt veneemme voi olla taas tavallisella paikallaan. Yöt ovat olleet viime aikoina selkeitä sekä kylmiä ja lämpötila hipoi viime yönä jo nollaa. Tenolla kylmät yöt nostattavat jokilaaksoon sumua, onhan vesi tuolloin huomattavasti ilmaa lämpimämpää. 

Selkeinä öinä tunnelma on erityisen hieno, kun sumu nousee joesta

Anitta ja Pauli ovat jokakesäiset ja odotetut naapurit Kaavassa. Kivikosken aitiopaikalla sijaitseva mökki on heille lähes jo toinen koti, johon pääsemistä odotetaan kuukausia etukäteen. Me vietämme näillä  lomaviikoilla paljon aikaa yhdessä. Käymme yhdessä kalassa ja keitämme usein kahvit jokirannassa. Turha kiire loistaa poissaolollaan tämän pariskunnan seurassa ja yhteiset lomapäivät kuluvat kuin siivillä.

Kävimme veneellä kiertoajelulla 

Ani heittää perhovavalla Kylmäkaltionsuvannossa

Lokki odottelee kalanperkeitä

Nokipannukahvit tulossa Yläkönkään kodalla

Tottakai kahvien kanssa paistettiin räiskäleitä

Pauli heittää perhoa Kuoppilaskosken alaosassa

Kirkas ja hyväkuntoinen taimen tarttui perhooni Kuoppilaskoskessa

Kävin Ruskan kanssa tutustumisreissulla Viddaksen ylängöllä. Pulssia nostattavan alkumatkan jälkeen polun reitti muuttuu tasaisemmaksi ja helpommaksi kävellä. Ylängön maisemien auetessa puurajan jälkeen on kulkijan hyvä pysähtyä Istumakivelle ja todeta jälleen kerran näiden seutujen ainutlaatuiset näkymät. Viddasoaivilta on näköyhteys moneen järveen, joiden kalastoon täytyy tutustua ensi kesänä. 

Sammotjavrilla kalastaessa voi samalla kurkistella Norjan suurtuntureille

Rohkea liro piti meille seuraa Viddaksessa

Tällä västäräkillä meni tuulenpuuskassa höyhenet sekaisin 

Taivaan tulia nämäkin

 

Kesätulva jatkuu

 Tenossa vesi virtaa vuolaasti sateiden kyllästäessä latvavesien ylänköjä tämän tästä. Vuotuisiin keskiarvoihin verrattuna on rajajoen pinta reilut puoli metriä korkeammalla. Vuodet eivät ole siis veljeksiä. Lohennousulle korkean veden luulisi luovan otolliset olosuhteet. Tästä huolimatta Pulmangin kaikuluotauspisteen on ohittanut tähän mennessä melko vaatimaton määrä nousulohia. Toivottavasti nousu tästä vielä piristyy, elelläänhän nyt vasta heinäkuun alkupuolta.

Ihan loheton ei Teno suinkaan ole. Kaikenkokoisista lohista on näköhavaintoja ja yksi titti erehtyi jopa harjusperhooni Kylmäkaltionsuvannossa. Vaiherikas väsytys ohuella perukkeella taltioitiin tulevaa elokuvaamme varten, samoin titin kannalta elintärkeä vapautus. Oliko tuo titti kenties matkalla Kuoppilasjoelle? Sitä se ei ehtinyt kertoa, mutta kokonsa puolesta se saattoi olla juuri Kuoppilasjoen kantaa. 

Vettä on paljon ja lisää sadetta on luvassa

Johannes käväisi Tenolla kalastuslomalla viimevuotiseen tapaan. Nyt vastahankittu perhosetti pääsi kunnon testiin. Ahkera kalamies oli Nollamin sekä Kylmäkaltion harjuksien kiusana ja piti Kaavan kelomökissä majaansa pitäneen talouden päivittäisessä kalaruoassa. Johanneksen mielestä paras tapa kokata harjus on halstraaminen. Se, kuka on tuota herkkua päässyt tuoreeltaan maistamaan, ymmärtää mistä Johannes puhuu.

Johannekselta perhokalastus sujuu mallikkaasti

Taas on yksi harjus päätynyt saaliiksi

Halsteriharjusta tulossa

Me kävimme tänään päiväretkellä Baddaskaidilla. Baddajoen kupeelta nouseva mönkijäreitti vie kulkijansa nopeasti hulppeisiin maisemiin. Kevyt tuulenvire vei ötökät mennessään ja saimme keitellä kahvit Baddaskaidin huipulla mitä parhaimmassa kelissä. Olipa mukava törmätä polulla Kaldoaivi Ultra Trail-tapahtumaan jälleen osallistuvaan tuttavaamme. Kahden viikon kuluttua nuo huippu-urheilijat juoksevat 168 kilometrin reitin Kaldoaivin tunturiylängöllä risteilevillä poluilla ja mönkijäreiteillä.

 Mukava oli törmätä Baddaskaidin rinteellä myös sinirintaan. Vuosia sitten, kun olimme rinkat selässä matkalla Akujärvelle, näimme sinirintauroksen polkumme varrella ja saimme otettua siitä jopa valokuvan. Nyt sinirinta on ilahduttanut meitä näinä päivinä useamman kerran. Tänään nähdyn uroksen lisäksi sinirintapariskunta on ilmaantunut mökkimme pihapiiriin ja niiden helposti tunnistettava ääni kuuluu Johkamiellissä päivittäin.

Baddajoessa on nyt reilusti vettä

Uuvana Baddaskaidin huipulla

Tunturipuron raikkautta

Tämä viehättävä pieni lampi löytyy Baddaskaidin rinteeltä

Helena ihailee maiseman avaruutta

Ruskakin tähyilee Rastigaissalle

Kapustarinta on tunturissa kulkevalle tuttu kaveri

Sinirintauros on linnuista kauneimpia

Tämä sinirinta asustaa mökkimme pihapiirin tuntumassa

Naarassinirinta on harvinaisempi näky

Ani ja Pauli ovat saapuneet Kivikosken mökille