Virtaankoski

Teimme tänään Ruskan kanssa retken Sysmään, Virtaankoskelle. Virtaankoski sijaitsee Tainionvirran alaosassa, maantien kupeessa, muutama kilometri Sysmästä Asikkalan suuntaan. Tämä viime kesällä valmistunut koskikunnostuskohde on saanut paljon julkisuutta. Keskeisen sijaintinsa ansiosta kohde on houkutellut valmistumisensa jälkeen paikalle runsaasti koskien ennallistamisesta kiinnostuneita.  

Ensivaikutelma heti paikalle saavuttaessa oli, että onpa tämä hieno miljöö. Kosken alaosassa virtaus oli todella vauhdikas. Lukuisat koskeen siirretyt kivet jarruttavat kuitenkin tehokkaasti pohjavirtaa ja rantojen tuntumasta löytyy sopivasti suoja- ja lepopaikkoja koskeen nouseville kaloille. Kosken keskiosasta löytyy taimenille mieluisia "passipaikkoja" muun muassa kivien huopeista ja sivustoista. Kosken yläosassa on kaksi nousuväylää kosken niskalle, missä virta rauhoittuu merkittävästi. Kutusoraikoista löytyy valinnanvaraa nirsommallekin taimenelle. 

Rannalta löytyy istuinpaikkoja koskea ihailemaan tuleville turisteille ja kalastajille. Vanhat, rannoilla olevat rakennukset ovat suojeltuja ja esimerkiksi vanhaan voimalarakennukseen avataan ensi keväänä kahvila. Uudenkarhea grillikota odottelee jo tulevana kalastuskautena paikalle saapuvia kalastajia ja muita koksesta kiinnostuneita. Kompostoivat käymälät valmistuvat kodan läheisyyteen lähiaikoina. Koskimelojat ovat jo todenneet uuden kosken mainioksi melontapaikaksi. Nyt, taimenien kutuaikana, melojat pysyvät kanootteineen kuivalla maalla.

Mainittakoon, että koskelle myydään neljä kalastuslupaa päivässä. Jos joku haluaa vuokrata koko kosken käyttöönsä, on hinta 500 euroa vuorokaudessa. Tätä kohdetta kannattaa käydä ihailemassa, jos sattuu kulkemaan lähitienoilla. Virtaankosken ennallistamisella on Päijänteen vaelluskalakannoille suuri merkitys.

Kosken alaosan vauhdikasta virtaa

Virran suojapaikkoja

Keskiosa on syvempää

Täällä kalat viihtyvät

Soraa ja kiviainesta on siirretty valtavasti

Yläosan sivuvirta ottaa osan kevättulvan vedestä

Uusi grillikota

Kivet hidastavat virtaa

Kosken niskalla on laituri

Nousuväylät kosken niskalle

"Koskikatsastaja" Ruska on tyytyväinen

Vanha sauna odottaa uutta käyttöä

Kosken kaunista miljöötä

Tähän vanhaan voimalarakennukseen tulee kahvila

Kalakantojen elpymistä

 Viime viikolla saimme lukea kahdesta kalakantojamme koskevasta hyvistä uutisista. Sysmän Virtaankosken kunnostushanke näyttää onnistuneen hyvin ja uudet taimenten lisääntymisalueet ovat houkutelleet kutukaloja. Nyt Virtaankosken taimenia pääsee seuraamaan koskeen, veden alle sijoitetun kameran avulla. Live-kameran näkymiä ja muutakin ajankohtaista pääsee seuraamaan tästä linkistä. 

Myös Tenojoelta kuului pitkästä aikaa hyviä uutisia. Nousulohien määrä lisääntyi selkeästi aikaisempaan verrattuna. Omat viime kesänä tehdyt havainnot tukevat Luken havaintoja lohien osalta. Kyttyrälohien määrä putosi reilusti odotetusta, mutta Luken ilmoitus 65000 nouseesta kyttyrälohesta on ihmetyttänyt monia. Tana Brun patoa avattiin kesän aikana muutaman kerran, jotta padon alle odottamaan jääneet lohet pääsivöät padon ohi. Nousiko nuo kyttyrälohet näiden avauskertojen yhteydessä vai padon poistamisen jälkeen? Vai vuotiko alumiininen pato ennakko-odotusten vastaisesti? Näihin kysymyksiin ehkä saamme vastauksen myöhemmin. Luken raporttiin pääsee tästä.

Tuuliset kelit ovat tehneet Vesijärvellä kalastamisen haastavaksi viime päivinä. Eilen kävin Enonsaaren kupeella jigaamassa ja pienien ahvenien lisäksi jigiin tarttui komea ahven juuri ennen kotiinlähtöä. Kalasaavin pohjan mittainen ahven oli tähänastisen kesän suurin. 

Kauniit värit on Vesijärven ahvenilla

Kameraa olemme yrittäneet ulkoiluttaa ahkerasti. Helena on perehtynyt niin kameroiden kuin kuvankäsittelyohjelmien saloihin. Molemmissa tuntuu olevan loputtomasti opiskeltavaa. 

Halla, Ruskan kaveri naapurikadulta

Tapaamisen riemua

Messilän sataman sinisorsapariskunta

Elokuvan editointi on kovassa vauhdissa. Näyttää siltä että sen kokonaismitaksi tulee tasan tunti. Dronella kuvatut pätkät tuovat oivan lisän sisältöön. 

Saimme kuvattua mm. pesäpöntöstä lähtevän talitiaispoikasen

Editointia

Viime kesänä Utsjoella kuvattu elokuva on päässyt editointivaiheeseen. Kaikki, reilut 300 kuvattua leikettä on katsottu ja näistä on tarkoitus koostaa yksi noin tunnin mittainen elokuva. Tämä vuoden 2025 elokuva on järjestyksessään jo seitsemästoista, sillä ensimmäinen kuvattiin kesällä 2009. 

"Käsikirjoitus" yksinkertaisimmillaan

Silloin tällöin on hauska palata ajassa taaksepäin ja katsoa noita ensimmäisiä, vanhimpia elokuvia. Tekniikan kehitys kuvausvälineissä on ollut huima ja kuvaajienkin taidot ovat karttuneet vuosien myötä. Kuvattaville on tullut ikää lisää. Tenon lohikannat olivat vielä voimissaan elokuvien teon alkuaikoina. Vuosittain kuvattava elokuva antaa hyvän kuvan sen hetkisestä ajasta, arjesta ja elämäntyylistä. Nämä ovat myös jonkinlaista päiväkirjaa tai historiankirjoitusta omalta osaltamme. 

Täällä kuvattiin tänäkin kesänä

Kuvaus-drone tuo uuden ulottuvuuden elokuvaan

Ensi kesä ja kalareissut on jo kalamiesten mielessä. Maalasin Väylälle muutaman hyväksi havaitun ottivärin. Näillä neljällä värillä voisi suunnistaa joelle kesän jälkimmäisellä puoliskolla. 

"Kojamoväri" ja "Musta korona"

"MM-Onnela" ja Tiuran väri "Juhannusyö"

Irti arjesta

 Tällä viikolla Hollolan Uistimen sivuja on hieman päivitetty ja Wuosien Warrelta osiossa on julkaistu viime kesästä kertova tarina "Irti arjesta". Mukavia muistoja kertyi taas roppakaupalla. Tarinaan pääsee suoraan tästä.

Lukuiloa!

Tenovuonon tunnelmaa

Aistit avoinna

 Säät ovat kääntyneet syksyiseen suuntaan ja luonto valmistautuu hissukseen lepojakson, talven tuloon. Ulkona kannattaa pitää silmät auki ja nauttia kirkkaista väreistä. Viime viikolla kuulin palokärjen huutoa lähimetsässä. Niinpä pidän nyt kameraa kaulassa Ruskan kanssa kulkiessa...

Hämähäkin taidonnäyte

Kannossa kasvavia sieniä

Ukonsieni

Pihallamme näimme melko harvinaisen ilmestyksen. Syreenikiitäjän toukka tipahti pihalla kasvavasta syreenistämme Ruskan selkään ja ihmettelimme porukalla tätä muhkeaa "matoa". Tästä toukasta kuoriutuu aikanaan suurin Suomessa tavattava perhonen, jonka siipien kärkiväli voi olla jopa 12 senttiä. Väritys on hätkähdyttävä, samoin peräpäässä oleva terävä piikki. 

Syreenikiitäjän toukka

Nähtävää on ollut myös taivaalla. Viikko sitten täydellinen kuunpimennys suuntasi monien katseet taivaalle.  

Kuu viime viikolla maanantai-iltana

Verstalla on syntynyt jälleen jokunen uusi vaappu. Lempiväreistä alkanutta teemaa jatkaa seuraava vaappu, jossa runko on oliivinvihreä. Kupariselkä otsatummennuksella istuu hyvin oliivin kanssa ja kylkien hiletykset ovat tuttuja muutamasta vanhemmasta ottiväristä. Tässäkin vaappuvärissä voisi olla ainesta.

Uusin kirjoitettu tarina menneestä kesästämme Utsjoella on viimeistelyä vailla. Se julkaistaan ensi viikonloppuna. Sitä odotellessa voi lukea vaikka Suomen Kalakirjaston perustajan, Ari Savikon mainion pohdinnan kalastuksen syvimmästä olemuksesta. Tässä linkki tuohon blogitekstiin.

Syyskelejä?

Lämpöaalto saapui Etelä- ja Keski-Suomen ylle loppuviikosta. Tähän vuodenaikaan lähes hellelukemiin yltävät lämpötilat kertovat karua kieltään meneillään olevasta ilmastonmuutoksesta. Maapallon ilmasto on muuttunut koko sen historian ajan, mutta koskaan muutos ei ole ollut niin nopeaa kuin nyt. Toivottavasti maapallomme suurista asioista päättävät pääsevät yksimielisyyteen lämpenemisen hidastumiseen johtavista toimista. 

Perjantaina pyöräilimme työkaverin kanssa Lahdesta Kouvolaan. Täältä Riihelästä polkien matkan pituudeksi tulee noin 70 kilometriä. Aamupäivällä reissua aloittaessamme oli mukavan viileää, mutta puoliltapäivin kuumaksi muuttunut sää irrotti pyöräilijöistä hikipisaran jos toisenkin. Työpäivän jälkeen paluu Lahteen tapahtui junan kyydissä, mikä oli varmasti ainoa järkevä ratkaisu. Olemme tehneet tästä kerran kaudessa tapahtuvasta työmatkapyöräilystä jo pienen perinteen, joka jatkukoon niin kauan kuin työvuosia ja terveyttä riittää. 

Hyvän sään innoittamina kävimme tänään Sampon kanssa Vesijärvellä. Järvellä oli paljon kulkijoita kalastajista purjeveneisiin ja matkaveneistä melojiin. Vesi oli yhä 18-asteista, mikä on vuodenaikaan nähden korkea lukema. Ahvenparvia emme löytäneet, vain yksittäisiä raitapaitoja siellä täällä. 

Valkoposkihanhet olivat valloittaneet Messilän leirintäalueen uimarannan

Tänään oli mitä mainioin purjehdussää

Ruska nauttii veneessä olemisesta

Verstaalla syntyi tällä viikolla pieniä puutöitä. Haavan ohella kataja on lempipuulajejani. Kataja on tiedetty jo vuosisatoja parhaaksi puulajiksi eri ruokailuvälineisiin. Sitkeä ja kestävä puu on mukava  työstää, eikä vähiten sen miellyttävän tuoksun vuoksi.

Paras paistolasta syntyy katajasta

Naapurimme pihasta kaadettiin viime vuonna komea tuija. Sain pätkän tuota puuta ja veistin naapurillemme muistoksi heidän vanhasta pihapuusta voiveitsen. Katajaan verrattuna tuija on vielä helpompi veistää ja on lähes hajuton. Voiveitsen kahva on tietenkin kalan muotoinen, kuinkas muuten.

Voiveitsi tuijasta

Kesän viimeinen päivä

 Kalenterin mukaan kesän katsotaan päättyväksi tänä päivänä. Luonto näyttää jo valmistautuvan syksyn tuloon. Keltaiset ja ruskeat lehdet puissa kertovat lähestyvästä ruskasta. Lämpötilat ovat pysytelleet korkeina ja tulevalle viikolle on ennustettu jopa kesäisiä kelejä. Kun yöpakkaset alkavat, muuttuvat näkymät luonnossa lähes kertaheitolla. Puut ja pensaat pudottavat lehtensä maahan, mistä ne hajottuaan palaavat luonnon kiertoon. Nerokasta.

Syksy on sienien kulta-aikaa. Tämän väriset hatut on syytä jättää poimimatta.

Aamukaste on tarttunut hämähäkin taidonnäytteeseen, seittiin

Ruskan värejä - kaksinkertaisesti

Tänään kävimme Kimmon kanssa kalassa Vesijärvellä. Lämpimän loppukesän johdosta veden lämpötila oli vielä noin 17 astetta. Heti ensimmäisellä kalapaikalla hauki tai kuha vei minun jigini painon kera. Kuhat olivat nirsolla päällä ja kävivät vain imeksimässä pyytöjämme. Meidätkin jigaamaan opettanut Kimmo sai päivän aikana kolme syötäväksi kelpaavaa ahventa. Kunhan vesi tuosta vielä viilenee, niin...

Sää oli tänään utuisen harmaa

Verstaalla on jatkettu vaappujen maalaamisen parissa. Saa nähdä, saanko vielä joskus maalata vaappuja Tenolle. Tänä kesänä nähtiin vihdoinkin ensimmäiset varovaiset merkit mahdollisesta lohikantojen toipumisesta. 

Tämä Tiuran väri on toiminut hyvin sekä Tenolla että Tonionjoella

Tätä kupariselkäistä väriä ei ole kokeiltu vielä missään