Viime viikko sujui enimmäkseen ulkosalla. Alkuviikosta kävimme ihailemassa Yläköngästä ja perjantaina teimme retken Skaidijärven kodalle Nuorgamissa. Yläkönkäällä ihailimme nuotiokahvien lomassa valvontaveneen ajoa ensin köngästä alas ja sitten takaisin ylös. Korkealla vedellä virta oli kova ja kuohut korkeita. Ammattitaitoinen venekunta antoi näytteen taitavasta veneenkäsittelytaidostaan.
Valvontavene ajaa Yläkönkään alimmaista kappaletta alas
Kalalokki on kaunis lintu
Skaidijärvellä oli retkipäivänämme poikkeuksellisen kova tuuli, niinpä teimme kahvi- ja makkaratulet kodan Jotuliin. Hillankukkia oli joka puolella maastoa ja hillahysteerikot valmistautukoot vähitellen lupaavalta näyttävään sesonkiin.
Kapustarinta, patikoitsijan tutuin lintu
Skaidijärvi
Kuka oli unohtanut piippunsa kotaan?
Kata nauttii tuulesta
Helena ja Kata ihailevat ylängön maisemia
Ensimmäinen kalastuslupani oli lauantaina, ensimmäisenä Juhannuspäivänä. Sain aamulla seurakseni kolmannen polven lohimiehen Jussin, josta on kasvamassa isäänsä ja ukkiansa seuraten oikea lohimies. Laskimme vasta ensimmäistä laskua, kun Kaavan venerannan kohdalla räikkä narahti lupaavasti. Jussi väsytteli rauhallista lohta taitavin ottein ja lohen pysytellessä syvyyksissä arvelimme sen olevan kookas. Ensimmäisten pintakäyntien jälkeen totesimme että lohi on komea. Saimme lohen koukattua veneeseen lopulta Piippukiven tietämiltä Nollamissa. Metrinen, kirkas lohi pötkötti ihailtavanamme auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ottivaappuna oli viime kesän ensimmäisen lohen antanut kupariselkäinen Kivikoski-väri. Lohen mitat olivat 9,5 kg ja 98,5 cm. Voisiko kesän kalastuskausi paremmin enää alkaa?
Kalastuskaksikkomme
Jussi ja mahtava Juhannuslohi!
Lohi perattiin sekä vakumoitiin ja iltapäivällä nautimme kahden perheen voimin mukavasta iltapäivästä Vitosen kodalla. Jussin kanssa vietetty unohtumaton aamu kerrattiin vielä porukan kesken paistetun kalan, lättyjen ja kahvien kera.
Vatsat pinkeinä lähdimme vielä soutamaan illaksi, olihan lupa-aikaa jäljellä vielä jokunen tunti. Yhtätoista minuuttia vaille seitsemän, juuri kun olimme ihailleet Posti-Pekan rannalla olevia veneitä, vapa aloitti tempomisen. Valuimme hiljalleen jokea alaspäin ja haavimme pian virkeän lohijalan veneeseen. Sen verran voimissaan lohi oli haavitessa, että haavin alumiininen kehä katkesi voimakkaan kalan potkiessa haavissa vapautensa puolesta. Ensi kertaa vedessä ollut vaappu oli tiukasti lohen leuoissa. Mikä päätös yhteiselle kalastuspäivällemme!
Lohijalka kruunasi päivämme
Kupariselkä oli valttia värjääntyneeseen veteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti