Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Loppuhuipennus


Mika ja Matti ovat aitoja kalamiehiä. Eri vuodenaikojen mukaan heidän kohdekaloinaan ovat niin ahvenet kuin siiat sekä kuhat ja lohet. Lohensoutu on molempien sydäntä lähellä. Namsenin ja Tenon reissut kuuluvat heidän jokakesäisiin suunnitelmiin. Me olemme tutustuneet näihin hienoihin herrasmiehiin Hollolan Uistimen verstaalla muutama vuosi sitten vaappukurssin merkeissä.

Tämän kesän reissu Tenolle suuntautui viimeiselle turistien kalastusviikolle. Ajoitus näytti muutamaa päivää ennen lähtöä osuvan hyvään hetkeen, sillä yli kolmen viikon helteiden jälkeen sää muuttui olennaisesti. Reippaat sateet pyyhkivät yli pohjoisen Suomen ja sää viileni huomattavasti. Tulisiko tästä kesän paras lohiviikko? Vesi oli lähtenyt voimakkaaseen nousuun. Nyt näytti todella hyvältä.

Maanantaina miehet suunnistivat Tenovuonolle taimenen pyyntiin. Retkestä tulikin onnistunut, sillä taimenet olivat perin ihastuneita tarjottuihin pyytöihin. Valkoinen jigi tuntui kiinnostavan niitä erityisesti.


Tenovuonon taimenet


Tiistaina Matti ja Mika aloittivat lohenpyynnin Aittisuvannossa, joka on miehille tuttu jo vuosien takaa. Matti on kalastanut näillä vesillä vuodesta 1984 ja Mikakin tämän vuosituhannen alusta. Mikan vaappukurssit eivät ole menneet hukkaan, sillä reissun ensimmäinen titti nappasi Mikan tekemään vaappuun. Yön nukuttuaan miehet saivat kaksi kirkasta tittiä Tullimiehellä Kortsamista. Torstaina tittiralli jatkui samanlaisena ja kaksi tittiä nappasi tuohon samaan Tullimieheen. Mika kysyi jo keskiviikkona värivinkkiä vaapulle, mutta vinkki ehti perille vasta torstaiksi. Kupariselkäinen oliivikylki jossa kultaiset suomut ja punaiset raidat. Olin tehnyt sellaisen Mikalle aiemmin, joten sellainen löytyisi miehen pakista.


Reissun ensimmäinen titti nappasi tähän Mikan tekemään vaappuun


Tullimies on varma pelti Tenolla


Perjantaina, turistien viimeisenä kalastuspäivänä aamu valkeni pilvipoutaisissa merkeissä. Vesi oli jo hieman asettunut voimakkaan nousun jälkeen. Suunnitelmissa oli soutaa viimeisenä päivänä Onnelan suvannossa, mikä oli jäänyt tällä reissulla tekemättä. Koska joella oli tilaa, aloittivat miehet soudun Vallen rannan lähettyviltä ja pian vapa notkahteli titin tarttumisen merkiksi. Veneeseen saadun titin leuassa oli tuo torstaina tekstiviestitse vinkattu kupariselkäinen hollolalainen vaappu.

Onnelan suvantoon päästyään miehet soutelivat normireittiä ja huomasivat titin hyppäävän sivummalla. Matti souti paikan yläpuolelle ja samassa titti oli kiinni Tullimiehessä, alkuviikon ottipellissä. Virkeä pikkulohi haavittiin veneeseen ja vene ajettiin ylävirtaan. "Nyt kokeillaan sama paikka vielä kerran", kuului soutumiehen suusta. Uusi yritys toistettiin ja toivottu tapahtui. Räikkä aloitti nyt kiivaamman soiton. "Suurempi on, ei olla enää titin pyytäjiä" pääsi vapamieheltä Mikalta kun kala kävi pinnassa. Hetken väsytyksen jälkeen lohi koukattiin veneeseen. Viiden ja puolen kilon lohijalan suusta irrotettiin sama kupariselkäinen vaappu.


Lohijalka, kojamo tämäkin

Verestyksen jälkeen miehet ajoivat Onnelan lähtöpaikalle. Soutuvuoroa piti odottaa hetki, sillä yksi venekunta teki juuri lähtöä suvannolle. Odotuksen jälkeen Mika siirtyi airoihin ja Matti vapamieheksi. Tarkalla soudulla vieheet laskettiin samaan ottipaikkaan, mikä jäi edelliseltä veneeltä soutamatta ja mahdoton tapahtui. Räikkä aloitti pitkän huudon ja lohi osoittautui suuremmaksi, mitä kumpikaan on koskaan aiemmin saanut pyydettyä. Väsytys kesti yli 20 minuuttia ja Matti koukkasi väsyttämänsä kojamon taidokkaasti Norjan rannan tuntumassa. Miesten uusi ennätyskala oli poikkeuksellisen komea. Tuttu kupariselkäinen ottivaappu koristi tämän värikkään lohen leukakoukkua. Kunnon koukkuleuan pituus oli 121 cm ja herrojen majoitusmestarin, Helanderin Jounin puntarin neula heilahti tasan 18 kiloon.  


Tuore 18 -kiloinen kauniine väreineen


 Upea lohi Mikan sylissä

Miesten lohiviikko oli saanut uskomattoman käänteen. Tittien jälkeen kellarissa pötkötti lohijalka ja kunnon kojamo, se unelma jonka perässä on soudettu vuosikaudet. Vallella syödyn lounaan jälkeen miehet painuivat päiväunille Jounin Rojaliin. Herättyään he totesivat että soutuaikaa on vielä kolmisen tuntia, joten kannattaisikohan tuonne joelle vielä mennä. Jonkin etiäisen ehdottamana miehet suuntasivat vermeineen veneelle jonka nokka käännettiin heti alavirtaan. "Onnelaan, se ottipaikka kokeillaan vielä."

Sää oli muuttunut. Aurinko porotteli kirkkaasti ja keli oli aivan muuta kuin aamulla, jolloin lohet tuntuivat olleen aktiivisia. Miehet soutivat suvannon kahdesti. Toisella laskulla tutun ottipaikan kohdilla näkyi pintakäynti. Pilviä alkoi kerääntyä taivaalle ja sää osoitti muuttumisen merkkejä. Kolmannelle laskulle Matti siirtyi airoihin. Kello näytti soutuajan hupenevan vääjäämättömästi ja miehet laskivat kesän viimeistä laskua. Samassa aamun ottipaikassa vapa notkahti ankarasti. Siimaa alkoi juosta kelalta määrätietoista vauhtia. "Jopa on lohella voimaa", Mika totesi vapaa pidellessään. Onnelan isäntä aloitti laajan reviirinsä esittelyn ja ajatteli väsyttää kalamiehet ensitöikseen. Toiselle puolelle jokea päästyään se hyppäsi kokonaan ilmaan kuin esitelläkseen itsensä. Välillä lohi juroi pitkiä aikoja ja sitten liikahti vain hivenen. Kalamiehet rantautuivat välillä ja ajattelivat koukata lohen rantaan mutta lohi oli eri mieltä. Miehet hyppäsivät veneeseen ja jättivät ylimääräiset tavaransa rannalle. Nyt tarvittiin veneessä kaikki tila lohen ylös saamiseksi. Lohen itseluottamus oli pohjaton, mikä koitui lopulta sen kohtaloksi. Reilun neljänkymmenen minuutin köydenvedon jälkeen se päästi veneen koukunkantaman etäisyydelle ja Matti koukkasi Onnelan isännän metrin syvyydeltä veneen laitaa vasten. Valtava lohi kammettiin lopulta laitojen sisäpuolelle ja kalapappi luki koukkuleualle viimeisen aamenen. 


Se on suuri


Matin unelma on veneessä


Teno on suurlohien joki


Epäuskoiset ilmeet kohtasivat veneessä. Suureksi oletettu lohi oli läheltä nähtynä vieläkin suurempi. Päivän ottivaappu oli takakoukustaan kojamon suupielessä. Kello oli lähes seitsemän ja reissu oli saanut uskomattoman päätöksen. Punnituksessa kalan paino sitten realisoitui. Puntari venähti 24,5 kiloon ja pituutta kojamolle oli kertynyt 136cm, puoli senttiä enemmän kuin Aittisuvannosta alkuviikosta nousseelle suurlohelle, joka oli ihailtavana Lapin Kansan sivuilla.


24,5kg & 136cm


Mikan ja Matin perjantaipäivä


Onnelliset kalamiehet olivat saaneet Tenolta varmasti enemmän, kuin olivat koskaan edes uneksineet. On helppoa olla onnellinen heidän kanssaan, sillä hyvien ystävien kalaonni on aina onnellinen asia myös meille muille. 




maanantai 6. elokuuta 2018

Viimeisiä tunnelmia


Jokainen kesä loppuu aikanaan ja syksyn askareet alkavat. Ari kävi soutamassa vielä yhden luvan verran ja nautiskeli hienosta aamumaisemasta sekä yön ei-niin-viileästä pehmeydestä.


Aamutunnelma


Helena kävi Anittan kanssa vielä katsastamassa Ifjordin ylängön maisemia pienellä iltapäiväkahvikävelyllä. Nuo maisemat tekivät tänä kesänä erityisesti Helenaan suuren vaikutuksen. Kun illalla täällä etelässä sulkee silmänsä, niin voi katsella luomien takaa niitä maisemia ja sillä keinoin rauhoittua nukkumaan entistä paremmin. Suurkiitos Anittalle hienosta retkestä!


 Ani valokuvaamassa


 Paras päiväkahvimaisema


Ifjordin riekko tai kiiruna yritti piiloutua


Kotimatkalla yövyimme Lestijärvellä. Katiskojen kokemisreissulla saimme harvinaisen saaliin. Ahventen ja särkien joukkoon oli kömpinyt suuri rapu, joka oli syönyt yhdestä särjestä puolet. Vapautimme ravun ja ihmettelimme sen hyvää uimataitoa kun saksiniekka katosi taas järven uumeniin.


Tämä Lestin rapu oli jättikokoa


Halsualla, Hautahiekan kennelissä on ollut tänä kesänä vipinää. Yhdeksän villiä karhukoiran pentua ovat pitäneet niin emän kuin talonväen kiireisenä. Nyt pennut ovat jo luovutusiässä ja osa pennuista on jo noudettu uusiin koteihinsa. Näistä pennuista on sukupuunsa perusteella odotettavissa melkoisia hirvikoiria. Kaksi pentua etsii vielä kotia...


Tämä tumma urospentu viihtyi Helenan sylissä


                                                        Tästä säihkysilmästä kuullaan vielä





Lähdön aikaan pilvet Tenon yllä näyttivät parastaan