Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Riistanhoitotyötä


Perjantaina kävimme miesporukassa riistanhoitoreissulla Halsuan ja Lestijärven rajamailla. Heinon ja Toivon kanssa teimme kevään viimeisen hiihtoretken hirvien hyväksi ja veimme niille uuden suolakiven, "hirvitikkarin". Vajaan parin metrin korkeuteen, katkaistun haaparungon päälle asetettu suolakivi on osoittautunut hirville vastustamattomaksi herkuksi. 

Tikkarin asentamisen jälkeen söimme eväät kunnon tervastulien loimussa. Katan mielestä hiihtoreissumme jäi ehdottomasti liian lyhyeksi. Kaikenlaisten luonnon tuoksujen hurmaamana se ei olisi halunnut lähteä kotimatkalle vielä pitkään aikaan. 


Kokeneet erämiehet Heino ja Toivo ovat istuneet tervastulilla kerran jos toisenkin


Katalle nämä tervastulet taisivat olla ensimmäiset, mutta ei viimeiset


Muuttolinnut ovat saapuneet maahamme jo sankoin joukoin. Kurkien lentoa on mielenkiintoista seurata. Aurassa lentävät kurjet ääntelevät harvakseltaan. Niiden lyhyet merkkiäänet liittynevät auran lentojärjestykseen ja suunnistamiseen. Kurjet laskeutuvat pelloille sekä lepäämään, että syömään. Nämä uljaat linnut viihtyvät usein yhdessä laulujoutsenten kanssa.


Tämä kurkiaura ylitti Lestijärven


Kurkien ruoka- ja lepotauko


Utelias kurki


Helena toi Kilpisjärveltä yllätyksen. Tämä tuliaisrautu maistui paistettuna erinomaiselta.


Tavallista kookkaampi pilkkirautu


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Tyttöjen reissu Kilpisjärvelle


Käväisin viettämässä lomaviikon aurikoisen Kilpisjärven henkeä salpaavan kauniissa maisemissa. Tiirismaan ladun järjestämä hiihtomatka oli minulle enemmän pilkkireissu hienossa ympäristössä, todella upeassa säässä. Matkasimme Tuulan ja Hannan kanssa ensin bussilla halki Suomen yön yli. Urheilullinen Hanna ei ollut moksiskaan matkasta ja "kipaisi" Saanan päälle vielä samana päivänä, kun saavuimme Kilpisjärven Retkeilykeskukseen


Saana aamuvalossa.


Itse läksin seuraavana aamuna käymään jäällä ihailemassa auringonnousua ja Ruotsin puolen tuntureiden valoa. Keli lupaili jo tuossa vaiheessa oikein hyvää...


Jäältä kstsottuna aamuvärejä


Kävimme sunnuntaina Tuulan kanssa huiputtamassa Saanan. Pitihän meidän ottaa mallia Hannasta. 


 Tuula ihailee Kilpisjärveä Saanan rinteiltä


Huipulla!


Viikon aikana kelit todella hellivät lomalaisia. Sekä pilkkiminen että hiihtäminen oli enemmän kuin nautinnollista Tiirismaan ladun iloiselle joukkueelle. Tässä vaiheessa on hyvä kiittää Pirkkistä ja Minnaa. Vaikka itse en osallistunut ohjatuille retkille, ovat muut kilvan kiitelleet oppaita ja Pirkkiksen kokemus yhdistettynä hienoon asiakaspalveluun ja kovaan kuntoon sekä "turnauskestävyyteen" tekivät suuren vaikutuksen meidän porukkaan ja minuun.

Yksi reissuista osui Haltille. Kilpissafareiden järjestämän kelkkakyydin turvin pääsivät retkeläiset käymään Haltin huipulla. Itse tosin valitsin Tuulan tapaan pilkkimisen. Kaikkea kun ei ehtinyt tehdä. Hanna kuitenkin kävi tuolla reissulla katsastamassa, oliko Haltin huippu paikoillaan, olihan Hanna jo aiemmin saavuttanut saman pisteen vaeltaen.


Hanna ja Haltin huippu (kuvan otti Aino - hiihtokuningatar vailla vertaa)


Tosiaan me kävimme Tuulan kanssa osin rautujen narrattavana ja vähän narraamassa rautujakin. Oppanamme toimi Ailakkasafareiden Tuomo Hyvönen. Tuomon huomaavainen ja ammattimainen ote sekä lämmin huumori olivat sen verran koukuttavia, että käväisin seuraavana päivänä Tuomon ja vaimonsa Ullan kanssa vielä Lossujärvelläkin pilkillä. Lämpimästi voin suositella heidän palveluaan. Molempina päivinä muunmuassa halstrasimme rautuja lounaaksi. Voiko sen parempaa ruokaa saada, kuin juuri pyydetty rautu kauniissa maisemissa - aurinkoisessa kelissä...


 Tuomo ja Tuula valmiina kelkkamatkaan.


 Tuulan pieni, mutta sitäkin maittavampi rautu.


Kyllä ovat kauniita. (Sekä Arin tekemä vapa että rautu)


Kävin vielä eräoppaaksi opiskelevan Minnan kanssa iltapilkillä torstaina, kun ensin olin käynyt lumikengillä katselemassa Saanan rinteiltä niitä hulppeita maisemia, joista Kilpisjärven kylä on tunnettu. Keli oli muuttunut "hieman" tuulisemmaksi.


Yr.no:n säätiedote kertoi tuolla hetkellä tuulevan 10 m/s. Ja sen huomasi ;-)


Vuokrasin vielä perjantaina Oacit eli liukulumikengät ja käppäilin jälleen Saanan rinteille. Siellä oli hyvä hetki hengähtää ja todeta, että olipas todella hieno viikko. Lauantaiaamuna mukavat ja turvalliset kuskimme starttasivat bussin nokan kohti etelää. Kävipä kettukin vielä näyttäytymässä ja huikaamassa hyvän matkan toivotuksen.


Kiitos Kilpisjärven seutu ja Tiirismaan ladun porukka upeista kokemuksista!


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Uusia nikkareita


Menneellä viikolla verstaalla vieraili uusia kasvoja. Eelis ja Ville kävivät verstaalla pitkän iltapuhteen ja tutustuivat vaapunteon mukaansa tempaavaan maailmaan. Nokkelat puukonkäyttäjät veistivät vaivatta kahdet vaappurungot mieheen. Runkolangan taivuttelut sujuivat molemmilta myös hämmästyttävän hyvin. Vaapuntekokärpänen taisi puraista isä-poika tiimiä perusteellisesti. Ensi torstaina on vuorossa vaappujen maalausta Kivijärven ottiväreihin. 


 Villeä ja Eelistä naurattaa: "On tämä mukavaa puuhaa"


Eelis piirtää sahausuran paikan tarkasti


Lauantaina aloitimme kuksien veistämisen Mikan kanssa. Pahka-aihioissa näkyy runsaasti loimuja joten odottelemme innolla valmistuvien kuksien lopullista ilmettä.


Mika työstää kupin muotoa


Tein äskettäin erikoisen vaappusarjan. Kyseessä on syntymäpäivälahja nuorelle ja lahjakkaalle pyöräilijälle. Näiden vaappujen värit löytyvät kuuluisista kilpapyöräilijöistä ja heidän pyöristään. Tämänkaltaiset tuotokset ovat mielenkiintoisia haasteita vaapuntekijälle. 


Marco Pantani, Eddy Merxx ja Miguel Indurain jäävät myös vaapunteon historiaan


Ulkoilmaan hurahtaneet Helena, Tuula ja Hanna ovat tämän viikon Kilpisjärvellä. Käsivarren Lapin hanget ovat nyt parhaimmillaan hiihtäjille. Raudunpilkkijät nauttivat huhtikuun pitkistä päivistä ja aurinkoa tuntuu riittävän tälle viikolle, mikäli sääennusteisiin on uskominen. Tuula viettää syntymäpäiviään tällä viikolla. Niinpä annoimme hänelle syntymäpäivälahjan reissun lähtöhetkillä. Tälle lahjalle voi olla käyttöä noissa Kilpisjärven maisemissa. Onnea vielä Tuulalle!


Tuulan uusi, pahkasta tehty morrivapa


Kauniit loimut koristavat tätäkin pahkaa



sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Yhteistä iloa


Eilen vietimme Hollolan Uistimen pilkkipäivää Hollolan Siikaniemessä. Aurinkoinen sää kruunasi yhteisen päivämme joka oli täynnä tähtihetkiä. Kalastuksellisesti päivä oli täydellinen. Jokainen pilkkijä sai kaloja, siis useita. Eniten jäälle taisi nousta lahnoja, joita kertyi lopulta reilut parikymmentä. Särkiä kertyi saman verran ja tavoitelluimpia ahvenia lähes yhtä monta. Erityisen mukavaa oli että kunnon paistiahvenia tarttui useamman pilkkijän koukkuun. Päivän suurimman kalan nosti Elisa, jonka iso lahna mahtui avannosta juuri ja juuri. Upea elämys oli myös nähdä merikotka, joka kaarteli Siikasalmen yllä ylväänä. 


Jere riemuitsee päivän ensimmäisestä ahvenesta


Elina ja Nano pilkkivät yhdessä


Elina oli päivän ahvenkuningatar


Elisan jättilahna


Komea paistiahven


Petu nosti lahnoja jäälle solkenaan


Seppo tuntee Siikaniemen vedet


Nikon raitapaita


Seppo ihastelee Vesijärven ahvenen kauneutta


Saarten välissä oli sulaa


Kolmen tunnin pilkkimisen jälkeen suuntasimme Rysänperän kodalle evästauolle. Parien kumisaappaiden kuivatteluiden lomassa kodalla tarjoiltiin päivään osallistuneille murkinaa oikein kunnolla. Kahvitarjoilun ohessa paistettiin makkaraa ja syötiin voileipiä. Makeita herkkuja oli joka lähtöön. Sepon herkullinen omenapiirakka vei kielen mennessään. Keksit, makeiset ja suklaat täyttivät mahat lopulta viimeistä sopukkaa myöten. 


Kodassa oli lämmin tunnelma


Jere ja Elisa peukuttavat mahtavalle päivälle


Evästauon jälkeen kävimme vielä jäällä reilun tunnin ajan ja kodalle palattuamme oli vatsoissa jälleen tilaa kahveille ja tuoreille lätyille hillon kera. Huh, huh mikä päivä! 


Seppo ja Kata ottavat aurinkoa


Mika luottaa tasuriin


Matti taitaa kaikenlaisen kalastuksen


Nuotiolättyjä!


Merikotka tarkkaili puuhiamme



sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevät saapuu


 Varma kevään merkki on Hollolan Uistimen pilkkipäivä. Ensi viikonloppuna la.30.3. klo.10 alkaen vietämme "Uisteen" pilkkipäivää viime vuotiseen tapaan Siikaniemessä, Rysänperän kodalla. Pilkkimisen ohella nautimme kunnon nokipannukahveista ja maittavista eväistä sekä yhteisten harrastustemme yhdistämien ystäviemme seurasta.

  
Pilkkipäivämme keskus, Rysänperän kota


Tänään olimme pilkillä lyhyen reissun Siikaniemessä. Tuulisen sään vuoksi hakeuduimme puhureita pakoon saaren suojaan. Keväinen auringonpaiste tuntui tyynessä erityisen lämpimältä. Laulujoutsenkvartetin äänekäs ylilento kertoi kevään saapumisesta näille leveysasteille. 



Helena ja Kata evästauolla


Peilikirkas jää ja auringonpaiste antavat hyvän rusketuksen


Potkukelkka on pilkkijän paras kulkuväline lumettomalla jäällä


Kata ottaa aurinkoa


Eero on käynyt verstaalla viimeistelemässä talven aikana kotona veistämiään vaappuja. Omat vaappumallit pääsevät jäiden lähdettyä testiin Päijänteelle. Uittoaltaassa suoritetun koeuiton perusteella voi Päijänteen taimenille koittaa lähitulevaisuudessa kovat ajat.


 Eero maalaa uutta vaappurunkoa


Vaapunteon hauskuus naurattaa ikinuorta Eeroa


Ensi viikolla aloitamme vaihteeksi uusia nikkarointeja. Pahkoista on jo hahmoteltu seuraavien kuksien muotoja. Näissä aihioissa on todella hienot loimut.



sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Ahventen armoilla


Näinä viikkoina kannattaa piipahtaa jäällä, jos ahvenfile kiinnostaa. Valon lisääntyessä päivä päivältä kiihtyy ahventen ruokahalu samaa tahtia. Messilän rannassa oli eilen aamulla ruuhkaa. Samalle päivälle sattui useammat pilkkikisat ja kun kisoihin osallistumattomat vavanheiluttajat osuivat samaan aikaan rantaan, olivat parkkipaikat varattuina kuin kesäviikonloppuna konsanaan. 


Parhailla paikoilla oli vilskettä


Eilen kävimme tutustumassa lähivesiin pilkkikärpäsen puraisemien Katariinan ja Tonin kanssa. Vesijärven itäpuolen asukkaina he saivat tuntumaa länsipuolen apajiin. Tällä kertaa suunnistimme syvemmille, lähes parinkymmenen metrin vesille Eeron suosituksesta. Kilpapilkkijät tuntuivat tietävän kyseisen kohteen, sillä kairankiertäjiä ilmaantui paikalle parisen kymmentä. Syviin vesiin varautumattomina oli monissa vavoissamme liian lyhyet siimat. Kaiku kertoi kalojen oleilevan pääasiassa pohjan tuntumassa. Kuoreparven ilmaantuessa pohjan tuntumaan, näkyi ahvenia välillä myös parven päällä. Mainittakoon että Vesijärven kuoreparvet ovat valtavan suuria. Paksuimmat kaiulla näkyneet kuoreparvet olivat yli 7m paksuja. On siinä ahvenille ja muille petokaloille syötävää.


Kuore, petokalojen herkku

Kirkas pystypilkki varustettuna Helenan sitomalla pilkkiperholla tuntui toimivan kuoreita jahtaaville ahvenille. Kalat, niin kuoreet kuin ahvenet, tuntuivat olevan alituisessa liikkeessä. Välillä kalat katosivat kokonaan ja hetken kuluttua oli kalaa jään alla todella runsaasti. Tältä paikalta ei pieniä ahvenia tullut kuin muutama ja kolme suurinta raitapaitaa painoivat yli puoli kiloa kukin.



Paluumatkalla kopaisimme pari aiemmin hyväksi havaittua ottipaikkaa, mutta lähes tuloksetta. Ahvenet tuntuivat oleskelevan nyt yllättävän syvällä. Kevään edetessä ne siirtynevät matalampiin vesiin aiempien vuosien tapaan.

Katariina on vaaraksi ahvenille


Toni nostaa raitapaitaa avannosta


Verstaalla on puuhasteltu tasaiseen tahtiin erilaisia tuotoksia. Helenalla on nyt uusi morrivapa, jollaista ei löydy kaupan hyllyltä. Pahkasta tehtynä se on varmasti yksilöllinen. Kahta samanlaista ei voi edes tehdä koska pahkan väri ja kuviot ovat aina erilaisia. Helena on jo testannut uusimman vapansa tosi toimissa. Nouseekohan sillä myös rautuja tänä keväänä?







Vaappuja on valmistunut tasaisesti koko talven. Kaksi elämäni ensimmäistä ruijanpallasvaappua on nähnyt päivänvalon. Kunnon testiuitto ja uinnin säätö täytyy suorittaa järvessä jäiden lähdettyä. Näin suurien vaappujen säätäminen uittoaltaassa on mahdotonta. Kunhan kaikki viisi protovaappua ovat valmistuneet, jäämme odottelemaan saalisuutisia pohjoiselta Norjanmereltä / Jäämereltä.


Lohivaappu näyttää pieneltä näiden rinnalla

Tenon lohille tarjoillaan joka kesä jotain uutta. Ruskea on vanha, hyväksi havaittu ottiväri niin perhoissa kuin vaapuissa. "Kivikoski"-väri on nyt varioitu ruskeaan ja kupariin. Uusi muunnos ei näytä ollenkaan huonolta. Mitähän se lohi noista ajattelee?


Uusvanhaa värimaailmaa lohille