Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Uusia vaapuntekijöitä

 Kimmon vaapuntekokurssia oli suunniteltu pitkään. Koronan ketale sotki suunnitelmamme viime keväänä ja nyt vihdoinkin saimme kalentereistamme yhteistä tilaa vaapuntekoon. Kimmo on kalastellut ikänsä Vaasan saaristossa ja oli korkea aika tehdä ensimmäiset omat vieheet noille vesille. Idea omista vieheistä on kypsynyt jo pitkään ja Kimmo on rakentanut kotiinsa kunnon verstaan. Kynäruiskun käyttöäkin hän on ehtinyt opiskella kurssilla asti. 

Perjantai-iltana veistimme rinnatusten kaksi runkoa, lyhyemmän ja pidemmän. Kimmo osoittautui taitavaksi rautalankarunkojen tekijäksi heti ensimmäisellä kerralla. Lauantaina pääsimme maalaamaan aihiot. Kimmon maalauskurssi ei ollut mennyt hukkaan, sillä kynäruisku suihkautteli ensiluokkaista jälkeä. Ahvenjäljitelmän maalaaminen opetti häivytystä ja sapluunoiden käyttöä. "Suomutusautomaatti" takaa suorat suomurivit jotka hivelevät tarkempaakin silmää. Lounastauon, siis poronkäristyksen valmistamisen sekä syömisen jälkeen, vaaput saivat uintilevyt ja silmät. Tänään sunnuntaina olikin juhlapäivä kun vaaput koukutettiin ja ne pääsivät uimakouluun. Kalojen on selvästikin oltava vast`edes varuillaan näiden vaappujen varalta. 


Aihio alkaa pyöristyä Kimmon käsissä


Vaapun muoto hahmottuu vähitellen


Rautalankarunko syntyi helposti


"Suomutusautomaatti" käytössä


Uintilevyn uran sahaus vaatii huolellisuutta


Uintilevy liimataan probionaatilla


Silmien pupillit antavat vaapulle persoonallisen ilmeen


Koukut ja renkaat kiinnittyvät vaivattomasti koukutuspihdellä


Kimmo ihailee vaappunsa uintia


"Tämä puna-valkoinen väri on jäljitelmä isoisäni viehepakin vieheestä"


Kimmon taidonnäytteet


Me kävimme aamulla Vesijärvellä, Siikaniemessä. Sumuinen sää verhosi pilkkijät syleilyynsä. Kaloja tuli harvakseltaan ja jäälle kertynyt vesi sekä sohjo testasivat jalkineiden kosteuden kestoa. Onneksi meillä oli jälleen kahvitulet ja reilut eväät. 


Kata loikoili ahkiossa lämpimällä porontaljalla


Mr. Newman keskittyy ja ahven hairahtuu


Kaverukset Anna-Liisa ja Kata 


sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Pilkkikauden avaus

Tänään oli odotettu päivä kun aloitimme pilkkikauden Siikaniemen tutuilla vesillä. Eilen kävimme Sepon kanssa koekairaamassa jään paksuutta melko suurelta alueelta. Ohuimmillaan, paksun lumen alla,  jää oli 11 cm ja lumettomilla kohdilla jäätä oli keskimäärin 17 cm. Muistutettakoon vielä että jäälle aikovien tulee aina varmistaa jään paksuus jäällä liikuttaessa. 


Tämä ultrakevyt lentokone lensi ylitsemme sukset harottaen



Seppo kairaa ilta-auringossa

Aamulla kävelimme kymmenen asteen pakkasessa ja tyynessä säässä pilkkipaikalle. Ensimmäiset ahvenet tulivat jo ensimmäisestä avannosta ja päivän mittaan ahvenia, enimmäkseen pieniä, kertyi kahteen pekkaan 35-40 kappaletta. Vaikka filekokoisia ahvenia kertyi vain kuusi, nousi avannosta myös mieluinen yllätys. Morriin napannut siika pääsi etuoikeutetusti ruokapöytään ahvenfileiden seuraksi. Päivän parhaimmat vavantaivutukset tarjosivat kolme reilun kokoista lahnaa. Puolenpäivän jälkeen saimme seuraksemme kokeneet pilkkijät, Eeron ja Erkin, jotka olivat käyneet kierroksensa toisaalla Siikaniemen ympäristössä. Eero nappasi päivän komeimman ahvenen silmiemme alla Helenan tekemällä violetilla pilkkiperholla! 


Talven ensimmäinen pilkkiahven


Lahna pistää siiman koetukselle


Siika!


Sampokin ehti piipahtaa pilkillä


Loppuviikosta verstaalla kävi vieraita. Petteri Marttila on kalamies henkeen ja vereen ja hänet tunnetaan myös Pontus-vaappujen tekijänä. Pontus-vaaput ovat niittäneet mainetta mm. Namsenilla ja Kymijoella. Petterin vaaput ovat pieniä taideteoksia. Vaapuissa on oma ennakkoluuloton värimaailma, joka on osoittanut toimivuutensa. Pontus-vaappuihin voi tutustua täällä.


Petteri säätää vaappunsa uintia


Pontus-vaappujen värikimaraa

Ari Pirinen kävi verstaalla valitsemassa lohivaappuja Tenolle. Samalla oli hyvä tilaisuus katsastaa hyvän ystävän, Eeron taimen- ja järvilohivaappuja. Eerohan ahkeroi verstaalla lähes viikoittain, joten nähtävää riittää.


Ari ja Eero tutkivat Päijänteelle tuleviea vaappuja 


Vesijärven talvista tunnelmaa


sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Talvikelejä

 Talvi on saapunut Salpausselälle. Lunta on tullut jo reilut parikymmentä senttiä ja ensi viikon lumisateet saattavat kartuttaa lumipeitettä vielä kymmenillä senteillä. Viime viikon pakkasten houkuttelemina me aioimme mennä tänä viikonloppuna pilkille Vesijärvelle. Kävimme perjantaina kairaamassa koereiät Siikaniemessä ja mittasimme jään paksuuden. Tulos oli hämmästyttävä, jäätä oli vain 5 cm kahdesta eri paikasta mitattuna. Pilkkireissu jäi tekemättä ja muutama pilkkijä vajosikin kuulemma viikonloppuna Vesijärven ohuen jääkannen läpi. Ensi viikonloppuna tilanne voi olla jo parempi, mutta jäälle aikovien on syytä noudattaa vielä erityistä varovaisuutta.

Ladut sen sijaan ovat jo mainiossa hiihtokunnossa ja oma hiihtokausi on avattu lumisen metsän syleilyssä. Hiihto on nyt todella suosittua. Viime päivät ovat tarjonneet hiihtoniiloille unelmakelejä ja Finlandia-hiihdon järjestäjät hykertelevät tyytyväisyyttään ensi kerran moneen vuoteen. Suosittua on myös melko uusi laji, talvinen maastopyöräily. Iltaisin kirkkaine valoineen omilla poluilla ajelevat maastopyöräilijät sopivat hyvin metsässä ulkoilevien joukkoon. Mainittakoon että hiihdosta parhaiten tunnettu Tiirismaan Latu on kunnostautunut kaikenlaisen ulkoilun saralla, myös maastopyöräilyn. 

Verstaalla on ollut vipinää koko syksyn ja alkutalven. Sampo, tuore lohimies viime kesältä, on juuri aloittanut uuden vaapun veistämisen. Tällä kertaa haaveena taitaa olla iso hauki tai kuha, sillä vaapusta on tulossa melko jykevä ilmestys. On mukava seurata nuoren miehen puukon käytön kehittymistä kertyvien ikävuosien myötä. 


Sampo viihtyy verstaalla

KJJ-vaapuistaan tunnettu Kimmo käy verstaalla useamman kerran viikossa. Talven aikana on syntynyt melkoinen määrä uusia lohi- ja taimenvaappuja. Vaapunteko on selvästi kietonut Kimmon lonkeroihinsa. Vaappujen kehittäminen ja omilla vaapuilla kalastaminen on osoittautunut loputtoman mielenikiintoiseksi harrastukseksi. Mainittakoon että Kimmon maalaustaidot kestävät kriittisimmänkin tarkastelun. 


Koukkuun jäänyt vaapuntekijä


Hanna on aloittanut uuden kuksaprojektin. Isältä saatu pahka on juuri sopivan kokoinen kuksan aihioksi. Tässä kuksassa tulee säilymään pahkan oma muoto. Luulenpa että tämä kuksa pääsee ahkeraan retkikäyttöön. Seuraamme kuksan valmistumista suurella mielenkiinnolla.


Kuksan kahva alkaa jo hahmottua


Omiakin vaappuja on valmistunut tasaiseen tahtiin. Muutamia uusia värejäkin on tulossa ensi kesän aikana testattaviksi. Viime kesänä testivärit onnistuivat yli odotusten. 


"Anssin perhoja"


"Lapin kulta"


Uusi kupariselkäinen "Päivin kimallus", jossa on ripaus violettia


Tässä sadevärissä on jotain tuttua


sunnuntai 3. tammikuuta 2021

"Juhannus on justiinsa..."


Vuosi on vaihtunut ja päivä on alkanut pitenemään. Etelä-Suomeenkin on saatu talvi, sillä viimeisten päivien aikana on satanut parikymmentä senttiä oikeaa pakkaslunta. Toivottavasti tulevan viikon pakkasyöt jäädyttävät lähijärviimme jääkannen jotta pilkkikautemme pääsisi vihdoin alkuun. 


Kintterönlammi on oiva paikka seurata vuodenaikojen vaihtelua


Kauris vai peura?

Joulun aika vietettiin lähestulkoon kotosalla. Ulkona toki olemme liikkuneet ja olemme saaneet nauttia monet nuotiokahvit keskellä kaunista luontoa. Uuden vuoden aattona kävimme Ruuhijärvellä ihastelemassa yli satavuotiasta hirsitaloa. Iäkäs talo elää uutta renessanssia uuden omistajan myötä. Tunnelmallinen hirsitalo kätkee sisäänsä lukuisia, toistaan komeampia tulisijoja. Vanhassa, mutta hyväkuntoisessa talossa riittää puuhaa. Onneksi remontointi- ja rakennustaitoa löytyy nyt talossa omasta takaa. Sylvin, Riikan ja Juhan seurassa saimme nauttia herkullisen iltapalan leivinuunissa kypsytettyine karjalanpaisteineen ynnä muine herkkuineen.


Satavuotias ja yhä ryhdissä


Tällä talolla on oikea kivijalka


Topi-kissalla on komea turkki


Katakin piti Topista


Tämä puutarhuri on talon väkeä


Retkikunta otsalamppuineen matkalla laavulle




sunnuntai 20. joulukuuta 2020

"Me käymme joulun viettohon..."

 Eilen oli pieni juhlapäivä, sillä pidimme vallitsevan epidemiatilanteen vuoksi Hollolan Uistimen pikkujoulut virtuaalisesti. Kaksitoistavuotinen perinne jatkui poikkeusoloista huolimatta ja lähes 20 perhettä/taloutta osallistui yhteiseen iltaamme. Ilta alkoi tunnin mittaisen Teno 2020 -elokuvan striimatulla ensiesityksellä. Elokuvan jälkeen joimme yhteiset glögit, kukin omassa kodissaan ympäri maata. Elokuva ja sen tapahtumat, kalastus, vieheet, viime ja tuleva kesä kirvoittivat osallistujat mielenkiintoiseen keskusteluun. Rupattelimme tunnin verran ja totesimme tämän pienen yhteisömme olevan melkoisen ainutlaatuinen. 


Tätä katseltiin eilen monissa kodeissa


Eilen oli muutenkin mukava päivä. Kävimme nimittäin naapurimme Anna-Liisan kanssa hakemassa joulukuusia Hahmajärveltä. Kata oli elementissään seikkaillessaan metsän siimeksessä. Tutkapannan avulla oli helppo todeta että Kata pysyy aina lähietäisyydellä meistä. Joulukuusten löydyttyä Helena keitti meille metsässä oikeat nokipannukahvit risukeittimellä. Mainittakoon että tarjoilusta ei herkkujakaan puuttunut...


Anna-Liisa sahaa Taavetin löytämän kuusen


Kata tähystää kiven päältä


Kunnon kuusenhakuretki


Siirrymme nyt joulun viettoon ja palaamme näille sivuille vuodenvaihteen jälkeen.


Jouluvinkki - vaapuista saa hyviä joulukoristeita


Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Talvea odotellessa

 Eteläisessä Suomessa talvi antaa yhä odottaa itseään. Lumipeite on ohut myös pohjoisemmaksi mentäessä ja kunnon pakkasten puuttuessa pilkkijöiden on syytä tyytyä näillä leveysasteilla paksumpien jäiden odotteluun. Aika ei kuitenkaan ole käynyt pitkäksi, sillä etätöiden lisäksi aika on kulunut verstaalla maalaushommissa. Syksyn ajan veistetyt vaappurungot ovat saaneet väriä pintaan ja osa on läpäissyt uintilevyn saatuaan uimakoulunkin hyväksyttävin arvosanoin. 


Siinä jo muutama valmis vaappu


Pihalle saatua kuusitukkia on tutkittu vähän tarkemmin. Puun iäksi on varmistunut noin 75 vuotta. Juuri ennen sotaa kasvunsa aloittanut kuusi katseli noita melskeitä pienen taimen kokoisena. Tyvestä tämä tukki on halkaisijaltaan peräti 85 senttiä. Ainesta tästä puusta on vaikka mihin veistokseen. Katsotaan mitä ensi kevät tuo tullessaan.


Kokoa on tosiaan reilusti


Jos lunta ei ole meille vielä suotu, ovat ulkoilusäät siitä huolimatta olleet lähestulkoon erinomaiset. Meidän kulmilta on helppo siirtyä metsän siimekseen joko ulkoilureiteille tai pikku metsäpoluille. Kintterön aluetta on viime aikoina kehitetty ns. terveysmetsän suuntaan. Kintterönlampi on monien lenkkiemme kohde, sillä itse lampi ja sen ympäristö kertovat paljon eri vuodenaikojen vaihteluista. Nyt lampea peittää ohut jää, jolle ei ole asiaa vielä pitkään aikaan. Kata on ulkoilijan paras kaveri. Se on aina valmis uusille lenkeille, mieluimmin useasti päivässä. 


Katan riistaväri sulautuu tämänhetkiseen ympäristöön


Kintterön metsissä on paljon linnunpönttöjä


Kintterönlampi jääkansineen


Muutaman viikon takaisia myrskytuhoja


Reittejä suosivat eivät pääse eksymään.


Ensi lauantaina 19.12 klo. 19 alkaen pidämme jo aiemmin mainitut Hollolan Uistimen virtuaalipikkujoulut. Katsomme aluksi striimattuna Teno 2020 -uutuuselokuvan ja sen jälkeen jutustelemme sekä juomme yhteiset jouluglögit. Mukaan haluavien on syytä lähettää sähköpostiosoitteensa meille hyvissä ajoin jotta voimme jakaa linkin yhteiseen elokuva- ja glögi-iltaamme. 


Teno 2020 -elokuvan maisemia