Juhannusviikko

 Juhannusviikko oli touhua täynnä. Alkuviikosta teimme Elmon kanssa naapurimökkiimme uuden huopakaton. Sää suosi kattoremonttia ja työ valmistui ennätysajassa. Tulevalla viikolla Anna-Maijan mökki saa vielä uuden värin pintaan. 

Uusi huopakate antaa mökille uutta ryhtiä

Elmo tekee savupiipulle kauluksen

Viikolla kalastelimme Anin ja Paulin kanssa lähivesillä. Harjukset olivat vielä kohtuullisen nirsolla päällä mutta syömäkalat olemme saaneet joka reissulla. Pauli tartutti perhoonsa siian, joka paistettiin saman tien rantanuotiolla ja nautittiin hyvällä ruokahalulla. Ani sai Kylmäkaltionsuvannosta elämänsä ensimmäisen perhokalan, taimenen. Virkeä pilkkukylki tarjosi jännitystä koko rahan edestä ja koukutti Anin perhokalastajaksi tuolla päivämäärällä. Helena väsytteli kesän tähän asti suurimman harjuksen samoilta vesiltä. Pitkään jahdattu kala erehtyi lopulta Helenan sitomaan, kuulapäällä varustettuun perhoon. 

Ani ja tärpin odotus

Paulin ja siian katseet kohtaavat

Siika loimuttumassa

Tämä lokki odotteli uskollisesti perkuujätteitä

Helena heittää ja harjuksen päivät ovat luetut

Suurella harjuksella on mahtava selkäevä

Kävimme tänään Kuoppilasjoella kuvaamassa jälleen jokeen nousseita lohia. Nyt näimme jo useamman yksilön, joista innokkaimmat pintoivat iloksemme. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko tarjosi meille täydellisen retkisään. Kevyt tuulenvire piti vasta heränneet hyttyset loitommalla. Kuoppilasjoen rannat pursuavat erilaisia kukkia. Nyt ne ovat kaikki parhaassa loistossaan.

Lapinorvokki on pieni ja siro kukka, joka ei halua kurkotella muiden ylitse

Kullero kurkottaa vartensa avulla korkealle

Ruohokanukka pysyy lähellä maan pintaa

Siniyökönlehti on lihansyöjäkasvi, joka kasvaa kosteilla paikoilla

Päivän päätteeksi poikkesimme Utsjoen hautausmaalla. Paikka on ainutlaatuinen ja erityisen kaunis.  Saamelaisille luonto on kaikki kaikessa. Ihminen on osa luontoa ja siksi viimeinen leposijakin on mahdollisimman luonnonmukainen. Moni tarinoista ja kirjoista tuttu lohimies lepäsi puolukanvarpujen alla, puiden katveessa. Hautakivet olivat persoonallisia, jopa luonnonkiviä ja monia hautoja koristi puuristi. 

Utsjoen hautausmaan portti

Juhlatuulella

 Loppukevään blogeissa seurattiin lahjaksi tulevan pahkataimenen valmistumista. Blogiteksteissä jouduttiin tekemään pientä harhautusta, jotta tuleva päivänsankari, Pauli, ei tietäisi kyseessä olevan hänen lahjansa. Pidimme viikolla pienimuotoiset syntymäpäiväjuhlat Kivikosken rantamökissä, missä  Anitta ja Pauli ovat jälleen kesäloman vietossa. 

Pauli, jos kuka, on ansainnut persoonallisen lahjansa. Ikinuori herrasmies tunnetaan näillä kulmilla taitavana lohenpyytäjänä ja erinomaisena vaapuntekijänä. Kuin vakuudeksi edellämainitulle, saapui eilen Tornionjoelta uutinen suurlohesta, joka oli saatu juuri Paulin vaapulla. 

Pauli lahjataimenensa kanssa Kivikosken rannalla

Uudet synttärikahvit juotiin Yläkönkään kodalla

Anitta ja Kata 

Juhlaviikkoon kuului myös retki Nessebyn linturannoille

Merikotkakin kävi tervehtimässä meitä

Etelästä kesälaitumille tullessa pysähdyimme Inarissa Ari Savikkoa tapaamassa. Toimme tullessamme laatikollisen edesmenneen naapurimme, tutkija Eero Naskalin jäämistöstä löytynyttä materiaalia. Tällä kertaa Suomen kalakirjasto sai mm. käsikirjoituksen myöhemmin julkaistuun kirjaan ja Eeron tekemiä  muistiinpanoja. Eero Naskali tunnettiin aktiivisena kansanperinteen kerääjänä. Kalastus ja sen historia oli erityisen lähellä hänen sydäntään.

Ari Savikko kotijokensa, Juutuan rannalla

Tämä Kaijakka-perho on Ari Savikon käsialaa

Perho kelpasi Nollamista saamalleni, tämän kesän ensimmäiselle Tenon harjukselle

Johkamiellin pihalla on vilskettä kun talitiaiset ruokkivat poikasiaan

Vesi Tenossa on laskenut viikossa todella reilusti 

Kesän alkua Kaavassa

 Kesä on saapunut Utsjoelle. Saavuimme Johkamielliin tiistai-iltana ja hämmästelimme kuinka pitkällä kesä jo on. Lehdet koivuissa ovat lähes täydessä mitassaan ja Tenon vesi on ajankohtaan nähden yllättävän alhaalla. Tosin Norjan tuntureilla näkyy olevan sen verran reilusti lunta, että perinteistä juhannustulvaa saa odotella jo. 

Nuoraskari on usein tähän aikaan veden peittämä

Tämä porokaksikko syö asennossa

Kuukkelit ovat käyneet tervehtimässä naapureitansa

Rastigaissalla ja sen lähituntureilla on vielä paljon sulamatonta lunta

Loppuviikko on hurahtanut asettuessa ja luontoa tarkkaillessa. Pientä tontilla tapahtunutta harvennushakkuuta on myös harrastettu. Kipaisimme Pulmankijärven eteläpäästä kohti Sevettijärveä lähtevällä vaellusreitillä Nuorgamiin suuntautuneen kauppareissun yhteydessä. Tällä polulla askeleemme olivat nyt ensimmäistä kertaa. Sää oli kerrassaan mahtava. Aurinko paistoi lämpimästi ja onneksi tuuli viilensi oloamme sopivasti. Olipas mukava nauttia kahvit ylängöltä Pulmankijärvelle avautuneessa näköalassa. 

Tästä lähtee pitkä reitti kohti Sevettijärveä

Helena tutkii karttaa, Kata tietää kyllä suunnan

Pulmankijoen ylittävä silta 

Tänään teimme ensimmäisen kuvausretken Kuoppilasjoelle. Vesi virtasi vauhdikkaasti niin itse Kuoppilaassa kuin siihen laskevissa puroissakin. Viime kesänä saimme taltioitua veden alta lohien nousua tähän kirkasvetiseen lähijokeen. Tänään odotukset eivät olleet kovin korkealla, ovathan Kuoppilasjoen lohet lähinnä tittejä, jotka nousevat vasta juhannuksen korvilta lähtien. Mutta ilomme oli suuri kun katsoimme kuvatut vedenalaisvideot tietokoneelta. Yksi varhainen nousija tallentui kameraamme pienestä lompolosta. Käymme kuvaamassa joella pitkin kesää ja seuraamme lohien nousua muutaman viikon välein. 

Lomallahan tässä ollaan...

Luontomatkailua

Lestijärvellä kokee olevansa astetta lähempänä luontoa. Kaunis järvi houkuttelee ihmisten lisäksi ympärilleen mitä moninaisimman eläimistön. Jo mökin lähipiirissä riittää havainnoitavaa aamusta iltaan. 

Suomenselän peurakanta elvytettiin 1970-80 lukujen taitteessa Kainuusta siirretyistä peuroista. Nyt näitä vanhoja riistaeläimiä voi nähdä Keski-Pohjanmaalla kulkiessa. Meidän tuorein peurahavainto on lauantailta, kun ajelimme Halsualta Lestijärvelle. Kuuden peuran pikkutokka ruokaili tien vieressä olleella pellolla, eikä ollut moksiskaan vaikka hääräsin kameran kanssa niiden ruokapaikan kupeessa. 

Peurat lounastauolla

Hirvaan sarvet ovat vielä nahan peittämät

Nuori peura on saanut vainun kuvaajasta

Peuranvasan pissatauko

Mökin rantaviivan telkänpöntössä asutaan. Hauskan näköinen telkkänaaras lipui laiturin vieressä, syöden samalla evästä rantavedestä. Koskelopari uiskentelee pitkin mökkirantoja hämmästyttävän kesyinä. Eilen illalla kuikkakvintetti nukkui kelluessaan tyyntyvällä järvellä. Jokainen kuikka oli kääntänyt nokkansa vasemman siipensä suojaan, kuin peiton alle piiloon. Laulujousen on vakiovieras mökin edustalla. Joutsenen herkkuruokaa löytyy pian pinnasta pilkistävän kaislikon juuristoa sukellellen. Olikohan tämäkin joutsen viime keväänä samassa paikassa? Todennäköisesti.

Telkkänaaras uintiretkellä

Laulujoutsen etsii herkkua

...ja löytyihän sitä

Aloitimme uuden vaappuprojektin Keijon kanssa. Taitavalla perhonsitojalla on silmää uusille väriyhdistelmille, joiden toteuttaminen vaatii vakaata kättä kynäruiskulla maalattaessa. Edelliset, Keijon kiusaukset eri versioineen, osoittautuivat heti toimiviksi väreiksi lohijoella. Ensimmäiset näiden uusien ideoiden vedokset vaikuttavat lupaavilta. Jatkamme kehitystyötä alkusyksystä.

Tummaa kuosia loppukesälle

Selän väri on yhdistelmä punaista, violettia ja mustaa

Tästä väristä tulee useampia variaatioita