Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Muikkumarkkinoilla


Lestijärvi on ollut jo vuosisatoja tunnettu muikkupitäjä. Järven maukkaat muikut ovat yhä paikallisen suurtapahtuman, Muikkumarkkinoiden keskiössä. Elokuun loppupuolella pidettävät Muikkumarkkinat keräävät sankoin joukoin väkeä kalaisan järven äärelle. Muikun kutu tapahtuu juuri talven kynnyksellä. Viime viikolla pääsin tuttua tutumpien kalamiesten seuraan muikunpyyntiin.   Yöpakkaset jäädyttivät järven pintaan ohuen jääriitteen talven tulon kunniaksi. Muikku etsiskeli kutupaikkojaan jo aivan rantojen tuntumassa, niinpä saimme juuri sopivasti pannujen täytettä aivan mökin lähivesiltä.

Auringonlasku Lestillä


Pilvien väistyminen ennustaa yöpakkasta


Muikkuparvi ui verkkoon


Nälkäiset lohimiehet muikkuja päästelemässä


Sopiva saalis


Kannuksessa sijaitseva Korpelan Voimalaitos oli aikoinaan valtava rakennushanke. Lestijokeen vuosina 1919-1921 rakennettu pato työllisti parhaimmillaan lähes 200 miestä. Sähköntuotannon hintana oli kuitenkin joessa kutevien vaelluskalojen reitin katkeaminen. Lestijokihan on tunnettu luonnonvaraisesta meritaimenkannastaan, jonka olemassaolo on ollut pitkään uhattuna. Tänään vaelluskaloilla on taas kulkuyhteys yläjuoksulle, sillä Korpelan padon viereen rakennettiin pari vuotta sitten n. 400 metrinen kalatie. Kalatien alaosa on luonnollisen puron kaltainen, missä kaloilla on noustessaan mahdollisuus pysähdellä ja huilailla nousun aikana. Ylin osa on betonista valettujen altaiden ketju, jonka selvitettyään kalat pääsevät  uimaan takaisin jokiuomaan. Seurantalaitteiden mukaan kalat ovat iloksemme oppineet käyttämään uutta nousureittiä. 

Korpelan Voimalaitos


Padon toisella puolella riittää vettä

Kalatien alinta osaa

Kalojen lepopaikkoja ennen loppunousua


Nämä portaat noustuaan kalat pääsevät taas jokiuomaan


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Turvallisesti tuntureilla (ja kaatumatta Kuoppilaalla)


Olimme eilen neljästään viettämässä vapaapäivää Tampereella tunturiturvallisuutta käsittelevässä seminaarissa. Turvallisesti tuntureilla, eksymättä erämaissa oli Tunturilatu ry:n ja muiden muassa Tunturikerho Kolbman sekä Ankarat Avotunturit koulutus- ja opaspalveluiden järjestämä tapahtuma, johon pääpuhujiksi oli saatu talkoilla Suomen kärkikaartia: Kari "Vaiska" Vainio, Jaakko "Korpi-Jaakko" Heikka sekä Heikki Karinen. Oman esityksensä piti myös Tommi Mattila Hätäkeskuslaitokselta ja seminaarin juonsi omien sanojensa mukaan "vaan tällanen retkeilijä" Pete Mäkelä. Peten "vaan retkeily" tosin pitää sisällään esimerkiksi myös tällaista... Petri on Suomen Arktisen Klubin puheenjohtaja.

Seminaari itsessään oli sekä mukava että ajatuksia herättävä - opettava. Itse jäin miettimään muun muassa omaa GPS:n käyttötaitoa. Juu - toki osaan oman laitteeni perusasiat, mutta voisihan tuota opetella tuntemaan vielä paremmin. Vaiskan mukaan GPS:n varalaite kun on toinen GPS. Toinen mieleenpainuva, ja tietysti terkan koulutuksen omaavana mielenkiintoinen osuus oli Heikki Karisen luento "Psyykkiset reaktiot stressitilanteessa". Karinen on tehnyt väitöksensä vuoristotaudista. Sen tavasin läpi jo Huippujengin esitysten aikaan viime talvena.

Ilahduttavaa oli koko porukkamme Arin, Piian, Hannan ja minun yhteinen ajatus siitä, millaisella asenteella päivän luennoijat yleisöön ja retkeilyyn tai vaeltamiseen yleensäkin suhtautuivat. Valtavasta kokemuksestaan huolimatta heillä kaikilla on nöyrä ja kunnioittava suhtautuminen sekä luontoon että ihmiseen. Myös Korpi-Jaakon kokemus ja rauhallinen olemus välittyi hänen puheenvuoroistaan, vaikka Korpi-Jaakko ei varsinaisesti ole iällä pilattu.

Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä hienossa seurassa. Kiitos Piia, Hanna ja Ari sekä järjestäjät ja luennoijat! Seminaari on katsottavissa viidessä osassa YouTubesta

Seminaarin pitopaikka Sampola


Kolbman seminaarijuliste


Asiantuntijat tulilla


Vaiska puhuu...


... ja Ari kuuntelee


Seminaaritilojen seinältä löydettyä, ihan realistinen Arille


Tästähän siellä puhuttiin - josko ensi keväänä pääsisi itsekin jälleen talviseen tunturiin - kuva 2015 rautureissulta


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tonttuja näkyvissä


Tänään kävimme ulkoilemassa porukalla syksyisessä metsässä. Ulkona nuotiolla paistetut nakit maistuivat herkullisilta kahvien kera. Sampo ja Väinö näkivät tuuheaviiksisiä tonttuja jotka ilmiselvästi valmistautuvat lähestyvän joulun tuloon. Vierailemallamme kalliolla oli hieno ja paksu jäkäläkerros. Erikoiset puut houkuttelivat poikia kiipeilemään.


Nämä tuuheaviiksiset tontut liikuskelivat salaperäisesti


Sampo käristää nakkia


Nimikkonakit


Väinö kapusi kallistuneeseen mäntyyn


Tämä puu oli erikoinen ilmestys


Kuinka viileässä leppäkerttu oikein viihtyy?


Komea kelo kallion kyljessä


Totti nauttii pehmeällä jäkäläpatjalla


Tiistai-iltapäivänä pääsimme Kimmon opastamana ahventen jigausreissulle Vesijärvelle. Vavat heiluivat tällä kertaa ehkä tavanomaista rytmikkäämmin, sillä kalastajisto koostui muusikkoporukasta. Ahvenet olivat hyvällä syönnillä varsinkin iltapäivällä. Valon vähentyessä syönti hiipui hämärän tuloon. Hieno saalis fileoitiin ja syötiin porukalla iltapalaksi. Kiitos vielä Kimmolle hienosta reissusta. 


Kalastajia kahvitauolla


Jigisaalista


Aina kannattaa mennä kalaan, vaikka suoraan hammaslääkäristä ;-)


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ulkoilukelejä


Viime viikolla sää suosi ulkoilua. Kävimme muun muassa katsastamassa Hollolan kirkonkylällä viime kesänä kunnostetun Kapatuosian linnavuoren näkötornin. Linnavuorella on ollut keskiaikainen suojalinna ja aluella on suoritettu arkeologisia kaivauksia. 1900-luvun alussa rakennettua puista näkötornia  käytettiin jatkosodan aikana ilmavalvontaan. Viime kesän saneerauksen jälkeen tornissa on mukava pistääntyä Vesijärven maisemia ihailemassa.

Kapatuosian näkötorni


Helena maisemaikkunalla


Syksyn värejä


Vesijärven kalapaikkoja lintuperspektiivistä


Lauantaina kävimme samoilemassa Hollolan kirkonkylän metsiä Kiikun ja Hälvälän välimaastoissa. Kiikun lähteellä on aina nähtävää. Häkellyttävän kirkas, sinertävä vesi lumoaa kauneudellaan.

Lehtien kuorruttama Kiikun lähde 


Tikka rummutti kelon kylkeä


Vanhan istutuskuusikon suoria rivejä


Kirjolohet näkyvät hyvin Hammonjoen kirkastuneessa vedessä


Pientä nikkarointiakin on tullut harrastettua. Päijät-Hämäläiseen kalastuskilpailuun valmistui sarja vaappuja. Niillä voisi uistella vaikka Päijänteellä, missä taimenet ja järvilohet ovat kuulemma nyt hyvällä syöntituulella.

Seinäkello tunturimaisemalla


Kalakilpailun palkintovaaput

Hollolan Uistimen pikkujoulut pidetään tänä vuonna la.10.12. klo.16. Juhliin saapuvien kannattaa  raapustaa kalentereihinsa merkintä isoin kirjaimin sekä ilmoittaa tulostaan Arille tai Helenalle.


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Veistohommia


Toivo Pylväläinen on yksi merkittävimmistä vaapunvalmistajista maassamme. Hän asui kymmeniä vuosia keskellä Päijännettä, kolmen kunnan rajojen risteyksessä olevassa Koreakoivun saaressa. Alkeellisista oloista huolimatta Toivo Pylväläinen viihtyi saaressa mainiosti eikä valitellut yksinäisyyttä. Innokas kalamies pyysi kalaa särpimeksi kesät talvet ja veisteli kaarnasta ottavia vaappuja jotka ovat nykyään haluttua keräilytavaraa. Pylväläisen antoi vaappujen parissa tekemällään työllään merkittävän perinnön maamme vaapunvalmistajille, niin suurille kuin pienille.

Terveellistä lukemista meille kaikille


Tällä viikolla on verstaalla nikkaroitu ahkerasti. Omatekoiset puulusikat ovat tällä hetkellä Brittein saarilla kovaa huutoa, mikäli paikalliseen sanomalehteen on uskominen. Meidän verstaalla ensimmäinen lusikka syntyi jo viime vuonna ja tänä syksynä tuo veistokuume tarttui Hannaan, Nikoon ja Tuulaan. Vaellusruokia syödessä lusikan on syytä olla riittävän pitkällä varrella varustettu, mikäli haluaa syödä pussiruokia puhtain sormin. Itse tehden lusikasta saa suuhun ja käsiin sopivan persoonallisen mittatilaustuotteen. Kataja lienee parhaita ja käytetyimpiä puulajeja ruokailuvälineisiin. Puun sitkeyden tuoma kestävyys ja helppo veistettävyys lienevät kauneuden lisäksi syinä katajan suosioon. Katajaa työstettäessä valloittava tuoksu kiemurteli veistokolmikon sieraimiin heidän veistäessä omia lusikoitaan. Tekemisen riemua oli näillä lusikkanikkareilla kuin lapsilla konsanaan kun omien käsien taidot tuottivat toinen toistaan upeampia lusikoita. Katajan hienot ja värikkäät syyt antoivat jokaiselle lusikalle oman persoonallisen ulkonäön. Kahta samanlaista lusikkaa syntyy tuskin koskaan. 

Hannan aihio alkutekijöissään


Tuulan lusikkaan haettiin mittoja toisesta lusikasta


Niko kovertaa tarkkana


Hanna toivoo joukulahjaksi Raspi-Roopea


Tuula muotoilee lusikan vartta


Koverrustaltta on tässä hommassa tarpeen


Katajan kauneutta


Tuulan lusikkaa koristaa kalanpyrstö


Kyllä näillä nälkä lähtee


Viime viikolla oli upeita aamuja. Helena ampaisi Totin kanssa lenkille Lapakiston alueelle, missä oli satumainen tunnelma.

Sammaliston rannan silhuettia


Hämähäkin verkko pyynnissä


Sammaliston rauhaa