Juhlablogi

 Tätä lukemaasi Hollolan Uistimen blogia on julkaistu vuodesta 2010 lähtien. Se taitaa olla iältään jo melkoinen blogivanhus, sillä monet blogit hiipuvat melko nopeasti ja juuri tämä teksti on järjestyksessään 700. blogiteksti! Enpä olisi uskonut silloin alussa että tästä tulee näin pitkä taival. Kiitos teille kaikille jotka olette jaksaneet seurata näitä meidän touhuja.

Tänään olimme Helenan ja Katan kanssa kalareissulla Vesijärvellä. Vesi on viilennyt jo noin 14 asteiseksi ja ahvenen aktivoituminen näkyi selvästi, vihdoinkin. Saimme aurinkoisen päivän saaliiksi kahdeksan hyvää  paistiahventa hieman totuttua matalammasta vedestä. Koillisesta puhaltanut tuuli sai meidät hakeutumaan suojaan Enonsaaren lounaispuolelle, mikä oli onnekas ratkaisu. Tapahtumia oli kaiken kaikkiaan enemmän kuin koko alkusyksynä. 

Odotettu näky kalasaavissa

Tauko- ja juhlakahvit juotiin Enonsaaren tuplalaavulla, mitä on alettu huoltaa uuden kesäravintolan toimesta. Laavussa oli polttopuut valmiina ja pienellä maksulla puita riittänee myös jatkossa. Tämä suojaisa ja tilava laavu on mainio paikka myös talven pilkkireissujen taukopaikaksi. 

Kalaveneen voi ajaa suoraan rantaan

Tässä tuplalaavussa on tilaa useammallekin

Mukavaa että puuhuolto toimii tälläkin laavulla

Juhlakahvit höyryävät kuksassa

Tänään oli yksi vuoden hienoimmista äänimaisemista luonnossa, nimittäin kurkien muutto on näinä viikkoina täydessä vauhdissa. Kurkien äänekäs laulu kuuluu kauas ja kurkiaurat seurasivat taivaalla toisiaan. Tuulen suunta oli tänään juuri oikea helpottamaan näiden uljaiden lintujen pitkää muuttomatkaa. Tämä syksyn hetki on juuri se, mitä kansallissäveltäjämme Jean Sibelius odotti vuosittain. Kurkien ääni pääsi Sibeliuksen sävellystyössä myös nuottipaperille, useammankin kerran. Kiinnostuneet voivat kuunnella vaikkapa Sibeliuksen säveltämän Kurkikohtauksen. 

Tämä kurkiaura hakee vielä muotoaan

Tämä aura hipoo täydellisyyttä

Nuoret kalassa

 Veikan kanssa olimme suunnitelleet yhteistä kalareissua jo pitkään. Vihdoin viime perjantai-iltana  Veikka astui Kouvolasta samaan junaan kanssani retkikamppeiden kera. Lauantaiaamuna Veikka taisi herätä talossamme ensimmäisenä ja Kata sai silmät aukaistuaan tukun innokkaita rapsutuksia. Tukevan aamupalan jälkeen lähdimme ripeästi kohti Messilän satamaa. Säidenhaltija oli taas huomioinut tulomme ja taivas näytti ennusteita selkeämmältä. Järvi näytti myös lähes tyyneltä, kuinkas muuten.

Järvelle päästyämme tutustuimme avokelaan ja sillä heittämiseen. Veikka oppi kelan käytön ennätysajassa, mikä vinkiksi Joulupukille tässä mainittakoon... Kelin selkiinnyttyä Kata otti aurinkoa veneen etukannella meidän keskityttyä kalastamiseen. Mikäpä oli järvellä ollessa, kun lämpötila kohosi lähes kesäisiin lukemiin. Tulen tyynnyttyä ankkuriakaan ei tarvittu kalapaikoilla pysymiseen. 

Evästauko pidettiin Enon tutussa grillikatoksessa. Tällaisella retkellä eväät olivat tavallistakin monipuolisemmat. Nuotiotulia tehdessä opettelimme myös nuotion sytyttämisessä tarvittavien pikkupuiden halkaisemista puukolla. Nokipannukahvit olivat Veikan mielestä parhaat koskaan juodut kahvit. Ja nimenomaan oikeasta kuksasta nautittuna.

Lukuisien tärppien lisäksi saimme kalasaaviin nopeasti kuluneen viisituntisen retkemme tuloksena komean hauen ja ahvenen. Nämä kalat perkattiin Veikalle tuliaisiksi kotiin. 

Veikka tutustuu avokelaan

Ja pian heittäminen sujui kuin rasvattu

Eväissä ei kitsasteltu

Parhaat kahvit juodaan kuksasta

Vesijärven antimia

Tänään kävimme lyhyen reissun järvellä Myrskyn kanssa. Myrsky on jo melkoinen kalamies ja saanut kaloja myös itse tekemillään vaapuilla. Tänään saaviin kertyi eilisen kaltainen saalis, siis hauki ja ahven. Kalastus on kovin lähellä myös tämän nuoren miehen sydäntä.

Meillä lahtelaisilla nämä kalavedet ovat kivenheiton päässä kotoa

Sylvin kalareissu

 Tänään saimme veneeseen vieraaksemme Sylvin ja Juhan. Sylvin äiti Riikka oli jäänyt puutarhatöihin ja ei ehtinyt mukaan retkellemme. Isä Juha on kokenut kalamies ja hänen komeaan koulutuskokoelmaansa kuuluu mm. eräoppaan tutkinto. Sylvi on vasta aloittelemassa kalastushommia ja tänään retken erityistoiveena oli saada se ensimmäinen kala ikinä. 

Lasten kanssa kalastaessa yleensä tapahtuu jotain muisteltavaa. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa Tenolla lohensoudussa ja tuuria on ollut aina matkassa. Tänään ilmojen haltija oli päättänyt laittaa parasta peliin ja tarjoili meille aurinkoisen ja lämpimän syyspäivän, jolloin elohopea nousi kesäisiin lukemiin. Kalaonnea oli heti alusta lähtien, sillä Sylvi sai elämänsä ensimmäisen kalan, kuhan, ensimmäisellä heitolla! Meillä muilla loksahtivat leuat auki kun Sylvin vapa oli luokilla ja kuhan päivät näyttivät olevan luetut. Reissun ykköstavoite oli heti saavutettu ja saimme kalastaa jatkossa rennoin mielin tulevaa evästaukoa odotellen. 

Kun muita saaliskaloja ei alkanut kuulumaan, kurvasimme veneemme Sylvin kanssa yhdessä ajaen Enonsaareen, Enon laituriin. Grillikatoksessa nautimme sitten kunnon lounaan. Ensin söimme pannulla lämmitettyä tonnikalapastaa sekä paistoimme tuoremakkarat. Kahvin ja mehun kanssa oli sämpylöitä, pullaa sekä Brunbergin vanilijasuukkoja. Välipaloina herkuttelimme vielä hedelmillä. 

Kiireetön päivä tuntui olevan kaikille mieleen. Ja että tämä ennusteita tyynempi ja lämpimämpi sää sattui juuri tälle yhteiselle retkipäivälle. Tuntuu kuin lasten kanssa asiat loksahtavat kohdilleen. Tämä reissu tehtiin Sylvin toiveita kuunnellen. Ennen taukopaikalta poistumista teimme vielä käpylehmät Enon mökin porraskiville. 

Kävimme tauon jälkeen vielä pienen mutkan Unkarinsaaren lähistöllä. Kaiussa näkyi selvästi pieniä ahvenpartteja, joista yksi raitapaita erehtyi iskemään kuoreen väriseen jigiin. Vaikka päivän aikana oli useita tärppejä, oli reissumme saalis nuo kaksi kalaa. Muisteltavaa kertyi sitä vastoin monin verroin.

Kata on varsinainen laivakoira

Juha nauttii ja Kata myhäilee

Enon taukopaikka

Sylvi nauttii eväistä

Taukopaikka oli myös leikkipaikka

Mikä jälkiruoka!

Luonnon värejä

 Kenneth lähetti muutaman aidon papukaijan sulan vaappujen maalauksien inspiraatioiksi. Nuo sulkien värit ja niiden yhdistelmät samassa sulassa näyttävät poikkeuksellisen hienoilta. Katsotaan mitä ideoita nuo poikivat talven mittaan. Vaapun pintaan, lakan alle, voi laittaa myös oikean sulan. Hmm...

Hienoja sävyjä jokaisessa sulassa

Viime viikolla säätila koki täydellisen muutoksen. Helteet väistyivät ja loppuviikon sää oli tuulinen ja  suorastaan kolea. Öisin elohopea laski lähes nollaan ja tuntui kuin syksy olisi saapunut muutamassa päivässä. Tänään kävimme Atten kanssa iltakalassa Enonselällä. Hanhiparvet viilettivät järven pintaa hipoen. Pohjoisesta puhaltanut tuuli ei ainakaan vielä ollut saanut niitä suunnistamaan kohti eteläisiä talviseutuja. Vesijärven veden lämpö oli pudonnut viikossa viitisen astetta. Tuulinen ilta antoi täydelliset  syömäkalat aivan sataman edustalta. Auringonlasku oli tänään huikaisevan upea. Mitkä värit taivaanrannalla!

Tuulinen sää houkutteli järvelle myös purjehtijoita

Tauko pidettiin Enossa

Retkellähän sitä oltiin

Ruokakalat saavissa