Kevään tuntua

 

Naapurikadulla asuva porokoira Hukka oli eilen meillä hoidossa. Teimme koirien kanssa pienen retken Kintterön maisemiin. Tutun metsälammen ympäristössä riittää tarkkailtavaa lukuisien eläinten jälkien ja lintujen muodossa. Eilen kuulimme ja näimme pihapuussa ensi kertaa tänä keväänä sepelkyyhkyn. 

Ruska on ilmeikäs koira

Hukka ja Ruska terästävät katseitansa

Kevätpäivän tasaus on jo ohitettu. Utsjoella päivä on jo meidän päivää pidempi ja siellä parhaat pilkkikelit ovat edessäpäin. Minä kävin tänä aamuna Ruskan kanssa pikaisen reissun kevätahventen ottipaikalla. Ja tulihan sieltä kolme fileahventa pahimpaan nälkään. Vieläköhän sitä ehtisi pääsiäisen jälkeen käydä kokeilemassa? Paikka on nimittäin parhaimmillaan aivan viimeisinä pilkkiviikoina...

Pulleita ovat ahvenet tähän aikaan keväästä

Pikku hiljaa ollaan päästy verstasaskareisiin pienen tauon jälkeen. Vesan nimikkovaappua, "Konduktööriä", on kysytty ensi kesän lohireissuille. Värikäs ilmestys saattaa löytyä vielä monen lohen leukaperistä.

"Konduktöörit"

"Päivin kimallus" ja "Sadeväri" 

Lauantai 16.3.2024

 

Lämmin kiitos kaikille surussamme myötäeläneille

Pilkkikelit paranevat

Tänään oli hieno ulkoilusää. Aurinko pilkahteli hetkittäin ja tuulen tyynnyttyä sää oli keväisen lämmin. Pistäännyimme pikaisen pilkkireissun Vesijärvellä, missä lumi on sulanut jäältä lähes kokonaan. Liukuesteet ovat nyt tarpeen jäällä liikuttaessa ja potkukelkka on ehdottomasti paras kulkuväline, mikäli haluaa liikkua jäällä vaivattomasti. Me olimme liikkeellä jalan ja liukkaasti taittui matka myös "apostolin kyydillä". Kävimme katsastamassa viime kevään pilkkipaikkoja, missä ahvenista ei näkynyt vielä juuri merkkiäkään. Näytteet ahvenista toki saatiin ja paras pilkkikausi on vielä edessä, mikäli edellisiin talviin on uskominen. 

Ruska ja Helena nauttivat alkukevään lämmöstä

Ruskan rapsutuskiintiö on loputon

Possunkorva vetää ilmeen muikeaksi

Ja päivän kruunasi nokoset ahkiossa porontaljan lämmössä

Paikallinen kalastaja luottaa katiskoihin

Vesijärven jää on lähes lumeton

Äiti

Äiti on poissa. Viimeiset kuukaudet ja viikot ovat olleet raskaita. Äiti, Iida Helena, siirrettiin saattohoitoon nelisen viikkoa sitten. Vointi heikkeni viikko viikolta ja karkauspäivänä 29.2. äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen puolisonsa kädestä kiinni pitäen. Sain olla viimeisen viikon äidin luona Kotipirtissä, Lestijärvellä, mikä oli tärkeää. Siskoni Mirja oli kanssani äidin vierellä ja tietysti isä Toivo, joka on viettänyt lähes kaiken aikansa viime viikkoina Kotipirtin hoitokodissa äidin tukena. Kotipirtti on nimensä mukaisesti kotoinen ja erittäin hyvä hoitopaikka, jonka henkilökunta jätti minuun lähtemättömän lämpimän vaikutuksen.

Äiti ei tule unohtumaan koskaan. Hän ajatteli aina muita ennen itseänsä. Me lapset olimme äidille kaikki kaikessa ja hän piti jälkikasvunsa sekä läheistensä hyvinvointia etusijalla. Toivo sai aina eväät mukaansa, oli sitten kyse lähdöstä töihin tai vaikkapa metsälle. Ruoanlaittajana äiti oli ylittämätön. "Tavallista kotiruokaa", oli äidin kommentti kun kehuimme hänen ruoanlaittotaitojaan. Ahkeruus oli luonteenpiirre joka näkyi niin kotona kuin työpaikalla. Marjareissuilla äidin astiat täyttyivät pikavauhtia, vaikka lapset saattoivat ottaa maistiaisia juuri hänen ämpäristään. Kädentaidot näkyivät erityisesti itse tehdyissä vaatteissa ja kaunis käsiala säilyi sairastumiseen saakka. Kukat ja puutarhanhoito olivat erityisen lähellä äidin sydäntä. Kukat loistivat niin sisällä kuin ulkona. Äidin huumorintaju oli terävää ja oivaltavaa. Vielä hoitokodissa ollessaan saimme usein nauttia äidin osuvista letkautuksista. 

Kymmenkunta vuotta sitten äiti hyppäsi Tenolla veneeseen seurakseni ja saimme viettää hienon yhteisen päivän lohta soutaen. Äiti oli kuullut vuosien saatossa monia tarinoita lohensoudusta, varsinkin niitä, joissa olosuhteet vaihtelivat kovista tuulista räntäsateisiin ja kalastajat kohtasivat muitakin hankaluuksia. Olimme soutaneet äidin kanssa useamman tunnin ja vietimme todellista laatuaikaa jutustellen maisemien ihailun lomassa. Nautimme täysin siemauksin mukavasta säästä ja Nollamin tyynessä virrassa lipuessamme kysyin äidiltä hiljaisella äänellä: "Eikö olekin raavaiden miesten hommaa tämä lohensoutu?" "On tosiaan", vastasi äiti.

Helena 

31.7.1936-29.2.2024