Lennartin joululahja

 Lennart on innokas nuori kalamies. Joulupukilla oli ollut erityisen hyvä tilannetaju, sillä Lennart sai joululahjaksi vaappukurssin, vieläpä kahdelle. Vaappukurssille kaveriksi mukaan saapui Harri, jonka tuliterä puukko pääsi verstaalla todelliseen testiin. Ensimmäisenä iltana molemmat miehet saivat valmiiksi kaksi vaappuaihiota. 

Lennart osoittautui heti taitavaksi puukonkäsittelijäksi. Vaapun muoto syntyi vaivattomasti ja runkolankakin taipui haluttuun muotoon pienellä harjoittelulla. Uuteen puukkoonsa vielä totutteleva Harri taitteli runkolangat hämmästyttävän helposti. Olikohan korukursseilla opituista taidoista apua myös tässä?

Ilmeet ovat keskittyneet, kun ensimmäiset lastut lentävät haapapalikoista

 

Runkolangan uran sahaus vaatii tarkkuutta

Siimalenkki syntyy runkolankaan ensimmäisenä

 

Ensimmäinen ilta on takana ja ilmeet kertovat kaiken

Ruskan kanssa ulkoillessa on nyt tullut pidettyä kameraa mukana. Metsäkauriita näemme päivittäin, samoin rusakkoja. Viikonloppuna sain muutaman hyvän otoksen alueellamme liikkuvista kauriista. Ruska on kovasti innostunut jäljistä ja niiden seuraamisesta. Onkohan sillä hieman riistaviettiä? Niin taitavasti se seuraa rusakon, ketun ja kauriin jälkiä.

Kauris seuraa meitä liikkumatta

Potretti

Takatalvi jatkuu ennusteiden mukaan vielä muutaman päivän

"Kevät keikkuen tulevi..."

Kevät on ottanut pieniä askelia etenemisessään. Viime viikon lämpimät säät ovat muuttumassa tällä viikolla yöpakkasiksi ja loppuviikosta pienet lumisateetkin ovat mahdollisia näillä leveysasteilla. Lumi on jo kadonnut avarilta paikoilta ja ensimmäiset kukat yrittävät kurkotella päivänvaloon. Tänään kuului pihallamme järripeipon persoonallinen laulu.

Kävimme Ruskan kanssa kävelemässä Kintterönlammen Terveysmetsä-reittiä. Kintterönlampi on vielä jään peitossa, mutta ympäristö on jo täysin lumeton. Samalla reissulla keräsin muovikassillisen kaikenlaista lumen alta paljastunutta roskaa. Luonnossa on paljon mukavampi liikkua, kun ympäristö on siisti.

Ruska istuu Kintterönlammen tukevilla pitkospuilla

Jääköhän Ruskan vasen korva personnallisesti taittokorvaksi?

Ruskan kanssa liikuskellessa näemme usein lähimetsämme kauriita ja peuroja. Kunnon valokuvaa en ole vielä niistä saanut, mutta eilen löysimme kauriin kallon. Liekö nälkäinen ilves ollut tällä kertaa asialla? 

Komeasarvinen on ollut tämä kaurispukki 

Löysimme Helenalle uudenveroiset, nahkaiset kahluukengät pilkkahintaan

NikkArin hommia

 Tänään Ruskan mökki sai tänään odotetun lisärakennelman. Hirsimökki sai ensin kylkeensä jakkaran, joka toimii askelmana katolle kiivetessä. Mökin katolle ilmestyi sitten tähystys- ja lepotasanne, jolle varmasti tulee olemaan käyttöä. Rakennustarvikkeet ovat peräisin viime kesänä puretusta terassistamme. Hyväkuntoisimmat, painekyllästetyt laudat pääsivät jatkokäyttöön vielä vuosiksi. Terassiremontista yli jääneet ruuvit tuli samalla käytettyä viimeistä myöten. Kierrättämällä saa aikaan uskomattoman paljon säästöä. 

Luksusta lapinkoiralle

Sehän istuu yllättävän hyvin

Onnellinen mökinomistaja

Viime viikolla meinasi mennä ruoka väärään kurkkuun kun luin Ylen uutisen TanaBruhun ensi kesälle suunnitellusta testipadosta. Viime kesänä käytössä ollut erottelupato epäonnistui joka suhteessa. Kyttyrälohet pääsivät patokyhäelmän lävitse massivisin joukoin eikä yksikään Tenon lohi löytänyt koko erottelukarsinaa. Toivottavasti testipato ei estä yhdenkään, jo kullanarvoisen lohen nousua tulevana kesänä. Ylen artikkelin voi lukea tästä.

Tana Brun erottelupato viime kesänä

  

Lämpöaalto

 Tänään oli uskomattoman lämmin päivä. Lahdessa elohopea kipusi lähelle viittätoista ja saimme nauttia ensi siemauksen lähestyvästä kesästä. Pientä takapakkia saattaa lämpimiin keleihin olla tulossa loppuviikosta, sillä ennusteen mukaan pienet pakkaset palaavat takaisin hetkeksi. Muuttolintuja on näkynyt päivä päivältä runsaammin. Tänään ylitsemme lensi suuri parvi hanhia, jotka suuntasivat kohti pohjoista. 

Tornionjoella on edessä tiukentuneiden kalastusrajoitusten kesä. Viime kesän vaatimaton lohennousu ja pienentyvä poikastuotanto pakottaa jatkossa rajoituksiin kalastuksessa. Tutkijoiden mukaan olosuhteet merellä ovat muuttuneet. Tuo kuulostaa enemmän kuin tutulta. Onko Tornionjoki Tenon kanssa samalla tiellä? Aika näyttää, mutta kalastuksen säätely kannattaa aloittaa etupainotteisesti, jolloin tilanne korjaantunee nopeammin.

Kalaan toki Väylälle pääsee. Pakkasin tänään pari pakettia, joiden vastaanottajat saattavat poiketa Väylän virtoja soutamassa. Pakkaan lähetettävät vaaput koteloissaan aina kierrätettäviin paketteihin. Tuntuisi tuhlaukselta ostaa uusia pahvipaketteja kun arjessa niitä on saatavilla jatkuvasti. Tällä kertaa vaaput matkaavat kalamiehille mm. keksipaketissa. 

Kierrätystä

Tenon kalastussääntö mahdollistaa kalastuksen, mikäli lohikannat kääntyvät nousuun. "Liikennevalomallissa" osakantoja tarkastellaan kesän aikana ja mikäli lohta on yli tavoitemäärän, voidaan kalastusta harjoittaa sovelletusti. Tulevana kesänä se saattaa olla vielä mahdotonta, mutta seuraavia kesiä odotetaan jo kovin toivein. 

Vieläkö nämä ajat palaavat?

Pihallamme on ollut jo jonkin aikaa massiivinen kuusitukki. Tästä ei taida tällä kertaa tulla kalaa vaan eräänlainen kalastaja. Idea on kypsynyt jo tovin ja mikäli ylimääräistä aikaa ilmaantuu, saattaa projekti nytkähtää liikkeelle kevään kuluessa. Halkaisijaltaan yli 80 cm ja pituudeltaan lähes 4 m runko on melkoisen painava. Veistäminen täytynee aloittaa kyljellään...

Kovasti kasvanut Ruska yrittää pyörittää tukkia

Kevään tuntua

 

Naapurikadulla asuva porokoira Hukka oli eilen meillä hoidossa. Teimme koirien kanssa pienen retken Kintterön maisemiin. Tutun metsälammen ympäristössä riittää tarkkailtavaa lukuisien eläinten jälkien ja lintujen muodossa. Eilen kuulimme ja näimme pihapuussa ensi kertaa tänä keväänä sepelkyyhkyn. 

Ruska on ilmeikäs koira

Hukka ja Ruska terästävät katseitansa

Kevätpäivän tasaus on jo ohitettu. Utsjoella päivä on jo meidän päivää pidempi ja siellä parhaat pilkkikelit ovat edessäpäin. Minä kävin tänä aamuna Ruskan kanssa pikaisen reissun kevätahventen ottipaikalla. Ja tulihan sieltä kolme fileahventa pahimpaan nälkään. Vieläköhän sitä ehtisi pääsiäisen jälkeen käydä kokeilemassa? Paikka on nimittäin parhaimmillaan aivan viimeisinä pilkkiviikoina...

Pulleita ovat ahvenet tähän aikaan keväästä

Pikku hiljaa ollaan päästy verstasaskareisiin pienen tauon jälkeen. Vesan nimikkovaappua, "Konduktööriä", on kysytty ensi kesän lohireissuille. Värikäs ilmestys saattaa löytyä vielä monen lohen leukaperistä.

"Konduktöörit"

"Päivin kimallus" ja "Sadeväri" 

Lauantai 16.3.2024

 

Lämmin kiitos kaikille surussamme myötäeläneille

Pilkkikelit paranevat

Tänään oli hieno ulkoilusää. Aurinko pilkahteli hetkittäin ja tuulen tyynnyttyä sää oli keväisen lämmin. Pistäännyimme pikaisen pilkkireissun Vesijärvellä, missä lumi on sulanut jäältä lähes kokonaan. Liukuesteet ovat nyt tarpeen jäällä liikuttaessa ja potkukelkka on ehdottomasti paras kulkuväline, mikäli haluaa liikkua jäällä vaivattomasti. Me olimme liikkeellä jalan ja liukkaasti taittui matka myös "apostolin kyydillä". Kävimme katsastamassa viime kevään pilkkipaikkoja, missä ahvenista ei näkynyt vielä juuri merkkiäkään. Näytteet ahvenista toki saatiin ja paras pilkkikausi on vielä edessä, mikäli edellisiin talviin on uskominen. 

Ruska ja Helena nauttivat alkukevään lämmöstä

Ruskan rapsutuskiintiö on loputon

Possunkorva vetää ilmeen muikeaksi

Ja päivän kruunasi nokoset ahkiossa porontaljan lämmössä

Paikallinen kalastaja luottaa katiskoihin

Vesijärven jää on lähes lumeton

Äiti

Äiti on poissa. Viimeiset kuukaudet ja viikot ovat olleet raskaita. Äiti, Iida Helena, siirrettiin saattohoitoon nelisen viikkoa sitten. Vointi heikkeni viikko viikolta ja karkauspäivänä 29.2. äiti siirtyi ajasta ikuisuuteen puolisonsa kädestä kiinni pitäen. Sain olla viimeisen viikon äidin luona Kotipirtissä, Lestijärvellä, mikä oli tärkeää. Siskoni Mirja oli kanssani äidin vierellä ja tietysti isä Toivo, joka on viettänyt lähes kaiken aikansa viime viikkoina Kotipirtin hoitokodissa äidin tukena. Kotipirtti on nimensä mukaisesti kotoinen ja erittäin hyvä hoitopaikka, jonka henkilökunta jätti minuun lähtemättömän lämpimän vaikutuksen.

Äiti ei tule unohtumaan koskaan. Hän ajatteli aina muita ennen itseänsä. Me lapset olimme äidille kaikki kaikessa ja hän piti jälkikasvunsa sekä läheistensä hyvinvointia etusijalla. Toivo sai aina eväät mukaansa, oli sitten kyse lähdöstä töihin tai vaikkapa metsälle. Ruoanlaittajana äiti oli ylittämätön. "Tavallista kotiruokaa", oli äidin kommentti kun kehuimme hänen ruoanlaittotaitojaan. Ahkeruus oli luonteenpiirre joka näkyi niin kotona kuin työpaikalla. Marjareissuilla äidin astiat täyttyivät pikavauhtia, vaikka lapset saattoivat ottaa maistiaisia juuri hänen ämpäristään. Kädentaidot näkyivät erityisesti itse tehdyissä vaatteissa ja kaunis käsiala säilyi sairastumiseen saakka. Kukat ja puutarhanhoito olivat erityisen lähellä äidin sydäntä. Kukat loistivat niin sisällä kuin ulkona. Äidin huumorintaju oli terävää ja oivaltavaa. Vielä hoitokodissa ollessaan saimme usein nauttia äidin osuvista letkautuksista. 

Kymmenkunta vuotta sitten äiti hyppäsi Tenolla veneeseen seurakseni ja saimme viettää hienon yhteisen päivän lohta soutaen. Äiti oli kuullut vuosien saatossa monia tarinoita lohensoudusta, varsinkin niitä, joissa olosuhteet vaihtelivat kovista tuulista räntäsateisiin ja kalastajat kohtasivat muitakin hankaluuksia. Olimme soutaneet äidin kanssa useamman tunnin ja vietimme todellista laatuaikaa jutustellen maisemien ihailun lomassa. Nautimme täysin siemauksin mukavasta säästä ja Nollamin tyynessä virrassa lipuessamme kysyin äidiltä hiljaisella äänellä: "Eikö olekin raavaiden miesten hommaa tämä lohensoutu?" "On tosiaan", vastasi äiti.

Helena 

31.7.1936-29.2.2024

 

Pilkillä pitkästä aikaa

 Tänään oli upea ulkoilusää kun kävimme pilkkireissulla Siikasalmessa. Jäällä oli paljon ulkoilijoita mm. pilkkijöitä, varjohiihtäjiä ja moottorikelkkailijoita. Vääksystä asti ajanut maastopyöräilijä pysähtyi jutustelemaan ennen matkansa jatkumista kohti Messilää. Pilkkireissumme oli Ruskan ensimmäinen tutustuminen jäähän, ahkioon ja kaloihin. 

Vaikuttaa siltä että olemme saaneet Ruskasta mitä mainioimman seuralaisen retkillemme. Se nauttii ulkoilmasta ja kotonakin se viihtyy pihalla pitkiä aikoja eikä meitä aina edes tarvita seuranpitäjiksi. Itsenäisen luonteen vastapainona Ruska on myös utelias ja seurallinen. Tämän päivän kohokohtia oli ahveniin tutustuminen ja ahkiossa, lämpimän porontaljan päällä, nukkuminen. 

Ahkiossa on lämpimämpi istua kuin jäällä

Porontaljalla on karvanlähtö...

Krooh, pyyh

Ahvenen makuun tutustumassa

Leijahiihtäjä Siikasalmessa

Väinö poikkesi tervehtimässä meitä Sampon ja Ossin kanssa

Vesa on viettänyt ensimmäiset viikot eläkeläisenä. Hollolan Uistin lähetti Vesan nimikkovaapun, "Konduktöörin", varakappaleen seinällä tai pöydällä pidettäväksi. Tässä on varma ottiväri Vitoslompoloon sille kesälle, kun Tenossa saa taas soutaa lohta.

Tulen Loimu

 Ruskan kennelnimi on Arctic Hero´s Tulen Loimu. Niinpä oli luonnollista että tuleville retkillemme mukaan tuleva Ruska näki vihdoin oikean tulen loimun. Hammonjoen laavu oli mitä oivallisin paikka tutustua uuteen asiaan. Nuotion lisäksi Ruska pääsi kuuntelemaan jääkannen alla virtaavan Hammonjoen ääntä. Laulun sanoin: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."

Ruskan ensikohtaaminen nuotion kanssa

Hammonjoki virtasi äänekkäästi jään alla

Ruska viihtyy ulkona pakkasesta huolimatta

Ruska on ilmeikäs poseeraaja

 

Kotiutumista

Ruska on asunut luonamme nyt viikon verran. Viikossa korvat ovat nousseet miltei kokonaan. Viime viikolla se kävi 12 vk rokotuksessa ja sai oman passin. Ensi kesänä Ruska pääsee passillaan käymään Norjassa. Täytyy oikein ihmetellä kuinka hieno koira perheessämme nyt on. Hihnakoulutusta ei ole juuri tarvittu, vaan Ruska kokee valjaat ja hihnan luonnollisena, ulkoiluun liittyvänä asiana. Ruska jaksaa iästään huolimatta istahtaa pitkiksi ajoiksi ihailemaan sekä kuuntelemaan luontoa ja sen tapahtumia. Eilen illalla seurasimme iltalenkillä kahden rusakon seikkailuja. Tänään näimme päivällä kettu Repolaisen metsälenkillämme. 

Ruska Kintterönlammen maisemissa

Kotipihalla on löytynyt jo oma paikka

Ruskan silmät ovat kirkaan sinivihreät

Ylen sivuilla oli eilen uutinen Norjan lohenkasvatusteollisuuden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista luonnonlohikantoihin. Tutkijoiden mukaan varsinkin lohitäiden valtava määrä lohien kasvatusaltaissa ja niitä sisältävissä vuonoissa ovat olleet tuhoisia lohien vaelluspoikasille. Lohenkasvatusteollisuus kiistää tutkijoiden väitteet. Mikäli suunnitelmat lohenkasvatuksen viisinkertaistamisesta toteutuvat ja täi- sekä muut ongelmat jäävät ratkaisematta, kuolee villilohi sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Kyseinen uutinen löytyy tästä.

"Konduktööri" ja Ruska

 Tenon rannoilla tutuksi tullut Vesa pääsi juuri eläkepäiville. Pitkän työuran tehnyt konduktööri on myös erityisen taitava lohensoutaja. Vesa saa nyt oman nimikkovärin Hollolan Uistimen vaappugalleriaan. "Konduktööri"-värin esikuvana on perho, Bridge, jonka värimaailma on saanut vaapussa uudet kuosit. Kuparinruskea selkä on reunustettu fluoripunaisin raidoin. Violettia kylkeä murtavat hopeiset raidat. Vaapun pyrstöä koristaa kirkas iskupiste. "Konduktöörin" uinti on kondutöörimäistä, puolelta toiselle kääntyilevää hakua, joka narauttaa varautuneimmankin lohen iskuun. 

 

                                                                    

     Perheemme on saanut uuden jäsenen. Arctic Hero`s Tulen Loimu, kutsumanimeltään Ruska, matkusti kotiimme eilen illalla. Kohta kaksitoistaviikkoinen Ruska on iloinen, sosiaalinen ja rohkea lapinkoirapoika. Se oppii asioita nopeasti ja on asettunut heti taloksi. Ruska on todella ilmeikäs tapaus joka on jo ehtinyt hurmata monia naapureitamme.