Valmistujaisissa

 Eilen juhlimme tuoreen luonto-ohjaajan, Helenan valmistujaisia. Valmistujaispäivä oli samalla myös Suomen luonnon päivä, kuinkas muuten. Helena suoritti tutkinnon ripeästi Salpauksen opissa. Vastavalmistunut luonto-ohjaaja on pian myös yrittäjä, mistä kerromme lisää aivan  lähiaikoina. Lisäksi tuore luonto-ohjaaja valmistuu ensi keväänä työnohjaajaksi, joten tekemistä riittää Helenan tapaan...

 Luonto-ohjaajaksi valmistumisen kunniaksi vietimme juhlan mukavan naapurimme ja vannoutuneen ulkoilijan, Anna-Liisan kanssa Tiirismaan Ladun Myllykiepissä. Säidenhaltia oli juhlassa mukana tarjoamalla meille kunnon kesäpäivän. Parinkymmenen asteen lämmössä oli mukava istua ulkona, laavussa ruokaa laittaen ja siitä nautiskellen. 

Juhlan aluksi kuksalliset kuohuvaa

Pihvit kypsymässä

Pääruokana kunnon pihvit salaatin kera

Jälkiruokana nokipannukahvit ja lätyt...

... mansikoiden kera

Anna-Liisan lahja Helenalle tuli Kemistä

Kaksi aivan huikean kaunista käsintehtyä vaappua

Juhlan kunniaksi lemmikit kukkivat Myllykiepin laavun kupeessa

Tuore luonto-ohjaaja lempimaisemassaan

Tänään tapasimme Elinan ja Petun tuoreen perheenjäsenen, Titin. Titti on nimensä mukaisesti ketterä ja sähäkkä liikkeissään sekä se osaa loikkia hämmästyttävällä tavalla. Tämä erityisen ihmisrakas ja ihastuttava italianvinttikoira sai itselleen idolin, kun se tapasi Katan. Yhteinen kieli löytyi helposti ja leikit sujuivat heti reippaasti. Katan ja Titin yhteisellä ulkolenkillä opeteltiin mm. hajuviesteihin tutustumista. 

Titti ja Kata löysivät heti yhteisen sävelen

Titin ja Katan leikit ovat vauhdikkaita

Sateisesta viikosta huolimatta Katan hirsimökki on edennyt

Kuhareissu

 Eilen kävimme Kimmon kanssa aamupäiväreissun Vesijärvellä. Luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta emme päässeet juurikaan nauttimaan, sillä Messilän rannassa käytiin vesijettien SM-kisat. Onneksi kilpailun rata oli rajattu pienelle alueelle ja sataman käyttäminen oli mahdollista. Metakan johdosta suunnistimme Enonsaaren läheisyyteen, missä saimme nauttia poikkeuksellisen hyvästä kuhien syönnistä.

Vesijetit valmiina mittelöön

 Menneen kesän helleputken vuoksi heinäkuussa syntynyt happikato koitui Vesijärven kuorepopulaation kohtaloksi. Ylen uutisetkin kertoivat kymmenen tuhannen lokin parvesta herkuttelemassa Vesijärven pintaan nousseita kuoreita. Kaikua tarkastelemalla kuoreiden väheneminen on nyt helppo todeta, sillä kuoreita näkyy vain pieninä parvina aikaisempien "lauttojen" sijaan. Kadonneiden kuoreiden mukana myös ahvenet ovat vähentyneet. Ovatko ne vaihtaneet happi- ja kuorerikkaampiin osiin järveä, se on vielä selvittämättä.

 Meidän lauantainen kalareissumme sujui kuitenkin mainiosti. Kuhat olivat todella aktiivisia ja lähes joka heitolla joku eväkkäistä yritti saada jigiä suuhunsa. "Kalatiskin" reunat olivat kuhien miehittämiä ja saimme lyhyessä ajassa saaviin erinomaiset ruokakalat puolimetrisistä kuhista. Muutama ahven sentään saatiin, mutta yleensä ahvenien määrä on selvästi kuhia suurempi, varsinkin kun kalastamme ahvenille sopivammilla jigeillä. 

Lahdessa ollaan, kuten kuvasta näkyy

Kuhat olivat hyvällä syönnillä

Tenon tilanne on ollut viime aikoina esillä useasti. Kyttyrälohien määrä koko Finnmarkissa on ollut moninkertainen aiempiin kesiin nähden. Lisäksi monien jokien lohenkalastus keskeytettiin huonon lohennousun vuoksi, poikastuotannon varmistamiseksi. Tutkijoilla ovat nyt kädet täynnä työtä. Toivottavasti eri maat pystyvät tehokkaaseen yhteistyöhön oikean tiedon saamiseksi lohikadon syistä. Aikaa ei liene enää kovin paljoa hukattavaksi. 

Alkukesän kirkas kyttyrälohi vuodelta 2017

Hirsimökkiprojekti on lähtenyt käyntiin. Naapureiden korvien säästämiseksi verstaalta löytyy nyt akkukäyttöinen moottorisaha. Salvoksien ja varausten teko on tarjonnut hyvää oppia, sehän ei tunnetusti kaada ojaan. Veistotyö täytyy tehdä kieli keskellä suuta, sillä hirsiä ei ole hukattavaksi asti. Kata odottaa jo kärsimättömästi uutta asumusta.

Sieltä se nousee, hirsi kerrallaan

Milloin Tenolla soudetaan taas?

Arjen askareita

 Menneellä viikolla päivätyöt alkoivat täydellä tohinalla. Askareisiin jäi onneksi aikaa viikonloppuna, sillä sateet ja tuulet pitivät meidät pois pyyntitouhuista järvellä. Epävakaisen sään ansiosta verstaalla syntyi epätavallista jälkeä. Suomalaisen ykkösluokan suksimerkin väreihin maalattu vaapputrio pääsee pyyntiin vaikkapa jo huomenna. 

Tutut värit hiihtäjille

Kimalle koristaa vaappujen selkää

Hanna saapui tänään verstaalle jatkamaan keväällä aloittamaansa kuksaa. Innokas vaeltaja ja retkeilijä sekä tuore polkujuoksuohjaaja saa pian valita kummasta kuksasta kahvinsa nauttii, sillä tämä kuksa on jo toinen Hannan tekemä kuksa. Tänään kuksan kuppia ohennettiin ja kuksaan liimattiin pala poronsarvea joka hiotaan muotoonsa ensi kerralla. 

Hiominen sujuu Hannalta tottuneesti

Poronsarvipalan sovitusta

Menneenä kesänä tuli valokuvattua runsaasti. Utsjoella kuvattavaa on lähes loputtomiin, eikä täällä kotiseudullakaan kannata jättää kameraa kotiin, kun piipahtaa ulkoilmassa.

Tämä sarvijääriin kuuluva suutari tallusteli varaston seinällä Utsjoella

Kuukkeli on tuttu näky Utsjoella

Kirkkaan puron tammukka 

Lähes valkoinen sitruunaperhonen Lestijärvellä

Tulevalla viikolla on tarkoitus aloittaa hirsimökin teko. Kyllä, hirsimökin, sillä Kata saa oman pyöröhirsimökin pihallemme. Lestijärveltä tuodut, yuosia varastoidut kuivat kuusihirret pääsevät vihdoinkin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Samalla tulee opeteltua hirsimökin teko pienoiskoossa.  

"Oma koti, kullan kallis"

Kesälomat on vietetty ja paluu päivätöihin tapahtuu tuota pikaa. Viivyimme kotimatkalla muutaman päivän Keski-Pohjanmaalla sukuloimassa ja ihmettelimme etelään päästyämme jälleen kerran hämärtyviä iltoja ja pimeitä öitä. 

Lestillä laulujoutsen ruokaili aivan mökin edessä

Kesä Utsjoella oli monella tavoin erilainen aiempiin verrattuna. Kiihtynyt pandemia sulki meiltä päijäthämäläisiltä ovet Norjaan ja haaveillut taimenenpyynti- ja merikalastusreissut jäivät odottamaan ensi kesää. Toisaalta Utsjokeen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin tuli tutustuttua aiempaa tarkemmin. 

Kotona on riittänyt hommaa. Kotiutumisen ja tavaroiden purun jälkeen tein lupaamani saunaneduskyltin Tornionjoen varteen. Saman lohenkuvan olin tehnyt taannoin erääseen leikkuulautaan, tosin paljon pienempänä. Nyt valmistuneen nimikyltin koko on 60cm x 120cm, joten se ei jää näkemättä kauempaakaan katsottaessa. 

Ensi piirrettiin luonnos kartongille

Valmis nimikyltti saunarakennukseen

Kävimme viikolla kauniin illan kalareissulla Vesijärvellä. Ahvenet eivät ole vielä kunnolla syönnillään, mutta kuhat tärppivät ahvenjigejämme useasti. Veneeseen asti nousi lopulta kolme kuhaa, joista yksi pääsi kookkaimpana ruokapöytäämme.

Kata tähystää veneen etukannella tottuneesti

Perjantaiaamuna teimme pienen patikkaretken Salpausselälle, Tiirismaan maisemiin. Ulkoilijoille on nykyään esimerkillisen hyvin merkityt reitit opastuskarttoineen. Samassa yhteydessä kulkijat saavat tietopaketin alueen ominaispiirteistä ja syntyhistoriasta. Kakkosaamukahvit joimme lähellä Tiirismaan huippua, Martan maja-laavulla. Tiirismaan huippu on muuten Etelä-Suomen korkein kohta, 223m merenpinnan yläpuolella.

Yksi monista opastus- ja infotauluista

Suunta on selvillä

Näin siistillä laavulla, Martan majalla, on mukava käydä

Kata ihastelee Pirunpesän jopa 20-metrisiä pystysuoria kallioseiniä

Ihasteltavaa luontoa löytyy joskus kotipihalta. Siili ilmaantui toissailtana Katan ruokakupin ääreen. Koiran kuivaruoka on siilille mieluista syötävää ja jopa terveellistä. Tämä siili ei ruokatarjoilun jälkeen arkaillut ympärillä häärivää kuvaajaa. Tavataankohan me vielä uudestaan?

Siili osasi kallistaa ruokakuppia syömisen helpottamiseksi

Tämä niittyheinäsirkka otti aurinkoa portaillamme

Tutussa seurassa

Viimeinen lomaviikko Johkamiellissä riensi tuulen lailla. Anitta ja Pauli saapuivat tutulle mökilleen jo toistamiseen tänä kesänä. Kymmenien vuosien kesälomailut Tenon rannalla saivat jatkoa tänäkin kesänä. Lapin lumo on kietonut tämän pariskunnan täydellisesti pauloihinsa. Osa tätä lumoa ovat rannoilla tutuiksi tulleiden kalastajien lisäksi ne monet paikalliset ihmiset joihin on muodostunut tiiviit siteet.

Kävimme Anittan ja Paulin kanssa yhdessä harjustelemassa. Helenan Kylmäkaltionsuvannosta saama reilun kokoinen harjus pääsi nuotion lämpöön ja se nautittiin paikan päällä. Kävimme yhdessä myös Ailigastunturin laella, missä Helena loihti kolmen ruokalajin retkilounaan ykkösluokan maisemissa. Sää oli mitä parhain, sillä edellisen viikon tuulien jälkeen koitti vihdoin lähes tyyni päivä. Alkupalana nautimme Tenon harjusta pannulla paistettuna ja pääruokana Paistuntunturin porotortillaa. Jälkiruokana kunnon kahvit asiaankuuluvine kahvileipineen. 

Nuotiokalaa Kylmäkaltionsuvannon rantakivillä

Anitta Tenonlaaksoa ihailemassa 

Alkuruoka Ailigaksella

Porotortillaa

Pauli, Anitta ja Kata 

Elina ja Petu ovat tänä kesänä pitkän reissun Utsjoella. Elinaa on työllistänyt paikallinen Aurora Holidays, joka sai hänestä innokkaan ja tunnollisen kiireapulaisen. Lohisuvannon rannalla sijaitsevan matkailuyrityksen ovi on käynyt tiuhaan, kun matkailijat ovat nauttineet viihtyisän majoituksen lisäksi maisemaravintolan menun antimista. 

Elinan harvat vapaapäivät ovat menneet lähiseutuun tutustumisessa. Utsjoki on tainnut ottaa Elinan pieneen otteeseen, sillä suunnitelmissa on paluu näihin maisemiin jo ensi talvena... Kävimme yhdessä Elinan ja Petun kanssa Yläkönkään ylimmän kosken päällä kalareissulla. Auringon lisäksi saimme kaksi syömäkalaa jotka hetkeä aikaisemmin uivat ihailemassamme kristallinkirkkaassa Tenon vedessä.

 Kylmäkaltionsuvannon yläosan isomusharjus jäi kasvamaan lukuisista pyyntiyrityksistämme huolimatta. Tuo valtava harjus esiintyi rohkeasti aina kun tarjosimme sille perhorasioidemme sisältöjä. Kunnon mulahdukset ja hypyt kuuluivat tämän harrin arsenaaliin.

Elinan riemua tunturissa

Helena Yläkönkään kirkkaan veden ääressä

Ukkosmyräkkä ohitti lähietäisyydeltä Vetsikossa

Petu, perhomies