Viimeisiä joululahjoja on rustattu verstaan uumenissa, radiosta kuuluvien joululaulujen tahdissa. "Voisi kai sitä aikansa huonomminkin viettää", on joku viisas todennut. Jouluna on meidän jokaisen syytä rentoutua ja levätä. Ulkoilusäät ovat nyt mitä parhaimmat ja talvikalastuskausi on juuri alkamassa. Hollolan Uistimen henkilökunta siirtyy joulun viettoon ja palaa blogin ääreen kahden viikon kuluttua.
Talvi saapui Etelä-Suomeen kertaheitolla. Lunta on kertynyt viime viikon aikana kolmisenkymmentä senttiä lisää, joten lumitöitä on riittänyt päivittäin. Luminen metsä on nyt kuin satukirjasta, kun maassa ja puiden oksilla lepää paksu lumikuorrute. Lumi myös vaimentaa ääntä, mikä tekee metsästä myös hiljaisen. Pakkaset näyttävät jatkuvan, joten kaivattu valkea joulu on luvassa koko maahan. Eristävä lumipeite hidastaa järvien jäätymistä, mutta pilkkimään päässee näillä tienoilla jo tämän vuoden puolella.
Eeron pilkkiahkio sai verstaalla allensa kierrätyskeskuksesta löytyneet lasten sukset. Lyhyt ja leveä ahkio pysyy nyt paremmin suunnassa. Suunnitelmissa on tehdä ahkioon vielä putkitelineet pilkkivapoja varten.
Verstaalla on ahkeroitu myös joululahjojen parissa. Käsintehdyssä lahjassa on mukana aina palanen tekijäänsä, mikä saattaa tehdä siitä saajalleen erityisen arvokkaan. Kaikkea ei voi mitata rahassa, varsinkaan tunnetta.
Eilen saimme viettää Hollolan Uistimen pikkujouluja kasvotusten kahden vuoden tauon jälkeen. Koronan vuoksi kaksi edellistä kertaa kokoonnuimme virtuaalisesti Zoomin välityksellä. Tälläkin kertaa voimakas flunssa-aalto ja päätään nostava korona estivät viime hetkellä monien osallistumisen perinteiseen iltaamme.
Ulkotulien opastamina matalaan majaamme asteli tuttu joukko kalastuksen ja ulkoilun yhteen tuomia ystäviä. Kainaloissaan heillä oli mitä suurenmoisempia herkkuja. Illan menu tarjosi suppilovahveropiirakkaa, pippurimaustettua savulohta siirappi-sitruuna-korianteri höysteellä, graavia kirjolohta, kasvispiirakkaa, hapanjuurileipää, muffinsseja sekä mantelipiirasta. Lisäksi pöydästä löytyi joulutorttuja, makeita härkäpapuherkkuja ja erilaisia makeisia. Kahvin ja glögin lisäksi juomiseksi tarjolla oli tummaa sihi-limpparia.
Ilta sujui leppoisasti seurustellen ja varsinaisena ohjelmanumerona oli uusi Teno 2022-elokuva. Elokuvassa liikutaan rinkat ja reput selässä luonnon ihmeitä ihastellen. Kalassakin käydään Tenon lisäksi mm. Skoganvarressa, Norjassa.
Tällä kertaa emme mitelleet pöytälätkäpokaalista, koska viime hetken sairastumiset estivät monien pelaajien osallistumisen turnaukseen. Niko on siis yhä hallitseva mestari.
Marraskuun loppupuolella Maa- ja metsätalousministeriö piti Utsjoella tiedotustilaisuuden koskien Tenojoen kalastussääntöneuvotteluja. Viime kesään asti voimassa oli kalastussääntö vuodelta 2017 ja neuvottelut uudeksi säännöksi ovat parasta aikaa menossa Suomen ja Norjan välillä. Tiedotustilaisuudessa esiteltiin kattavasti vasta valmistuneet viime kesän tutkimustulokset Tenon ja sen sivujokien kaikuluotauksista ja lohilaskennoista. Lisäksi kuultiin mm. tähänastisten lohenkalastusrajoitusten vaikutuksista sekä Utsjoen kuntaan että kuntalaisiin. Myös muiden kalalajien kalastuksen kehittämistä visioitiin tilaisuuden aikana.
Vasta valmistuneiden tutkimustulosten mukaan kaksi kalastuskieltovuotta näkyvät lohien määrässä selvästi. Ilman kieltoa lohikannat olisivat painuneet hälyttävän alas koko Tenon vesistöalueella. Nyt vuosia jatkunut lasku on saatu pysäytettyä ja kutukantaa paikoin jopa hieman elvytettyä. Pahin tilanne on yhä yläjuoksulla, missä lohikannat ovat jo hälyttävän alhaisella tasolla. Näiden kantojen elpyminen on jo epävarmaa, rajoitustoimista huolimatta.
Parhaiten Tenon lukuisista lohikannoista voivat Utsjoen ja Vetsijoen kannat. Nämä joet saattavat tulevaisuudessa olla ensimmäisiä, joissa kalastusta voidaan aloitella, mikäli elpyminen saadaan hyvään vauhtiin. Tenon pääuomassa lohen kalastaminen, edes rajoitetusti, on lähitulevaisuudessa hyvin epävarmaa. Yläjuoksun heikoimpien kantojen harvat lohet uivat pääuomassa ja niiden pitäisi päästä ehdottomasti kutemaan ilman saaliiksi joutumisen uhkaa.
Lohikantojen heikkoon tilaan näyttää tutkijoiden mukaan olevan suurimpana syynä muutokset meressä. Ilmastonmuutos on nostanut meriveden lämpötilaa ja lohia on tavattu nyt uusilla alueilla mm. Huippuvuorten lähivesillä. Norjan suunnitelmat lohenkasvatusteollisuuden valtavasta kasvattamisesta herättävät myös huolta. Luonnonlohen ravintokalat pyydetään tulevaisuudessa entistä tehokkaammin kasvatuslohien ruoaksi. Lisäksi lohenkasvatuksen ympäristöongelmat, kalataudit ja kassikarkulaiset huolestuttavat niin tutkijoita kuin Tenon vesistöalueen asukkaita. Monien mielestä rannikkoalueen lohenpyynti pitäisi kieltää kokonaan koska pyynti joessakin on kielletty.
Ensi kesänä Tenoon jälleen vaeltava kyttyrälohi on vielä luku sinänsä. Norjalaisten poikkipatohanke kyttyrälohet muista erottavine karsinoineen herättää huolta erityisesti paikallisväestössä, koska aikaisempaa kokemusta näin suuren joen patoamisesta ei ole. Pelkona on että luonnonlohi ei ui ahtaisiin aidoin reunustettuihin käytäviin vaan keskeyttää nousunsa.
Tiedotustilaisuudessa ideoitiin harjuksen, siian ja taimenen kalastuksen kehittämistä. Voisiko niistä saada uutta nostetta turistikalastajien paluulle Tenolle? Kahtena viime vuonna kun lohenkalastus on ollut kielletty, ei turistilupia ole juuri myyty. Nuokin myydyt taitaa enimmäkseen olla meidän mökkiläisten ostamia.
Utsjoen kunnanjohtaja Taina Pieski nosti ehdotuksen lohikeskuksen perustamisesta Utsjoelle. Onnelan törmälle nousevaksi kaavailtuun keskukseen koottaisiin jokivarren perinnetieto lohesta ja sen kalastuksesta. Lohikeskuksessa olisi mukana myös lohitutkimus, onhan Utsjoella tutkittu Tenon lohta jo vuosikymmeniä.
Lohenkalastus Tenolla näyttää tällä hetkellä kaukaiselta haaveelta. Lohikannat ovat nyt alimmalla tasollaan mitä koskaan aiemmin. Onneksi taantuminen näyttää viime vuosien rajoitusten vuoksi pysähtyneen. Toivotaan että elpyminen lähtee käyntiin ja Tenon ainutlaatuista lohta pääsee vielä yrittämään. Turistien osalta lienee parasta tyytyä vielä joitakin vuosia muun kalan pyyntiin.
Maa- ja metsätalousministeriön Utsjoella pidetyn tiedotustilaisuuden pääset näkemään tästä. Suosittelen.
Tänään tein pieniä aliurakointihommia Taavetti-tontulle. Joulu lähestyy vinhaa vauhtia ja itse tehdyt lahjat on syytä saada ajoissa valmiiksi. Viime kevään puukkokurssilla tekemäni toinen puukko lestoineen oli vielä ilman tuppea, mutta tänään pääsin vihdoin neulomaan puuttuneen tupen. Seppo toi meille torstaina laatikollisen erilaisia nahkapaloja joista riittää valinnan varaa useammankin tupen tekoon.
Huolella kasteltu nahka kiristetään lestassa olevan, muovikelmuun käärityn puukon ympärille. Tupen korkeus mitataan tarkasti niin, että se ylettyy kahvan paksuimman kohdan yläpuolelle. Näin puukko pysyy hyvin tupessaan. Neuloessa huomioidaan samalla tuppeen tulevan vyölenkin sijainti. Naskalilla tehtyjä reikiä seuraten neulominen tapahtuu kahdella neulalla. Ompeleesta tulee vastakkain neuloessa kaksipuolinen. Lanka on vahvaa suutarinlankaa, joka kestää tupessa varmasti puukon eliniän.
Kun neulos on valmis, leikataan ylimääräiset nahat pois. Sauma liimataan vielä Eri-Keeperillä ja liiman kuivuttua sauma siistitään puukolla. Hyvin kuivunut tuppi voidaan viimeistellä monin tavoin. Tämä saa koristeikseen koristekolvilla tehdyt kompassin ja koristeraidat.
Tämän vuoden Teno-elokuva on valmis. Tänään filmiin lisättiin viimeiset musiikit ja tekstitykset. Elokuva on järjestyksessään jo neljästoista!! Aloitimme eilen oman pienen elokuva-festivaalin ja katsoimme kaksi ensimmäistä elokuvaa suurella ilolla. Kuvauslaitteet ja -tekniikka ovat kehittyneet ajan saatossa huimasti. Vanhoissa filmeissä on aivan oma, kotikutoinen tunnelmansa. Erityisen hienoa on se, että olemme saaneet taltioitua eri ikäisiä sukulaisia ja ystäviä lempiharrastuksiensa, retkeilyn ja kalastuksen parissa. Suurin osa Utsjoen lähiseutujen matkailukohteista on myös taltioitu jälkipolville. Vuosien kuluttua nämä elokuvat ovat arvossa arvaamattomassa.
Tänä viikonloppuna saimme pieniä merkkejä talven lähestymisestä. Viikon lämpöaalto tuulineen vaihtui kuivaksi, pakkasia enteileväksi sääksi. Pieniä yöpakkasia onkin luvassa alkavalle viikolle. Toivottavasti kunnon pakkaset saapuvat pian ja saamme aloittaa valmistautumisen pilkkikauteen. On uskomatonta, että jouluaattoon on enää vain 42 päivää. Täytyy taas todeta Paulin sanoin: "Juhannus on justiinsa."
Elokuvan editointi on edennyt hyvää vauhtia. Kokonaispituudeksi näyttää tulevan melko tarkalleen 50 minuuttia, mikä on juuri sopiva. Saimme taltioitua viime kesänä muutamia todella mieleenpainuvia hetkiä, joista pääsemme nauttimaan kolmen viikon kuluttua.
Hollolan Uistimen pikkujoulut pidetään lauantaina 3.12. klo 16 alkaen. Aiempien vuosien tapaan talo tarjoaa kahvit ja glögit. Vieraat voivat halutessaan tuoda mukanaan iltaan sopivaa suuhunpantavaa. Illan ohjelmassa on perinteisesti uusimman Teno-elokuvan ensi-ilta ja lupasakkaa seurustelua samanhenkisten ulkoilmaihmisten kanssa. Lisäksi pienen koronatauon jälkeen pääsemme jälleen mittelemään pöytälätkän kiertopalkintopokaalista.
Ensi-illan lähestyessä myös itse elokuva on jo edennyt editointivaiheeseen. Pieniä tummia pilviä ilmaantui editointitaivaalle, kun lähes kaikki kuvatut n. 400 leikettä katosivat bittiavaruuteen. Onneksi Helena oli tallentanut ne pohjoisessa mukana olleelle läppärille. Huh! Varmuuskopiointi kunniaan siis.
Veneemme pääsi tänään talvisäilöön Hämeenkoskelle. Tapanin varasto on mitä parhain tila veneelle. Lämmin varasto antaa veneelle ja moottorille monta lisävuotta. Lisäksi pienet huoltohommat voi käydä tekemässä mukavassa ympäristössä. Mikäli hyvä säilytystila veneelle, autolle tai muulle tavaralle kiinnostaa, ota yhteyttä Tapaniin. Yhteystiedot löytyvät vaikka Tapanin Brofta Oy:n sivuilta.
Eero käy vaappuverstaalla joka maanantai. Ikänsä kalastaneen Eeron into kalastukseen ei näytä laantumisen merkkejä. Ikämiehen esimerkkiä seuraten, kädentaitoja voi kehittää vanhempanakin. Eränkävijät-sarjan Manun sanoin: "Elämän tarkoitus on elinikäinen oppiminen".
Syyslomalla käväisimme muutaman päivän reissun Pohjanmaalla sukulaisia tapaamassa. Lestijärvellä saimme ihailla kaunista auringonlaskua ja yhtenä iltana jopa revontulia. Pakkasyön jälkeisenä aamuna näkyi rannassa pientä jääriitettä. Vedet alkavat olla juuri nyt sopivan viileitä muikunpyyntiin Lestillä.
Teimme vierailumme yhteydessä Kotipirtin pihan grillikatokseen tulet. Siitä onkin jo hetki aikaa kun olemme olleet yhteisillä tulilla äidin ja isän kanssa. Ensi kerralla taidamme keittää oikein nokipannukahvit.
Lahdessa veneemme on jälleen nostettu vedestä ja pesty kauttaaltaan talvisäilytystä varten. Rampilla venettä nostaessamme saimme Kimmon kanssa ihailla aivan Messilän venerannan edustalla ollutta lokkiparvea. Veteen syöksähtelevät lokit saalistivat rantavesiin tulleita kuoreita ja ehkä salakoitakin. Seppo tuntee tämän järven kalat ja niiden käyttäytymisen vuosien kokemuksella. Ilmankos hän oli nytkin vapoineen ahvenfileitä hakemassa...
Verstaalla on veistelty ja maalailtukin useana päivänä. Tällä kertaa valmistui joukko kolmikoukkuisia taimen- ja järvilohivaappuja. Järviemme punalihaiset ottavat melkoisen erilaisiin väriyhdistelmiin. Eri vesistöillä tuntuvat olevan omat ottivieheet. Keijolta, huippuluokan perhontekijältä, syntyy hienoja ideoita vaappujen värityksiksi, mistä on hyvänä osoituksena vaappugallerian no. 32, "Keijon kiusaus". Tällä kertaa uutta väriä saivat folioidut vaaput.
Syksy on ollut harvinaisen kiireistä aikaa. Onneksi kovimmat kiireet alkavat helpottaa ja verstaalla ehtii poiketa yhä useammin. Joka vuosi tapahtuu vaappujen parissa pientä tuotekehittelyä. Edesmennyt LGH-vaappujen tekijä Leo Gunnar Hacklin totesi aikoinaan, että "vaappu ei ole koskaan valmis". Vaappujen evoluutiota on mielenkiintoista seurata vaikkapa vanhoja alan julkaisuja tutkimalla. Vaapun uinti ja värimaailma kehittyy tekijöidensä mieltymysten ja mielikuvituksen mukaan. Vaappujen pohjustus sekä pinnoitus ovat olleet aina pohdinnan alla. Muoveista liuottimien avulla sulatetut "lakat" ovat nykyään suosituimpia pohjustus- ja pinnoitusaineita. Muovilaatuja on myös monenlaisia ja tällä kertaa tutkinnan alla on akryylistä sulatettu kirkas pinnoite. Akryylilevystä tehdään mursketta esimerkiksi sahaamalla ohuita suikaleita, jotka paloitellaan liuottimeen. Nopeasti sulava sahauspuru kannattaa käyttää myös pinnoitteen raaka-aineeksi.
Sain loppukesästä vaappuihin soveltuvaa foliota hieman suuremman satsin. Kiitos vaan sinne Vaajakoskelle. Nyt foliota on jo soviteltu vaapun kostyymiksi ja tulos näyttää vähintään lupaavalta. Tarkkasilmäisimmät saattavat tunnistaa folion persoonallisen kuvioinnin toisesta yhteydestä. Näistä vaapuista valmistuu pian joukko taimenen surmia uistelukäyttöön.
