Luonnon tarkkailua

 

Lämmin sää saavutti pohjoisimman Suomen juhannusviikolla. Etelässä saatiin juhannuksena monin paikoin sateita, joita on täällä pohjoisessa kaivattu jo pitkään. Useiden viikkojen kuiva jakso näkyy Tenon pinnan vajoamisena loppukesän lukemiin. Lohennousu on jatkunut kuivuudesta huolimatta kaikuluotauksien mukaan varsin mukavissa merkeissä. Ensi viikko kertoo paljon myös Tana Bruhun rakennetun lohienerottelupadon toimivuudesta. Mikäli Tenon lohet eivät uskaltaudu uimaan patorakennelman läpi, näkyy se saman tien kaikuluotaustuloksissa. Itse pato näytti valmistuvan aivan viime tingassa luvattuun päivään mennessä. Kävimme nimittäin torstaina Tana Brussa ostosmatkalla ja padolla oli täysi työ menossa. 

Tämän rakennelman pitäisi erotella kyttyrälohet Tenon omista lohista

Me aloitimme harjuksen kalastamisen menneellä viikolla. Saimme heti ensimmäisenä kalastuspäivänä Kymäkaltionsuvannosta kuusi harjusta, joista riittikin syötävää pitkäksi aikaa. Ilahduttavaa oli nähdä joessa olevien kalanpoikasten runsas määrä. Lohenpoikasia näyttää olevan runsaasti, vieläpä useampaa ikäluokkaa aina nollikkaista kolmivuotiaisiin asti. 

Kylmäkaltionsuvannon rauhaa

Kesän ensimmäiset harjukset

Upeat värit koristavat harjuksen suurta selkäevää

Kävin Katan kanssa kuvaamassa vedenalaista videota Kuoppilasjoella. Mukava oli nähdä että ensimmäiset lohet ovat nousseet jo sinnekin. Täytyypä tehdä vielä uusi kuvausreissu parin viikon kuluttua ja seurata lohien nousua tällä tutulla sivujoella. Kaksi piekanaa tarkkaili minun ja Katan kulkemista jokivarressa. Ylempänä törmäsimme poron vasan jäännöksiin. Liekö piekanat ja jokin muu peto verottanut seudun porokantaa pahimpaan nälkäänsä. Olivatko piekanat kiinnostuneita nimenomaan Katasta?

Kata yrittää naamioitua maastoon

Piekanat pyörivät yllämme 

Pihapiirissä olemme saaneet tarkkailla useita eri lintuja. Nuoraskarin kupeessa ovat uineet muun muassa viiden laulujoutsenen parvi, kaakkuri ja useita isokoskeloita. Pihapiirissä meitä ilahduttaa päivisin äänekäs kuukkelikatras johon kuuluu viisi kuukkelia. Talitiaiset ja kirjosiepot ruokkivat poikasiaan järripeipon päästellessä "kauniita" laulusäkeitään. Harvinaisempia vieraita ovat olleet punaotsainen urpiainen ja pihalla poikennut harmaasieppo. 

Talitiaisella on uskomattoman monta eri laulutapaa

Kirjosieppo on tuttuakin tutumpi pihalintu

Kuukkelit käyvät etsimässä Katan ruoantähteitä

Laulujoutsenet Nuoraskarin rantavedessä

Urpiainen on kaunis ilmestys

Harmaasiepon näimme nyt ensi kertaa

Mökillä riittää aina pieniä askareita. Nukkuma-aitan, Tuharintuvan terassilaudat on nyt öljytty ja päämökin ovet saivat uuden maalipinnan. 

Maal-Ari hommissa

Kata löysi lenkkireissulla vanhan ketunpesän

Kesätyttöjen retkiviikko

 Kesätytöt Liisa, Lilli ja Iivi saapuivat Utsjoelle maanantai-iltana. Iivi houkutteli viime kesän hyvien kokemuksien perusteella tänä kesänä mukaansa kaksi pitkäaikaista ystäväänsä. Koska tytöt ovat ulkoilmaihmisiä, oli heille neljän päivän ajaksi mukava keksiä tekemistä ja näkemistä. Ensimmäinen retkipäivä suuntautui Yläkönkäälle. Alimman kosken voima oli upea kokemus läheltä koettuna ja kosken ääni oli myös vaikuttava. Liisa löysi rannasta ainutlaatuisen hiidenkirnun, joka on meiltä jäänyt huomaamatta, vaikka olemme vierailleet noilla kohdilla ties kuinka monta kertaa. Vaativa kävely kivisellä ja louhikkoisella rannalla palkittiin kodalla, missä nokipannukahvien lisäksi porukka nautti makkarat ja nuotiolla paistetut lätyt. 

Seuraavaksi suunnistimme Pahtavaaran levähdyspaikalle ihailemaan Rastigaisaa, Finnmarkin korkeinta tunturia, jonka leveillä kyljillä oli vielä reilusti lunta. Maisemien ihailun jälkeen oli vatsassa jälleen tilaa Tunturitupien kioskin herkuille. 

Päivään mahtui paljon ohjelmaa, sillä kävimme katsomassa vielä Utsjoen ehkä tunnetuinta maisemaa. Ailigastunturilta länteen avautuva näkymä ei jättänyt ketään kylmäksi, vaikka raikas alkukesän tuuli sitä yrittikin. Ailikkaan huipulla sijaitevan Utsjoen tähtitornin ainutkertainen arkkitehtuuri tuli myös todistettua.

Tytöt Yläkönkään rannalla

Liisa löysi hienon hiidenkirnun aivan rantavedestä

Pieni lapinorvokki on kaunis kuin koru

Rastigaisan näkeminen on aina elämys

Postikorttimaisema Ailigastunturilta länteen

Keskiviikkona suunnistimme Tenon alajuoksun suuntaan, Nuorgamiin. Skaidijärven kodalla Helena loihti porukalle herkullisen lounaan. Tunturiylängöllä katseella on tilaa vaeltaa, sillä kaukaisimmat näkyvät kohteet sijaitsivat lähes sadan kilometrin päässä. Lilli kokeili kanssani Skaidijärvessä myös kalaonnea, mutta kalat olivat epäonneksemme juuri ruokalevolla. Skaidijärveltä palattuamme poikkesimme katsomassa uusimman suomalaisen menestyselokuvan, "Sisun", kuvauspaikkaa. Lammen rannalla oleva, elokuvan kohtausta varten rakennettu laituri puretaan tuota pikaa. Täytyypä käydä katsomassa tuo rapakon takana suurmenestyksen saanut elokuva, onhan se kuvattu käytännössä Nuorgamissa. Kun olimme päässeet taiteen pariin, niin kävimme myös Nuorgamin keskustassa sijaitevan Art Miriamin ateljeessa ja taidekaupassa. Oli todella mukava kuulla taitelijalta itseltään hänen taiteensa taustoista ja näimmepä myös juuri työn alla olevan taulun. Taidekaupasta löytyi paljon mielenkiintoista ostettavaa. 

Koivu istuu koivussa

Lilli yrittää hurmata Skaidijärven rautuja

Elokuvalaiturilla tuulettaa iloinen porukka

Yksi Art Miriamin upeista tauluista

Taiteilija Mirjami Kinnunen esittelee juuri valmistuvaa teosta

Torstaina tytöt lähtivät Utsjoelta etelään, Kevon reitin alkupisteelle. Sieltä matka jatkui kohti Silkeájaa, missä oli oiva huilipaikka. Kävelyreitille osui monen monta ikivanhaa mäntyä, jotka ovat nähneet tuhansia reitillä kulkeneita. Illalla tytöt saivat nauttia Tenon taimenta ja harjusta jotka Otto ystävällisesti antoi herkuteltaviksi. 

Viimeisen päivän ohjelmassa oli retki Tenon rantaan, Vitosniemen kodalle. Siellä vietettiin mukava päivä jutellen ja toisten seurasta nauttien, ja kodassa paistettuja makkaroita unohtamatta. Kahvit keitettiin kuuliaisesti keittimellä, sillä Utsjoella on voimassa metsäpalovaroitus. Illalla oli vuorossa juhla-ateria Aurora Holidaysin kuuluisassa ravintolassa. Tiina-kokki oli laittanut taas parasta pöytään ja tytöt hyrisivät tyytyväisyyttään. 

Viisi päivää sujahti hetkessä. Fyysisen aktiviteetin lisäksi päivät tarjosivat myös paljon silmänruokaa paikallisten herkkujen lisäksi. Hyvin toistensa kanssa toimeentulevalla triolla on ilo ja nauru herkässä. He voisivat kutsua itseään nimellä "Harmony Sisters". 

 

Lilli, Liisa ja Iivi Kevon karttaa tutkimassa

Tällä männyllä voisi olla paljon tarinoita kerrottavanaan

Yöttömän yön taikaa

 Saavuimme keskiviikkoiltana pitkän odotuksen jälkeen Utsjoelle, Kaavaan Johkamiellin mökille. Kesä on jo pitkällä ja Tenon vesi on laskenut normaaliin kesäkorkeuteensa. Jäidenlähdöstä on kuukauden päivät ja lohi on aloittanut nousunsa Tenoon ja sen sivujokiin. Pulmangissa sijaitseva nousulohien kaikuluotauspiste on rekisteröinyt kesäkuun alun päiville mittaushistoriansa korkeimmat nousulukemat. Toivotaan että nousu jatkuu samoissa merkeissä ja kalastusrajoituksien vaikutus realisoituu vihdoinkin nousulohien lukumäärissä. 

Nuoraskari ja Kaava

Kivikosken Kuninkaankivi

Varma kesän merkki on, kun yksi Tenonvarren tunnetuimmista taukopaikoista, Tunturitupien kioski avaa kesäksi ovensa. Elintarvikekioskin monipuolinen tarjonta hakee vertaistaan. Levajokisuussa, Yläkönkään yläpuolella torstaina auenneessa kioskissa on tarjolla Marjon taatusti uunituoreita leivonnaisia. Kalastusvälineiden ja -lupien lisäksi myytävänä on mm. käsitöitä ja lukutoukat löytävät itselleen mielenkiintoista luettavaa. Tällä taukopaikalla kannattaa totisesti pysähtyä. 

Tenon Tunturitupien kioski on jälleen auki

Luonto on herännyt alkavaan kesään täydellä tohinalla. Puissa on jo suuret lehdet ja linnut ovat täysissä  pesintäpuuhissa. Me teimme pienen retken Skaidijärvelle, missä valmistellaan uuden käymälärakennuksen rakennustouhuja. Mukava nähdä että suositun retkikohteen palvelut pidetään kunnossa. 

Talitiainen ruoanhakupuuhissa

Naapuripöntössä pesii kirjosieppoperhe

Skaidijärven kota ja tulevan käymälän rakennustarvikkeet

Lumihuippuiset tunturit kruunaavat maiseman

Tänään teimme pienen patikointiretken Norjan puolelle, täysin ihmisen koskemattomalle seudulle. Kirkkaiden vesien lisäksi näimme todellisen ihmeen. Ruokailtuamme erään lammen rannassa liropariskunnan laulaessa, alkoi Kata nuuhkimaan tuulen suuntaan ja haukahti muutaman kerran. Kun lähdimme paluumatkalle lammelta, oli 10 metrin päässä meistä olevassa louhikossa vastassa suuri näätä. Näädän väri oli normaalia tummempi ja siksi meidän piti tunnistaa sitä hieman pidempään. Onneksi kultakurkulla ei ollut kiire mihinkään. Liekö se kuullut lähistöllä saman riekon laulun kuin me. Näätä oli vähintään yhtä utelias meidän näkemisestä kuin me siitä. Saimme rauhassa valokuvata sitä ja kun lähdimme liikkeelle, loikki se hetken rinnallamme samaan suuntaan. Tällaista tilannetta ei ole koskaan aikaisemmin tullut todistettua.

Liro on oiva laulaja

Kata nuuhkii jotain...

Voi mahdoton kun on nätti näätä!

Se oli todella kiinnostunut meistä

Aimo 1928-2023

 Aimo siirtyi niille parhaille erä- ja kalastusmaille viime maanantaina. Pitkäaikainen sairaus haurastutti tämän katajaakin sitkeämmän erämiehen reilun 94 vuoden iässä. 

Aimo oli harvinaislaatuinen mies - kohtelias, hyväkäytöksinen ja aina valmis kuuntelemaan. Uskomaton elämänvoima ja positiivinen asenne näkyi kaikessa. Vaikka elämässä oli välillä suuriakin haasteita ja suruakin, säilyi Aimolla ainainen usko tulevaisuuteen. Mies oli tunnettu hyväntuulisuudestaan ja ystävällisyydestään. Niinpä Aimon ystävä- ja tuttavapiiri hakee laajuudessaan vertaistaan. Tästä hyvänä osoituksena oli Aimon 90-vuotispäivät, joita vietettiin Kangaskylän pitokartanolla Reisjärvellä. Syntymäpäivistä muodostui melkoinen kansanjuhla, johon osallistui Reisjärven väkilukuun suhteutettuna uskomaton määrä ihmisiä. 

Aimo metsästi ja kalasti koko ikänsä. Ketunpyytäjänä hän oli omaa luokkaansa, olihan hän omien sanojensa mukaan "ovelampi kuin kettu". Jänisjahti kuului Aimon vuosikalenteriin ja viimeinen hirvi kellistyi Aimon luodista vielä noiden muistorikkaiden syntymäpäivien jälkeen. Kalastaminen oli kotitarvekalastusta kunnes lohenpyynti tarttui Aimoon tällä vuosituhannella. 

Tornionjoelta Pellosta saatu komea lohi veti Aimon kokeilemaan lohensoutua myös Tenolla. Tenon Lohirannassa vietetty lohiviikko vuonna 2008 oli Aimolle kohtalokas. Tuolloin saatu huippu lohisaalis tartutti lohensoutukipinän mieheen reiluksi kymmeneksi vuodeksi. Aimosta tuli Tenon rannasta, Kaavasta hankkimallemme mökille jokakesäinen, toivottu vieras. Talkoista Aimo ei suostunut jäämän pois mistään hinnasta. Kun Johkamielliin rakennettiin kesällä 2010 porukalla aittarakennus, ei Aimo jäänyt kotiinsa flunssaa potemaan vaan sanoi vaimolleen Eiralle että "nokka on niistämistä varten". Niinpä Eiran oli päästettävä Aimo matkaan. Reissussa flunssa sitten parani ja Aimo sai olla lempihommissa muiden kanssa. Lohensoudussa Aimo oli koko ajan aistit valppaina, erämiehen tapaan. Katse seurasi joen tapahtumia herkeämättä, rantaa unohtamatta. Omat saaliit nostivat ilon ylimmilleen ja kuultiinpa rannassa kerran lyhyt laulun luraus Aimon laulamana. Aimo iloitsi myös muiden saaliista ja tuli taukopaikoilla monien lohestajien ystäväksi. 

Aimon työuraan kuului maitotilan pitoa ja kirvesmiehen töitä. Monet vuodet kuluivat noita töitä samaan aikaan tehden. Talonrakennustöiden ohella käsistään kätevä Aimo teki muun muassa huonekaluja. Parin viikon kuluttua hautajaisissa saattoväki istuu kirkossa Aimon poikiensa kanssa tekemien Reisjärven kirkon penkeillä.