Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Uusien nikkarien iloa


Kaksi viikkoa sitten vaapunveiston aloittaneet Eelis ja Ville piipahtivat vielä pariin otteeseen verstaalla ja saivat vaappunsa valmiiksi. Yhdessä tekemisen ilo sekä veistämisen hauskuus koukuttivat isän ja pojan uuden harrastuksen pariin. Käsittämättömän hienot luomukset vetivät kaikkien suut muikeaan hymyyn. Huolellisesti veistettyjen vaappujen sileät kyljet hivelivät silmää. Kynäruiskun käyttäminen oli uutta molemmille, vaikka sitä ei huomaa lopputuloksesta. Ainoa ja mieluinen kotiläksy tuli silmien sekä pupillien maalauksesta. Näiden uusien vaappunikkarien muikkujäljitelmä, ahvenväri, punahile ja papukaijavariaatio harhauttanevat tulevana kesänä monet petokalat. Ja ne uinnit. Kaupan hyllyiltä on vaikea löytää näin hyväuintisia vaappuja. 


Eelis maalaa kynäruiskulla


Villen ahvenväri saa lakan pintaan


Eelis tarkistaa sahauksen suoruuden


Pupillin maalaaminen vaatii oikean otteen


Koukutuspihtien käyttöön tutustuttiin myös


Ville ihailee vaappunsa uintia


Tyytyväiset vaappunikkarit, Eelis ja Ville


Tänään vietimme muutaman tunnin Rysänperän laavulla tutussa seurassa. Auringon paistaessa ihailimme kevään etenemistä ja mm. silkkiuikkujen soidinmenoja. Eväät olivat jälleen parasta laatua. Nälkämme taltutettiin perusteellisesti.


Suolaisten jälkeisiä herkkuja


Hanna oli taituroinut kakun koristeet sokerimassasta


Tämän kaarnalaivan kipparina toimi Martti "Mara" Muurahainen


Niko ja kummipoika Sampo veistivät puisen ongenkoukun


Tällä silkkiuikkupariskunnalla on kampaukset kohdillaan




maanantai 22. huhtikuuta 2019

Riistanhoitotyötä


Perjantaina kävimme miesporukassa riistanhoitoreissulla Halsuan ja Lestijärven rajamailla. Heinon ja Toivon kanssa teimme kevään viimeisen hiihtoretken hirvien hyväksi ja veimme niille uuden suolakiven, "hirvitikkarin". Vajaan parin metrin korkeuteen, katkaistun haaparungon päälle asetettu suolakivi on osoittautunut hirville vastustamattomaksi herkuksi. 

Tikkarin asentamisen jälkeen söimme eväät kunnon tervastulien loimussa. Katan mielestä hiihtoreissumme jäi ehdottomasti liian lyhyeksi. Kaikenlaisten luonnon tuoksujen hurmaamana se ei olisi halunnut lähteä kotimatkalle vielä pitkään aikaan. 


Kokeneet erämiehet Heino ja Toivo ovat istuneet tervastulilla kerran jos toisenkin


Katalle nämä tervastulet taisivat olla ensimmäiset, mutta ei viimeiset


Muuttolinnut ovat saapuneet maahamme jo sankoin joukoin. Kurkien lentoa on mielenkiintoista seurata. Aurassa lentävät kurjet ääntelevät harvakseltaan. Niiden lyhyet merkkiäänet liittynevät auran lentojärjestykseen ja suunnistamiseen. Kurjet laskeutuvat pelloille sekä lepäämään, että syömään. Nämä uljaat linnut viihtyvät usein yhdessä laulujoutsenten kanssa.


Tämä kurkiaura ylitti Lestijärven


Kurkien ruoka- ja lepotauko


Utelias kurki


Helena toi Kilpisjärveltä yllätyksen. Tämä tuliaisrautu maistui paistettuna erinomaiselta.


Tavallista kookkaampi pilkkirautu


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Tyttöjen reissu Kilpisjärvelle


Käväisin viettämässä lomaviikon aurikoisen Kilpisjärven henkeä salpaavan kauniissa maisemissa. Tiirismaan ladun järjestämä hiihtomatka oli minulle enemmän pilkkireissu hienossa ympäristössä, todella upeassa säässä. Matkasimme Tuulan ja Hannan kanssa ensin bussilla halki Suomen yön yli. Urheilullinen Hanna ei ollut moksiskaan matkasta ja "kipaisi" Saanan päälle vielä samana päivänä, kun saavuimme Kilpisjärven Retkeilykeskukseen


Saana aamuvalossa.


Itse läksin seuraavana aamuna käymään jäällä ihailemassa auringonnousua ja Ruotsin puolen tuntureiden valoa. Keli lupaili jo tuossa vaiheessa oikein hyvää...


Jäältä kstsottuna aamuvärejä


Kävimme sunnuntaina Tuulan kanssa huiputtamassa Saanan. Pitihän meidän ottaa mallia Hannasta. 


 Tuula ihailee Kilpisjärveä Saanan rinteiltä


Huipulla!


Viikon aikana kelit todella hellivät lomalaisia. Sekä pilkkiminen että hiihtäminen oli enemmän kuin nautinnollista Tiirismaan ladun iloiselle joukkueelle. Tässä vaiheessa on hyvä kiittää Pirkkistä ja Minnaa. Vaikka itse en osallistunut ohjatuille retkille, ovat muut kilvan kiitelleet oppaita ja Pirkkiksen kokemus yhdistettynä hienoon asiakaspalveluun ja kovaan kuntoon sekä "turnauskestävyyteen" tekivät suuren vaikutuksen meidän porukkaan ja minuun.

Yksi reissuista osui Haltille. Kilpissafareiden järjestämän kelkkakyydin turvin pääsivät retkeläiset käymään Haltin huipulla. Itse tosin valitsin Tuulan tapaan pilkkimisen. Kaikkea kun ei ehtinyt tehdä. Hanna kuitenkin kävi tuolla reissulla katsastamassa, oliko Haltin huippu paikoillaan, olihan Hanna jo aiemmin saavuttanut saman pisteen vaeltaen.


Hanna ja Haltin huippu (kuvan otti Aino - hiihtokuningatar vailla vertaa)


Tosiaan me kävimme Tuulan kanssa osin rautujen narrattavana ja vähän narraamassa rautujakin. Oppanamme toimi Ailakkasafareiden Tuomo Hyvönen. Tuomon huomaavainen ja ammattimainen ote sekä lämmin huumori olivat sen verran koukuttavia, että käväisin seuraavana päivänä Tuomon ja vaimonsa Ullan kanssa vielä Lossujärvelläkin pilkillä. Lämpimästi voin suositella heidän palveluaan. Molempina päivinä muunmuassa halstrasimme rautuja lounaaksi. Voiko sen parempaa ruokaa saada, kuin juuri pyydetty rautu kauniissa maisemissa - aurinkoisessa kelissä...


 Tuomo ja Tuula valmiina kelkkamatkaan.


 Tuulan pieni, mutta sitäkin maittavampi rautu.


Kyllä ovat kauniita. (Sekä Arin tekemä vapa että rautu)


Kävin vielä eräoppaaksi opiskelevan Minnan kanssa iltapilkillä torstaina, kun ensin olin käynyt lumikengillä katselemassa Saanan rinteiltä niitä hulppeita maisemia, joista Kilpisjärven kylä on tunnettu. Keli oli muuttunut "hieman" tuulisemmaksi.


Yr.no:n säätiedote kertoi tuolla hetkellä tuulevan 10 m/s. Ja sen huomasi ;-)


Vuokrasin vielä perjantaina Oacit eli liukulumikengät ja käppäilin jälleen Saanan rinteille. Siellä oli hyvä hetki hengähtää ja todeta, että olipas todella hieno viikko. Lauantaiaamuna mukavat ja turvalliset kuskimme starttasivat bussin nokan kohti etelää. Kävipä kettukin vielä näyttäytymässä ja huikaamassa hyvän matkan toivotuksen.


Kiitos Kilpisjärven seutu ja Tiirismaan ladun porukka upeista kokemuksista!


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Uusia nikkareita


Menneellä viikolla verstaalla vieraili uusia kasvoja. Eelis ja Ville kävivät verstaalla pitkän iltapuhteen ja tutustuivat vaapunteon mukaansa tempaavaan maailmaan. Nokkelat puukonkäyttäjät veistivät vaivatta kahdet vaappurungot mieheen. Runkolangan taivuttelut sujuivat molemmilta myös hämmästyttävän hyvin. Vaapuntekokärpänen taisi puraista isä-poika tiimiä perusteellisesti. Ensi torstaina on vuorossa vaappujen maalausta Kivijärven ottiväreihin. 


 Villeä ja Eelistä naurattaa: "On tämä mukavaa puuhaa"


Eelis piirtää sahausuran paikan tarkasti


Lauantaina aloitimme kuksien veistämisen Mikan kanssa. Pahka-aihioissa näkyy runsaasti loimuja joten odottelemme innolla valmistuvien kuksien lopullista ilmettä.


Mika työstää kupin muotoa


Tein äskettäin erikoisen vaappusarjan. Kyseessä on syntymäpäivälahja nuorelle ja lahjakkaalle pyöräilijälle. Näiden vaappujen värit löytyvät kuuluisista kilpapyöräilijöistä ja heidän pyöristään. Tämänkaltaiset tuotokset ovat mielenkiintoisia haasteita vaapuntekijälle. 


Marco Pantani, Eddy Merxx ja Miguel Indurain jäävät myös vaapunteon historiaan


Ulkoilmaan hurahtaneet Helena, Tuula ja Hanna ovat tämän viikon Kilpisjärvellä. Käsivarren Lapin hanget ovat nyt parhaimmillaan hiihtäjille. Raudunpilkkijät nauttivat huhtikuun pitkistä päivistä ja aurinkoa tuntuu riittävän tälle viikolle, mikäli sääennusteisiin on uskominen. Tuula viettää syntymäpäiviään tällä viikolla. Niinpä annoimme hänelle syntymäpäivälahjan reissun lähtöhetkillä. Tälle lahjalle voi olla käyttöä noissa Kilpisjärven maisemissa. Onnea vielä Tuulalle!


Tuulan uusi, pahkasta tehty morrivapa


Kauniit loimut koristavat tätäkin pahkaa