Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Maanantaiaamujen askareita

  Eero käy vaappuverstaalla joka maanantai. Yhteinen nikkarointiaamumme sujuu kalastukseen liittyvien asioiden parissa. Välillä teemme vaappuja, toisinaan korjaamme rikki mennyttä kalustoa ja kaiken tämän ohella parannamme maailmaa. Keskustelemme ihan kaikesta. Toki kalastus saa jutuissamme leijonanosan, mutta maailmantilanne, kotimaan politiikka, ympäristöasiat, lähiseudun tärkeimmät uutiset ja muut ajankohtaiset asiat irrottavat kieliemme kannat notkeiksi. 

Täksi talveksi tuunasimme ensin Eeron pilkkiahkion talven koitoksiin ja saimme juuri valmiiksi Eeron ensimmäisen morrivavan. Tämän vavan muotokieli seurasi minun aiemmin tekemääni vapaa. Työkaluja käyttäessämme huomasimme että oikeilla työkaluilla puun työstäminen sujuu ongelmitta ikämieheltäkin. Valmis vapa lämmitti tekijänsä mieltä kovasti. Kuinka miellyttävältä sileäksi hiottu ja lakattu puu kädessä tuntuukaan. Lopputulos kestää kriittisimmänkin tarkastelun. Kaiken lisäksi tällaista vapaa ei saa mistään kaupasta. 


Siimakupin muotoilua taltalla


Eero viilaa ulkopintaa


Lakattuun runkoon liimataan vapaosa


Siimarullan alunen kiinnitetään liimaamalla


Valmis vapa ja onnellinen mies


Viikonlopun pilkkireissumme saivat hyytävän höysteen kylmästä pohjoistuulesta. Saimme molempina päivinä juuri sopivan määrän ruokakaloja. Pieni siirtyminen ja kalojen etsintä on tuottanut tulosta, sillä   uusi paikka on antanut hyvän kokoisia raitapaitoja. Paikka on nimenomaan ahvenpaikka, sillä kolmella viimeisellä reissulla ei ole tullut mitään muuta kalalajia. Pieni siirtymä teki suuren vaikutuksen.
 

Lauantain ahvenet jäisinä ahkiossa


Sunnuntain ahvenet näkivät myös auringon


Helena ei tuulessa palellut


Tuuli tuiversi Katan turkkia


sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Työvoitto

 Tänään kävin Siikaniemen vesillä etsimässä paistokokoisia ahvenia. Eilen illalla alkanut lumisade oli kasvattanut lumipeitettä yön aikana kymmenkunta senttiä. Suunnistettuamme Siikaniemen parkkipaikalta kohti jäätä, pysähtyi Kata nuuskimaan tuoreita minkin jälkiä. Liekö minkki juuri säikähtänyt tuloamme? Pehmeä lumipeite oli pakottanut minkin liikkumaan loikkien rantapusikossa evästä etsiessään.

Jäällä on nyt syytä liikkua erityisellä varovaisuudella. Siikasalmen kaikkien saarien läheisyydestä löytyy vaaralliset sulat. Vaikka sulien kohdilla on melko matalaa, on kylpy kylmää jos nolla-asteisen veden varaan joutuu. Silmät siis auki jäällä liikkuessa. 


Saarten väli on kokonaan sula


Ja tämän saaren päästä lähtee pitkä sula

Aamupäivällä paistikokoiset ahvenet tuntuivat olevan kiven alla. Tutuistakin paikoista saaliiksi tuli vain pieniä ahvenia ja särkiä. Särkiä tuntui riittävän monin paikoin paksuiksi parviksi asti. Puolen päivän ja lukuisien pilkkiavantojen jälkeen kaikuun alkoi piirtyä odotettuja kuvia. Ensimmäinen ruokakala nappasi tasuriin heti kun olin saanut sen laskettua väliveteen. Pian näytölle ilmaantui uusia raitapaitoja jotka kelpuuttivat huikopalakseen tutun kultamorrin. Pari isoa ahventa kävi hermoja raastavat kaarroksensa morrin ympärillä, mutta eivät huolineet syöttiä. Tein uuden, päivän viimeisen avannon pienen matkan päähän edellisestä, mutta kaloja sieltä ei kuulunut. 


Särkeä on ihan riittävästi kun 7,3 metrin vedessä 
on 5 metriä korkea särkiparvi

Lähdin paluumatkalle ja samalla palasin vielä edelliselle avannolle. Hetken pilkittyäni kaksi paksua kalakaikua piirtyi näytölle ja toinen tarttui kuin tarttuikin Elmon tekemään papukaijan väriseen morriin joka oli tapsissa pystypilkin alla. Päivän komein ahven tarttui siis aivan viime hetkellä, kotiinlähdön kynnyksellä. Sitkeys palkittiin taas kerran. 


Sitkeydellä saadut syömäkalat


Kata on uskollinen pilkkikaveri

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Jääleidien talviretki

 Telttailu yhdistetään useimmiten kesäiseksi retkeilymuodoksi. Merja, Sari, Piia ja Helena, "Jääleidit", lähtivät lauantaina ahkioineen pienelle yhden yön retkelle, tarkoituksenaan yöpyä Vesijärven jäällä. Lähtiessä leidejä saattoi matkaan mitä kaunein aurinkoinen sää ja iloinen kvartetti hymyili kilpaa auringon kanssa. Ahkioin varustautunut porukka herätti myös mielenkiintoa Messilän rannassa, missä hieno sää oli houkutellut ulkoilijoita jäälle sankoin joukoin. Varusteet tällä retkikunnalla oli olosuhteiden mukaiset, eli kunnossa. Telttojen alle oli varattu eristeet ja jokaisella oli tuplamakuupussit. Vaatetus oli mietitty tarkkaan, samoin eväspuoli. Retkikunnan herkuista mainittakoon talviretkillä harvinainen jäätelö... Ensimmäisen päivän kohokohtia oli merikotkan lento matalalla aivan leiripaikan yli.

Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen auringonnousu oli todella vaikuttava. Aamupalan jälkeen teltat ja muu varustus pakattiin jälleen ahkioihin ja paluumatkalla pysähdyttiin Enonsaaren luoteiskärjessä vastaan tulleen Katan luokse kahvitauolle. Tauolla Merja pääsi kokeilemaan pilkkimistä ensi kertaa elämässään. Kaikuluotaimen näytöllä nähdyt kalat toivat jännittävän elementin tähän aiemmin yksitoikkoisena pidettyyn kalastusmuotoon. 

Kahvitauon jälkeen retkikunta suuntasi nokat kohti tuttua lähtösatamaa. Rantaan saapunut retkikunta oli yhtä hymyä. Sää suosi retkeä täydellisesti ja kaikki sujui kommelluksitta. Tämä telttaretki taisi synnyttää pari uutta talviretkeilijää. 

Alla olevat kuvat ovat sekä kirjoittajan että retkeläisten ottamia.


Lähtötunnelmaa sinisen taivaan alla


Jääleidit alkutaipaleella


Piian ja Sarin yöpaikka on jo valmiina


Teltan sisällä on tunnelmaa


Kohta on aika mennä yöpuulle


Aamun sarastus oli näin vaikuttava


Ja lopulta auringon ensi säteet saavuttivat leiripaikan


Retkikunta lähestyy taukopaikkaa


Taukokahvit keitettiin bensakeittimellä


Merja jännittää, tärppääkö kala


Sari on jo valmiina jatkamaan matkaa


Jihuu! Mahtava reissu!!


sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Sylvin talvisynttärit

 Tänään vietimme Sylvin 6-vuotis syntymäpäivää Vesijärven jäällä, Mukkulassa. Synttäreille Sylvi oli kutsunut kymmenkunta ystäväänsä, jotka saivat kokea varmasti erilaisen juhlapäivän. Sylvin vanhemmat, Riikka ja Juha olivat suunnitelleet juhlia etukäteen yhdessä Helenan kanssa. 

Aamu valkeni kipakassa pakkassäässä, mikä tuntui entistäkin kylmempänä navakan tuulen johdosta. Juhlien keskuspaikalle pystytettiin kotateltta ja pressulaavu. Päivän mittaan kodassa oli mukava lämmitellä ja herkutella hyvässä seurassa. Laavun suojassa hääri juhlien keittiöosasto risukeittimen ja kaasukeittimien kanssa. Mainittakoon että syntymäpäivien "Base Camp" herätti kiinnostusta lähistöllä liikkuneiden piirissä. 

 Juhlavieraille oli suunniteltu oivaa ohjelmaa. Aluksi lapset jaettiin kahteen ryhmään. Helena neuvoi lapsille hyödyllisiä ensiavun alkeita. Lapsi (nukke) oli kastellut vaatteensa ja hänet piti saada nopeasti lämpimäksi. Pulmatilanteen ratkaisemisesta lapset selvisivät todella hienosti. Helena opetti lapsille myös kalojen tunnistamista. Lyhyen opetustuokion jälkeen kuvissa näkyneet kalat tunnistettiin vaivatta.

Kun puolet lapsista oli Helenan ohjaamina, olivat loput Juhan ja Arin aarteenetsintäpisteellä. Lukuisista järveen kairatuista avannoista piti löytää voimakkaan magneetin avulla yhteen avantoon piilotettu aarre. Jännittävän etsintäseikkailun kruunasi riemukas raha-aarteen löytyminen ja saaliin jakaminen jokaisen osallistujan kesken. Osat vaihdettiin ja kaikki saivat kokea niin aarrejahtia kuin oppia ensiavun alkeita.

Ennen kotiinlähtöä oli vielä mukava laskea Mukkulan kuuluisassa pulkkamäessä ja leikkiä rannan leikkipuistossa. Todennäköisesti monessa perheessä lapset ja ehkä joku aikuinenkin nukahtaa tänään tavallista aikaisemmin yöunille...

Juhlat onnistuivat yli odotusten. Lapset viihtyivät ulkosynttäreillä vallan erinomaisesti. Yksi osallistuja suunnitteli kotateltassa käytyään yöpyvänsä siellä heti seuraavana yönä. Ohjelma tuntui innostaneen kaikkia juhliin osallistuneita. Näissä juhlissa tehtiin jotain aivan muuta kuin juhlissa yleensä. Järjestetyn ohjelman lisäksi lapset ehtivät leikkiä omiakin leikkejä, mikä kertoo paljon lasten keskinäisistä suhteista. Lasten iloa oli hienoa katsoa. Yhden vanhemman viesti juhlien jälkeen oli, että nämä olivat varmasti vuosisadan synttärit, kun he kuuntelivat onnellisen lapsensa puhetulvaa kotona.


Juhlakeskusta rakentamassa


Helena opettaa kalojen tunnistamista


Kylmettynyt lapsi(nukke) on saanut lämmintä yllensä


Juha kertoo aarteenetsinnästä


Jännitys nousee...


Aarre on tarttunut magneettiin


Mikä pussukka se oikein on?


Rahaa!


Lapset seuraavat Juhaa mukisematta


Lihapullia ja nakkeja paistinpannulla


Jälkiruokana syötiin risukeittimellä paahdettuja vaahtokarkkeja


Nokipannukahveille riittää aina juojia


Riikka ja Juha