Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Kalamiehen elämänsä paras saalis



Viikonloppuna saimme olla juhlimassa ystäviemme häitä Rovaniemellä. Ansku on kuulunut lähipiiriimme jo pitkään, Mikkokin jo muutaman vuoden. Heidät yhdistäneessä tarinassa on kohtia, joissa elämä ottaa sopivasti ohjat saattaakseen kaksi ihmistä yhteen. Häätilaisuudessa kuulimme heidän tarinansa useampana värikkäänä versiona eri ihmisten kertomina.


Anskun ja Mikon ensimmäinen yhteinen vaellus alkoi Tenon Tunturituvilta


Monien vaiheiden jälkeen Ansku ja Mikko olivat muuttaneet aivan toistensa naapurustoon. Aikaisemman yhteisen työhistorian ansiosta he moikkasivat toisiansa postilaatikolla tai muuten vaan törmätessä. Vähitellen yhteinen rytmi postinhakuun alkoi löytyä ja tikusta tehtiin asiaa jotta kunnon tutustuminen pääsi alkuun. Ulkoilmaihmisinä yhteisiä puheenaiheita alkoi löytyä tämän tästä. Ansku oli aiemmin ääneen todennut meille että "Mistähän sitä löytäisi kunnon kalamiehen elämänkumppaniksi?" Erävaatteissa viihtyvä Mikko osoittautui pian läpeensä innokkaaksi perhokalastajaksi. Anskun ajatukset sinkoilivat sinne sun tänne. "Eihän se unelmien kalamies voi naapurissa asua." Läheltä tilanteen kehittymistä seuranneet näkivät asian todellisen laidan. Kohtalo oli tuonut nämä kaksi toistensa naapureiksi. Mikko huomasi ihastuttavan naisen ilmestyneen elämäänsä. Kalamiehen sitkeydellä hän tartutti Anskun pyytöihinsä ja pian naapurukset viettivät yhteistä aikaa saman katon alla. 


Mikko viihtyy virtavesien äärellä


Kosinta onkin sitten tyylikkyydessään oma lukunsa. Ansku ja Mikko saapuivat lyhyelle kalastuslomalle Utsjoelle kesällä 2018. Aiemmin keväällä Mikko oli onnistunut ostamaan heille kaksi kalastuslupaa Kuoppilasjoelle ja Mikon suunnitelma nytkähti aimo askeleen eteenpäin. Niinpä pari suuntasi heinäkuisena aamuna vapoinensa Kuoppilaan varteen kaloja narraamaan. Mikolla oli suuremmat suunnitelmat. Nyt olisi aika saada se elämän paras saalis.


Ansku hiomassa heittotaitojaan kalastusopas Pelle Klippingen opissa


Kalat eivät olleet aivan parhaalla syönnillään tuona aamuna, joten Ansku totesi aikansa kalastettuaan että oli aika kokeilla eri perhoa aiemmin siimaan solmitun tilalle. Mikko oli tehnyt rasiaan useamman mielestään sopivan perhon ja kehotti Anskua valitsemaan sopivan. Ansku totesi useamman kerran että mitään sopivaa ei rasiassa ole. Mikko totesi jo vähän huolestuneena että "Eikö siellä ole mitään minkä ottaisit?" Silloin Ansku huomasi perhorasiassa kiiltävän sormuksen ja kyyneleet alkoivat virrata lähes Kuoppilasjoen tahtiin. Sormus löysi paikkansa Anskun nimettömässä ja Mikko oli saanut sen elämänsä parhaan saaliin.




Asiat saivat näin lopullisen suunnan. Kompassineulat oli nyt kalibroitu samoihin suuntiin ja yhteiset suunnitelmat alkoivat toteutua saman tien. Tänä päivänä he asuvat upouudessa, rakentamassaan hirsitalossa joen rannalla Otso-poikaansa kasvattaen. Ympärilleen he ovat saaneet vankan tukijoukon lähisukulaisista ja laajasta ystäväpiiristä, mistä saimme hääjuhlassa aidon todisteen. 


Aviopari Ojamaa


Kertomus sai siis jatkoa eilen häiden muodossa Rovaniemellä. Saimme nauttia upeasta hääjuhlasta ja tapasimme suuren joukon hienoja ihmisiä, joista olimme kuulleet lukuisia juttuja ja tarinoita. Avioparin alkutaival on hyvä osoitus siitä että elämällä on usein suunnitelma varallemme. Meidän ei useinkaan itse tarvitse järjestellä asioita vaan elämä tekee sen puolestasi. 


sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Isä-poika -laatuaikaa


Hannu ja Olli vierailivat viikonloppuna vaappuverstaalla. Joululahjaksi saatu yhteinen vaappukurssi toi isä-poika parivaljakon Riihelään puukkojen kera. Miehet ovat innokkaita uistelijoita joten omatekoisille vieheille on selvä tilaus. Lauantain ja sunnuntain aikana kalamiehet veistivät kaksi vaappua mieheen. Lähiopetuksessa opiskeltiin vaapun rakennetta ja sielunelämää naurunhörähdysten säestäminä. Sunnuntaina vaaput maalattiin ja ne saivat uintilevyt nokilleen ja silmät vedenalaisen maailman tarkkailuun. Ensi vierailukerralla vaaput saavat koukut ja pääsevät uimakouluun. 


Vaapunteko alkaa puukkohommilla


Hannu keskittyy runkolangan taivutukseen, Olli kannustaa hymy huulilla


Nyt on Ollilla tarkka paikka kun pihdit muotoilevat runkolankaa


Sunnuntai alkoi maalaamisella


Kultasuomua tulossa


Lakkadippaus


Uintilevyn uran sahaaminen kysyy tarkkuutta


Hannu asettaa uintilevyn oikeaan kohtaan


Tämän parivaljakon touhu on mieltä lämmittävää. Isän ja pojan mutkaton yhdessäolo antaa myös itselle iloa ja päivät kuluivat hujauksessa. Yhdessä tekemisen ja oppimisen ilo kannusti molempia nikkareita hienoon lopputulokseen jonka näemme myöhemmin tämän blogin lehdillä. Joulupukille kirjoittanut ja miehille yhteisen lahjan tilannut Minna oli seuranamme lauantaina Ässä-koiran kera. Miesväen ollessa ollessa verstaalla Kata esitteli Ässälle Riihelän koirapuiston.


Ässä

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Talven ensimmäinen pilkkireissu Vesijärvelle


Tämä talvi on ollut perin erikoinen. Kunnon talvisäät odottavat tulemistaan ja ennusteet povaavat lämpimien säiden jatkuvan yhä. Kotijärvemme Vesijärvi sai viime viikon muutaman pakkaspäivän ansiosta toistakymmensenttisen jääpeitteen. Eilen kävin testireissun Siikaniemessä tutuilla pilkkipaikoilla. Jään paksuus vaihteli alueella selvästi, mikä on syytä muistaa mikäli aikoo lähipäivinä Vesijärvelle pilkkimään. Siikasalmessa on tunnetusti virtausta ja jää ohentui useilla senteillä salmea lähestyttäessä. Tuossa pieni varoitus sinne aikoville. Joka tapauksessa naskalit on syytä pitää käyttövalmiina näillä jäillä liikuttaessa.


Kata seuraa tapahtumia jäällä


Eilinen aamu valkeni sumuisena ja kosteana. Jäällä oli melkoisesti porukkaa kun pilkkijöiden lisäksi retkiluistelijoiden letkat kiisivät lähes lumetonta jään pintaa. Seuranani ollut Kata ihmetteli luistelijoiden aikaansaamaa ääntä järven jääkannella. Katan päivystäessä jäällä liikkuneita minä keskityin kalojen narraamiseen. Ahvenet olivat pääosin pienehköjä ja fileahveniksi kelpuutin vain kaksi, joista suurempi oli lähes 400 grammainen. Lukuisien särkien lisäksi sain yhden komean lahnan. Pilkillä ollut Patrikan Eero antoi minulle lahnansa jonka vein naapuriimme. Niinpä Laihokadulla syötiin eilen savustettua lahnaa kahdessa talossa. Vesijärven lahna oli aikoinaan kuuluisa suuresta koostaan ja hyvästä maustaan. Eilisen makuelämyksen perusteella voi hyvin sanoa, että savustettu lahna on todella maukas herkku. 


Komea Vesijärven punaeväinen ahven


Savustettu lahna on maukas herkku


Verstaalla on lennätetty lastua  ja kerätty hiontapölyä vaatteisiin aina kun aika on antanut myöten. Vaappujen lisäksi siellä on valmistumassa retkiastioihin luettava pahkalautanen. Tuohon palaamme myöhemmin kuvan kera. Helenan kuvia voi nykyisin käydä vilkaisemassa hänen omassa blogissaan, joka keskittyy Helenan uusiin Luonto-ohjaaja -opintoihin.


"Kuparifolio" on saanut raitavaihtoehtoja


"Rossin Rossoja" 


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Käsillä tekemisen juhlaa


Carita kävi eilen viimeistelemässä viime viikonloppuna aloittamansa pahkakuksan. Suolavesikylvyn jälkeen kuksa sai kuivua kunnolla ja kuiva kuksa sai viimeisen käsihionnan. Koska Carita halusi jättää pahkan hienot loimut ihailtaviksi, sai kuksa kylkiinsä vain tekijänsä nimen ja kiinalaiset, paljon puhuvat merkit. Pohjaan poltettiin ainoastaan valmistusvuosiluku. Lapin vaellusreissulta mukaan ottamasta löytösarvesta tehtiin tyyliin sopiva kuksalusikka. Caritan kuksasta tuli häikäisevän hieno. Huolellisuus jokaisessa työvaiheessa näkyy lopputuloksessa. 


Viimeinen hionta 


Kahvinporoja hierretään kuksan sisäpintaan


Puun sisältä paljastui mahtava värikirjo


Pohjan kuvioita ja valmistusvuosi


Täydellinen kokonaisuus!


Ilmari ja Otto saivat joululahjaksi vaapuntekokurssin. Isä-Markus on melkoinen käsityötaituri. Talot ja autot pysyvät priimakunnossa kun peukalo ei suostu olemaan keskellä kämmentä. Poikien ohella myös isä on innostunut kalastuksesta ja omien kalastusvälineiden valmistuksesta. 

Poikien vaapuntekointo on korkealla. Niinpä he ensimmäinen nikkarointi-iltapäivän jälkeen olivat valmiita jäämään meille yöksi, jotta pääsisivät verstaalle uudestaan heti aamutuimaan. Iloiset veljekset Ilmari ja Otto ovat ikäisekseen jo melkoisen taitavia puukonkäyttäjiä. Niinpä kahdessa veistorupeamassa valmistuikin  peräti kolme vaappua mieheen jotka maalattiin tänään ottiväreihin. Maalatessa tutustuttiin porukalla kynäruiskun sekä sapluunoiden ja tylliverkon käyttöön. Ensi kerralla vaaput saavat uintilevyt nokalleen ja silmät saaliskalojen tirkistelyyn... 


Ilmari sahaa itselleen sopivan puupalan


Nikkarointia parhaimmillaan


Kun Otto maalasi, niin Ilmari teki muita hommia omilla työkaluilla


Maalaamista opeteltiin kädestä pitäen, nelikätisesti


Markuksella ja pojilla on kohta oma vaappuverstas


Otto vaappujen ympäröimänä