Lukemista

 Noin kuukausi sitten ilmestynyt Harjus - perhokalastajan silmin on Ari Savikon uutuuskirja kalastuksen ystäville. Harjuksen kalastuksesta kiinnostuneille kirja tarjoaa kullanarvoisia vinkkejä. Parhaat ottiperhot sekä kalastustaktiikat kerrotaan avoimesti, samoin otollisimmat paikat mistä harjuksia kannattaa etsiä. 

Kirjassa perehdytään syvällisesti myös koko kalastamisen merkitykseen ja sen hyviin vaikutuksiin itse kalastajalle. Luonnossa oleminen, ympäristön tarkkailu ja kalojen käyttäytymiseen perehtyminen ovat tehokas keino pysähtyä sillä hetkellä merkittävien asioiden äärelle. Savikon mukaan kalastaminen on mitä parhainta sielunhoitoa nykyajan kiireen riivaamalle ihmiselle. Mielestäni tämän kirjan perusteella lääkäri voisi määrätä monelle töissään stressaantuneelle hoidoksi kalareissua vaikkapa pohjoisen tunturimaisemiin, kirkkaiden vesien äärelle. Tämä kirja on oivallinen lahjaidea jokaiselle kalamiehelle.

Lohivaappuja on olemassa todella laaja värikirjo. Kuitenkin muutamat vaappuvärit ovat saavuttaneet ottivaapun maineen, joka on kestänyt vuosikymmenestä toiseen. "Ampiainen" on yksi parhaita lohivaappujen yleisvärejä, joka toimii monissa eri olosuhteissa. Tummaselkäisenä se toimii sekä kirkkaalla että pilvisellä kelillä. Vaapun voi solmia siimaan jo juhannusviikolla ja kalastaa sillä koko kauden loppuun saakka. Ampiaisesta on sanottukin, että jos et tiedä mitä laittaa siiman päähän, niin se on aina hyvä valinta. Liekö sattumaa, mutta Ilarin kanssa saatu ennätyslohemme tarttui juuri tähän vaappuväriin Sirmassa vuonna 2008. 

Kolmikoukkuinen Ampiainen on myös mainio kuhavaappu

Lähimetsässä liikkuessamme törmäämme silloin tällöin kolmeen kauriiseen. Nämä hyväkuntoiset eläimet ovat tottuneet poluilla kulkeviin ihmisiin ja jopa koiriin. Ruskan pettämätön hajuaisti tunnistaa kauriit jo kaukaa. Kauriiden öiset nukkumapaikat tarkistamme usein aamulenkeillämme. Kuinkahan lähelle ne vielä meidät päästävät?

Ensilumi

Talven tuloa on odoteltu jo jonkin aikaa. Perjantaina Salpausselän lähimaastot saivat ensimmäisen, ohuen lumipeitteen kupeittensa koristeiksi. Ensi viikon loppupuolelle on tänne ennustettu runsaita lumisateita, mikä lämmittää erityisesti hiihtäjien mieliä. Mikäli nuo sateet tulevat ennustetun suuruisina, pääsevät varastoissa odotelleet sivakat jälleen nielemään latuja allensa.

Me kävimme eilen Hahmajärvellä Anna-Liisan kanssa. Kauniissa säässä oli mukava taltioida ensilumen peittämää luontoa valokuviin. Ruska oli jälleen aivan täpinöissään päästessään kirmaamaan metsässä tutkapanta kaulassaan. 

Anna-Liisa ja Ruska herkuttelevat yhdessä

Ensilumen kuorrutusta

Luonnon taidetta

Ruska nauttii näistä keleistä

Keppihommat ovat ihan parhaita

Kerrankin samassa kuvassa

Tänään seurasimme takapihallamme hauskaa tapahtumasarjaa. Orava huomasi linnuille ruoka-automaattiin laittamamme siemenet ja päätti yrittää samaan ruokapöytään. Kuinka ollakaan, nuori orava mahtui suojaverkon aukoista sisään ja pääsi maistelemaan lintujen eväitä. Hetken ihmeteltyään linnut söivät oravan kanssa yhtäaikaa, mutta eri puolilla ruokapöytää.

"Näinköhän tuosta mahtuisi ujuttautumaan sisään?"

"Oho, täällä ollaan"

Yhteisellä aterialla

Tämän vuoden elokuva on jälleen valmistunut. Vuodesta 2009 olemme taltioineet kesiämme Utsjoella, joten uusin elokuva on järjestyksessään jo seitsemästoista. Tuossa ajassa moni asia on muuttunut ja joka vuosi olemme löytäneet joitakin uusia kohteita kuvattaviksi. Elokuvan ensi-ilta on kolmen viikon kuluttua Itsenäisyyspäivänä.

Johannes on yksi elokuvan tähdistä

Ruska kaksi vuotta

Ruska täytti toissapäivänä täydet kaksi vuotta. Tänään olimme Karhulan Koirakalliolla viettämässä koirakaverisynttäreitä kuuden koiran ja kuuden ihmisen kera. Koirien riemu oli ylimmillään, kun ne saivat kirmata vapaina aidatulla alueella. Jos koirilla on Koirakalliolla mukavaa, samaa voi sanoa myös ihmisistä. Koirien omistajia on muistettu komealla tulipaikalla laavuineen ja uusimpana rakennuksena kallion kupeesta löytyy nyt kotalaavu. 

Tänään meillä oli ulkopöytä täynnä kaikenlaisia herkkuja koirien omistajille ja koiriakaan ei ollut eväitä suunnitellessa unohdettu. On todella hienoa että Ruska on saanut näin paljon hyviä kavereita. Hoitoapua ja lenkkiseuraa on järjestynyt usein puolin ja toisin. Onpa nämä koirat nähty talossamme myös sisällä, vieläpä yhtä aikaa. 

Ruska on ollut erityinen koira pennusta lähtien. Jo ensi viikkoina meille muutettuaan se oli mukana äitini saattohoidossa Lestijärvellä. Hoitokodissa Ruska piti meidän läheisten arjen rutiinit käynnissä raskaasta ajasta huolimatta. Hoitokodin henkilökunta ihastui Ruskaan saattohoidon aikana, niinpä sen kuva koristaa Kotipirtin seinää tänäkin päivänä.

Ruska on sosiaalisesti taitava koira. Se tulee toimeen kaikennäköisten ja -kokoisten lajitoverien kanssa, ihmisistä puhumattakaan. Niinpä Ruskan kanssa on helppo liikkua missä vain. Olimme vaeltamassa Hetta-Pallas -reitin Outin kanssa, kun Ruska oli vasta seitsemän kuun ikäinen. Vaellus sujui hämmästyttävän hienosti.

Ensimmäiset vuodet ovat sujuneet Ruskan kanssa mallikkaasti. Nyt, kaksivuotiaana, sen hyväntuuliseen olemukseen on tullut jo ripaus aikuisuutta. Toivottavasti sen pentumainen uteliaisuus ja into uuden oppimiseen säilyy koko sen iän. 

Ruska on juuri muuttanut Riihelään

Pilkkireissulla on mukava tutustua ahkiossa olevaan porontaljaan

Tämä kuva löytyy myös Kotipirtin seinältä

Päivätirsat Pyhäkeron autiotuvalla Hetassa

Tässä yksivuotias Ruska on kalareissulla

Koirakaverit tänään Ruskan 2v. synttäripotretissa

Ruska ja Halla kilpajuoksussa

Halla, Hurri ja Ruska sekä Halla, Usva ja Hukka

Kamera kaulassa

Helena on aloittamassa Atte Tannerin Valokuvaajaksi vuodessa -kurssia. Helena otti myös vähän varaslähtöä ja teki saman kouluttajan Lightroom kuvankäsittelykurssin verkossa. Kamera on ollut kaulassa entistä ahkerammin ja alla on muutamia otoksia viime viikoilta. 

Usva treenaa hallilla

Hukka kuuntelee tarkasti

Juoksukilpailun voittaja Halla

Kannatti juosta, nyt on vedenjuonnin aika

Leikkiä Ruskan, Hallan ja Hurrin kesken

Ruska mietteissään

Piia puiden varjossa

Metsässä on hyvä olla

Hyvä ystävämme Ani on tehnyt työrupeamansa valmiiksi ja jäi perjantaina viettämään joustavaa vapaa-aikaa. Toimettomaksi tuskin Ani alkaa, sillä hänen taitavissa käsissään syntyy monenlaisia käsitöitä ja vapakin pysyy hyppysissä kalaisasti.

Toivotamme Anille oikein antoisia eläkepäiviä! Kesällä nähdään alla näkyvissä maisemissa - Juhannus on justiinsa.

Lämpimät onnittelut Anille työuran päättymisestä!