Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Yöttömän yön taikaa

 Saavuimme keskiviikkoiltana pitkän odotuksen jälkeen Utsjoelle, Kaavaan Johkamiellin mökille. Kesä on jo pitkällä ja Tenon vesi on laskenut normaaliin kesäkorkeuteensa. Jäidenlähdöstä on kuukauden päivät ja lohi on aloittanut nousunsa Tenoon ja sen sivujokiin. Pulmangissa sijaitseva nousulohien kaikuluotauspiste on rekisteröinyt kesäkuun alun päiville mittaushistoriansa korkeimmat nousulukemat. Toivotaan että nousu jatkuu samoissa merkeissä ja kalastusrajoituksien vaikutus realisoituu vihdoinkin nousulohien lukumäärissä. 



Nuoraskari ja Kaava


Kivikosken Kuninkaankivi

Varma kesän merkki on, kun yksi Tenonvarren tunnetuimmista taukopaikoista, Tunturitupien kioski avaa kesäksi ovensa. Elintarvikekioskin monipuolinen tarjonta hakee vertaistaan. Levajokisuussa, Yläkönkään yläpuolella torstaina auenneessa kioskissa on tarjolla Marjon taatusti uunituoreita leivonnaisia. Kalastusvälineiden ja -lupien lisäksi myytävänä on mm. käsitöitä ja lukutoukat löytävät itselleen mielenkiintoista luettavaa. Tällä taukopaikalla kannattaa totisesti pysähtyä. 


Tenon Tunturitupien kioski on jälleen auki

Luonto on herännyt alkavaan kesään täydellä tohinalla. Puissa on jo suuret lehdet ja linnut ovat täysissä  pesintäpuuhissa. Me teimme pienen retken Skaidijärvelle, missä valmistellaan uuden käymälärakennuksen rakennustouhuja. Mukava nähdä että suositun retkikohteen palvelut pidetään kunnossa. 



Talitiainen ruoanhakupuuhissa


Naapuripöntössä pesii kirjosieppoperhe


Skaidijärven kota ja tulevan käymälän rakennustarvikkeet


Lumihuippuiset tunturit kruunaavat maiseman


Tänään teimme pienen patikointiretken Norjan puolelle, täysin ihmisen koskemattomalle seudulle. Kirkkaiden vesien lisäksi näimme todellisen ihmeen. Ruokailtuamme erään lammen rannassa liropariskunnan laulaessa, alkoi Kata nuuhkimaan tuulen suuntaan ja haukahti muutaman kerran. Kun lähdimme paluumatkalle lammelta, oli 10 metrin päässä meistä olevassa louhikossa vastassa suuri näätä. Näädän väri oli normaalia tummempi ja siksi meidän piti tunnistaa sitä hieman pidempään. Onneksi kultakurkulla ei ollut kiire mihinkään. Liekö se kuullut lähistöllä saman riekon laulun kuin me. Näätä oli vähintään yhtä utelias meidän näkemisestä kuin me siitä. Saimme rauhassa valokuvata sitä ja kun lähdimme liikkeelle, loikki se hetken rinnallamme samaan suuntaan. Tällaista tilannetta ei ole koskaan aikaisemmin tullut todistettua.


Liro on oiva laulaja


Kata nuuhkii jotain...


Voi mahdoton kun on nätti näätä!


Se oli todella kiinnostunut meistä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti