Jyväskyläläinen Minna on ystävämme jo vuosien takaa. Alkusyksystä tuli puheeksi että itse tehty kuksa olisi aika kova juttu, varsinkin kun ulkoileva Minna pitää nuotiolla keitetyistä nokipannukahveista. Saman tien kävimme verstaalla valitsemassa sopivan puun, koivupahkan, josta kuksa etsittäisiin päivänvaloon. Seuraavaksi kaivoimme kalenterimme esille ja sovimme päivän jolloin Minna aloittaa kuksansa tekemisen.
Eilen aamupäivällä Minna saapui Riihelään, mukanaan kolmen hengen täydelliset ateriat jälkiruokineen ja aamulla paistettuine sämpylöineen sekä porkkanakakkuineen. Saman tien suuntasimme verstaalle kuksaa tekemään ja nälkää hankkimaan. Suuren pahkan poskesta otettuun palaan piirrettiin kuksan ääriviivat ja sitten alkoi saha soimaan. Minna sahasi elämänsä ensimmäistä kertaa moottorisahalla ja tutustuminen uusiin työkaluihin alkoi tanssin lailla.
Ylimääräistä puuta poistettiin moottorisahan jälkeen poralla, taltalla, kourutaltalla, Raspi-Roopella eli sähköviilalla ja porakoneeseen liitetyllä hiontalaikalla. Vähitellen puuta oli poistettu niin paljon, että kädessä oli jo puolivalmis kuksa. Kupin sisäosa on jo käytännössä valmis. Ensi kerralla, marraskuussa, ulkopuolen hionta jatkuu ja kuksa viimeistellään ja ehkä koristellaankin. Minna osoittautui käsistään käteväksi, mitään pelkäämättömäksi nikkariksi, joka suorastaan ihastui hänelle uusiin työkaluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti