Kaksi viikkoa sitten vaapunveiston aloittaneet Eelis ja Ville piipahtivat vielä pariin otteeseen verstaalla ja saivat vaappunsa valmiiksi. Yhdessä tekemisen ilo sekä veistämisen hauskuus koukuttivat isän ja pojan uuden harrastuksen pariin. Käsittämättömän hienot luomukset vetivät kaikkien suut muikeaan hymyyn. Huolellisesti veistettyjen vaappujen sileät kyljet hivelivät silmää. Kynäruiskun käyttäminen oli uutta molemmille, vaikka sitä ei huomaa lopputuloksesta. Ainoa ja mieluinen kotiläksy tuli silmien sekä pupillien maalauksesta. Näiden uusien vaappunikkarien muikkujäljitelmä, ahvenväri, punahile ja papukaijavariaatio harhauttanevat tulevana kesänä monet petokalat. Ja ne uinnit. Kaupan hyllyiltä on vaikea löytää näin hyväuintisia vaappuja.
Eelis maalaa kynäruiskulla
Villen ahvenväri saa lakan pintaan
Eelis tarkistaa sahauksen suoruuden
Pupillin maalaaminen vaatii oikean otteen
Koukutuspihtien käyttöön tutustuttiin myös
Ville ihailee vaappunsa uintia
Tyytyväiset vaappunikkarit, Eelis ja Ville
Tänään vietimme muutaman tunnin Rysänperän laavulla tutussa seurassa. Auringon paistaessa ihailimme kevään etenemistä ja mm. silkkiuikkujen soidinmenoja. Eväät olivat jälleen parasta laatua. Nälkämme taltutettiin perusteellisesti.
Suolaisten jälkeisiä herkkuja
Hanna oli taituroinut kakun koristeet sokerimassasta
Tämän kaarnalaivan kipparina toimi Martti "Mara" Muurahainen
Niko ja kummipoika Sampo veistivät puisen ongenkoukun
Tällä silkkiuikkupariskunnalla on kampaukset kohdillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti