Harvinaisen pitkä lämmin sää jatkuu Utsjoella. Sateet ovat myös loistaneet poissaolollaan, eilistä lyhyttä ukkoskuuroa lukuunottamatta. Kauniit säät ovat suosineet kaikenlaista matkailua. Mekin poikkesimme Elinan ja Petun kanssa Ifjordin ylängöllä. Menomatkan vuonomaisemat ja ylängon kristallinkirkkaat vedet kestävät ihailua useammakin kerran. Mainittakoon että ylängölle ja lähialueille kalaan aikovat voivat käydä hakemassa kalastusluvat sekä desinfioimassa kalastusvermeet Rustebfielbman huoltoasemalla. Asema oli ennen Esso, nykyään Yx- ketjuun kuuluva. Palvelun saa tuolta asemalta suomen kielellä.
Smalfjord
Turskaa kuivumassa
Utsjoen kirkko sen naapurissa sijaitsevine kirkkotupineen on upea kokonaisuus. Aikanaan valtava rakennusurakka, suuri kivikirkko rakennettiin 1800-luvun puolivälissä. Mantojärven rannalle kaukaa saapunut kirkkokansa yöpyi pienissä tuvissa, joista moni on yhä suvun omistuksessa. Alue on nykyään Museoviraston suojelema. Kahvihampaan kolotukseen löytyy Kirkkotuvilta ensiapua seurakunnan pitämästä kesäkahvilasta.
Utsjoen upea kivikirkko
Kirkko pursuaa hienoja yksityiskohtia
Sisällä huokuu rauha
Häpeätuolia käytettiin ennen "tuhmistelijoille"
Kansallismaisemaa Kirkkotuvilta
Tenon veden pinta jatkaa laskemistaan. Joella kulkeminen vaatii jo huolellisuutta, sillä monin paikoin vettä on vain juuri ja juuri riittävästi moottorilla ajamiseen. Lähivesiä tunteville kerrottakoon että Hannunväylässä olevan Haarakiven korvat ovat jo reilusti pinnan yläpuolella.
Elina ja Petteri ehtivät myös lohensoutuun. Ensi kertaa Tenolla ja koko Lapissa vieraillut Elina nautti täysin siemauksin kirkkaasta vedestä ja puhtaasta luonnosta. Kahdella luvalla kalastuksen saldoksi näytti tulevan kaksi tärppiä, kunnes kaksi minuuttia ennen kalastusajan loppumista vapa alkoi tempoilla kalan merkiksi. Teno palkitsi harjusmies Petterin, tietenkin paistokokoisella harjuksella!
Lähtövuoroa odottamassa
Tenonajuruoho
Perhosen muotoon haljennut kivi
Torstaina meillä oli Helenan kanssa kalastusluvat Kuoppilasjoelle. Helteen vuoksi lähdimme liikkeelle aamulla heti lupien alkamisen aikaan. Koska vedet ovat nyt matalalla ja erityisen kirkkaita, ovat ensimmäiset heitot otollisille kalapaikoille ratkaisevia. Tälläkin kertaa tärppi tuli ensimmäisellä heitolla kirkkaaseen lompoloon. Helenan tarjoama Kapraali-aamupala kelpasi heti Kuoppilaan titille, joka tarjosi aimo annoksen jännitystä vavan varressa olleelle Helenalle. Olipa mukava oli nauttia kahvit Kuoppilasjoen varressa kun kalaonni oli potkinut näin mukavasti. Edellisen reissun tapaan näimme joella lukuisia pikkulohia pintakäyntineen ja hyppyineen. Tänne yritetään tulla taas ensi vuonna.
Aamuauringon valaisema lompolo Kuoppilasjoessa
Helena hymyilee auringon kanssa kilpaa
Monet näillä vesillä lohestavat tuntevat Kivikosken Kuninkaankiven. Mahtava järkäle, jonka kylkeä koristaa silloisen Ruotsi-Suomen kuninkaan Adolf Fredrikin vaakuna vuodelta 1766, hallitsee koko Kivikoskea olemuksellaan. Strömstadin rajasopimuksessa 1700-luvun puolessa välissä silloinen Ruotsi-Suomi ja Tanska-Norja sopivat valtakunnanrajoistansa. Vuonna 1766 rajat merkittiin, mistä muistona on suuriin kiviin louhittuina silloisten kuninkaiden vaakunat. Kivikosken ja Vetsikon Kuninkaankivet ovat tuttuja monille mutta kuinka moni tietää, että Sundebaktin päällä on myös kuninkaan vaakuna. Tanska-Norjan silloisen kuninkaan Kristian seitsemännen, C7, vaakuna on hakattuna Maaherranväylän rantakallion päälle.
Näillä kanoottiretkeläisillä oli kohde selvillä
Retkeläiset ihailevat Kristian seitsemännen vaakunaa
Eilen herkuttelimme oikein kunnolla. Saamamme pykeijalaiset kuningasravun jalat pääsivät ruokapöytään. Paloittelun ja suolavedessä keittämisen jälkeen koivet avattiin alapinnoilta saksien avulla ja herkullinen liha kaivettiin esiin. Petun tujakka valkosipuliaioli kruunasi ruissipsien ja -nachojen kanssa nautitut ravun koipilihat.
Leuku soveltuu hyvin koipien pätkimiseen
Herkkua mahan täydeltä
Suupalat
Nano on ihastunut Lappiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti