Tervetuloa Hollolan Uistin -blogiin

Pääset aina blogin etusivulle klikkaamalla lohenpyrstön kuvan vasenta yläkulmaa, jossa lukee Hollolan Uistin vaalealla tekstillä.
Alla olevat kuvat näet suurempana klikkaamalla kuvaa.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Huh, hellettä!


Utsjoella mitattiin eilen tämän kesän lämpöennätys maassamme. Liki kolmeenkymmeneen asteeseen kivunnut lämpötila teki Tenon rannoista auringonpalvojien paratiisin. Me emme olleet helteestä niin innoissamme, mutta Helenan pyykkäämät matot kuivuivat ulkosalla ennätystahtiin. Kuiva ja lämmin sää on laskenut Tenon veden vihdoinkin normaaliin kesäkorkeuteen. 

Tiistaiaamuna oli joella paljon tapahtumia lyhyessä ajassa. Puolenpäivän jälkeen muut venekunnat lähtivät joelta hellettä pakoon. Me olimme sopivasti Vitoslompolossa kun jonkinlainen lohiparvi saapui kohdille. Lyhyessä ajassa karkuutimme peltiin iskeneet kaksi lohta ennen kuin kolmas suostui pysymään kiinni koukkaukseen asti. Harvinaisen ärhäkkä lohi osoittautui lopulta lähes seitsemän kilon kojamoksi. Koukkuleuka ei ollut suostua millään koukattavaksi, niin suuttunut se oli viimeiseen suupalaansa. Kalan verestämisen jälkeen kiirehdimme vielä soutamaan koska kello lähestyi jo kahta. Viimeisillä minuuteilla titti tarttui Helenan sitomaan perhoon mutta ravisti itsensä irti aivan veneen vieressä. Tätä aamuvuoroa on mukava muistella myöhemminkin.

Kaksi koukkuleukaa

Lahtelainen Markus pääsi kuukaudeksi työharjoitteluun Lohirantaan. Kalastuksesta innostuneelle nuorelle miehelle pesti on unelmien täyttymys. Töiden sallimissa rajoissa Markus on tutustunut  lähialueen kalastusmahdollisuuksiin levolta lainatulta ajalla. Keskiviikkona lähdimme käymään Tenovuonon taimenapajalla. Toissakesäisen merirajan siirtämisen jälkeen tuttu paikka vaatii Norjan valtion kalastuskortin ja jokisuun alueen kalastusluvan. Jälkimmäiset luvat me ostimme Rustebfielbman huoltoasemalta, missä asiointi onnistuu myös suomeksi. 

Vuonon maisemat tekivät Markukseen lähtemättömän vaikutuksen. Harvoin saa kalastaa näin upeassa ympäristössä. Laskuveden käännyttyä nousuun kunnon taimenparvi piiritti Markuksen ja isomustaimenet pintoivat muutaman metrin päässä nuorukaisesta. Silloin taisi nuori perhomies olla hetken paratiisissa.

Vuono oli meille suosiollinen. Saimme saaliiksemme komeat taimenet ja Markus vielä uudet kalafongauspisteet kampelasta. Tuttu kalapaikka oli kokenut muutoksen kaksi vuotta sitten käydyn edellisen reissun jälkeen. Tenon virta oli peittänyt hiekalla koko niemennokan. Vain tuttu kalliokumpare oli jäljellä, sekin oli kokonaan merilevän kuorruttama.

Parkkipaikalta on näkymä Smalfjordille


Perhomies paratiisissa


Kunnon taimen savustuspönttöön, 1,7 kg


Markuksen ensimmäinen kampela


Kampelalla on oiva suojaväri


Markuksen perhotaimen laittaa hymyn huulille

Anskun vaellus onnistui täydellisesti. Arin ollessa Markuksen kanssa vuonolla Helena lähti Totin kera Anskua vastaan Kuoppilasjokivartta alaspäin. Ystävykset kohtasivat toisensa lähdelammella ja yöpymisen jälkeen joukkue palasi tyytyväisenä Kaavaan. Vaelluspäiväkirja pursusi upeita luontohavaintoja ja maisemakuvauksia. Anskun asfalttiallergia on pahenemaan päin. Pari päivää vaelluksen jälkeen käsissä pyörii Varangin niemimaan ulkoilukartta... Tuliaisina vaellukselta Ansku toi muutaman hienon sulan. Sekä korvamadon, "Laulavan kulkurin", jota olemme saaneet kuulla toistamiseen...

Ansku ja Totti


Mittarimadon toukat ovat tehneet tuhojansa


Silmä lepää näissä maisemissa


Tunturipuron raikkautta


Lähdelammen telttapaikka


Totti nauttii luonnossa olemisesta


Rastigaissa näkyy monesta paikasta

Edellisten vaellusten tapaan reissun päälle poikettiin joella. Ansku on selvästi kalaseitojen suosiossa, sillä saimme keskellä helteistä päivää lohen Hannunväylästä juuri ennen soutuajan loppua. Lohi oli huilimassa Hyljekiven akanvirrassa kun noutaja, fluorihilepunainen vaappu saapui. Auringon ruskettamat lohestajat säteilivät onnellisina kun saalis oli haavissa.

Aamulla varhain oli vielä viileää


Ansku ja 2,6 kg lohi 

Nuorena vaapunteon aloittanut Konsta lähti ukkinsa Joukon kanssa Tenolle. Joukon edellisestä reissusta on kulunut jo 15 vuotta, joten nyt oli aika tulla uudelleen tyttärenpojan kanssa. Jouko tuntee Lohirannan lähivedet paremmin kuin omat taskunsa. Kaavan vedet ovat myös tuttuja. Kivikoskessa aikoinaan menetetty suurlohi on jäänyt hyvin mieleen. Parin lohireissu lähti hyvin käyntiin. Jouko sai heti ensimmäisenä yönä hyvän kokoisen Tenontitin. Vanha taito on yhä tallella. Konstan kanssa soudimme yhden aamurupeaman. Kaloja näkyi useita. Titti kuskasi perhoamme ylävirtaan sylkäistäkseen sen hyppynsä aikana suustansa.

Jouko hallitsee lohenkalastuksen lisäksi myös lätynpaiston


Konsta, tuleva lohimies


Aamutunnelma


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti