Pihapiirissä on riittänyt vilskettä kun Keski-Pohjanmaan lohimiehet saapuivat Tenon törmälle. Petun keskiviikoisen tulon jälkeen koko tuttu kaarti oli taas kokoontunut yhteen. Kun koiranleuat ja ketunhännät kainaloissa kulkevat tapaavat toisensa, on porukan jutuissa ja tarinoissa tavallista enemmän höysteitä. Nauruntirskahdukset seuraavat toisiaan kun tämä seurue vaihtaa kuulumisia.
Naapurimökin vesihuolto antoi kalastuksen lomassa töitä moneksi päiväksi. Toivo kantoi päävastuuta vesiprojektissa ja lopulta pumpun huollon sekä putkiston läpikäymisen jälkeen alkoi Nuorasjoen raikas vesi virrata hanohin asti.
Toivon lohirieska olisi maistunut myös Taavetille
Tenon alkuviikon pienet lohiparvet nostivat kalastajien saalistoiveita. Petu ja Toivo kävivät Utsjoen Patonivassa heittelemässä, olihan molemmilla mieluisia kalastusmuistoja kyseisestä paikasta. Kalat eivät olleet ottipäällä, joten parhaimmaksi muistoksi tältä yhteiseltä reissulta taisi jäädä peilityyni Mantojärvi.
Mantojärvi
Peilityyni, sananmukaisesti
Lyhyelle visiitille tullut Petu ehti perjantai-iltana hetkeksi lohensoutuun ennen kotiinpalaamistaan. Kalaonnen kyllästämä nuorimies jatkoi siitä mihin edellisellä reissullaan jäi. Puoli yhdeltätoista kelan räikkä pärähti Vitoslompolossa, Suomen rannan tuntumassa. Virkeä lohijalka piti vapaudestaan kiinni viimeiseen asti mutta joutui lopulta veneemme kyytiin. Petun valitsema vaappu suupielessään on viimeinen asia minkä tämä lohi muistaa kutuvaellukseltaan.
Tyytyväinen lohimies
Lohi 5,1 kg, 83 cm
Mökille palattuamme Anssi ja Heino odottivat jo soutuvuoron vaihtoa ja joelle pääsyä. Ottivaappu laitettiin miesten mukaan, olihan se osoittanut juuri toimivuutensa. Aamulla kaksikko palasi joentörmälle suut leveässä hymyssä. Juutisäkissä pötkötti lähes kahdeksankiloinen lohi joka oli napannut Kivikoskesta, Niileksenkiven kupeesta. Aluksi Anssi kertoi lohen napanneen aiemmin tekemäänsä perhoon. Lopulta totuus kuitenkin putkahti miehen muikeasta suusta ja lohen viimeiseksi evääksi paljastui vaappu jonka olimme antaneet matkaan. Niinpä päätimme nimetä tämän aiemmin nimettömän vaappuvärin "Anssin perhoksi".
Heino, Anssi ja lähes kahdeksankilon tenolainen
Hollolan Uistin - väri "Anssin perho"
Aimon reissu Tenolle jäi viime vuonna poikkeuksellisesti väliin. Aikaisempina vuosina miehen lohionni on ollut erittäin suosiollinen. Toiveet olivat korkealla kun lähdimme taas joelle. Petun sekä Anssin ja Heinon juuri saamat lohet hyvässä muistissa ajelimme kohti tuttuja vesiä. Ahkerasta yrittämisestä huolimatta neljäskään soutuaamu ei näyttänyt tuovan tulosta. Kello lähestyi vääjäämättä kahta, jolloin vieheet tulisi nostaa vedestä. Muut veneet, yhtä lukuunottamatta, olivat jo palanneet rantaan. Neljää minuuttia vailla tapahtui sitten se mitä olimme odottaneet koko viikon. Kalakapustakosken alaosassa, aivan Norjan rannan tuntumassa, vapa alkoi tempoa kalan tarttumisen merkiksi. Lohimiesten hiipumassa ollut toive näytti toteutuneen.
Väsytys venyi yli kello kahden, toki sallitusti tässä tapauksessa, ja hieno lohi koukattiin veneeseen Vitoslompolon puolivälissä. Hoikka 6,8 kg ja 96 cm naaraslohi köllötti veneessä fluori-punahilevaappu suupielessään. Onnelliset kalamiehet riemuitsivat avoimesti. Tässä olivat nyt kyllä suuremmat voimat pelissä.
Tästä kalasta on riittänyt puhetta. Aimon nuorekkuus, 86 v., ja esimerkillinen herrasmiesmäisyys ovat tehneet hänestä tunnetun lohestajan näillä vesillä. Kaikki tutuksi tulleet kalamiehet toivoivat yhdessä Aimolle kalaa - tässä lohessa oli Aimon nimi. Riemua riitti monelle kalastajalle.
Tutussa kyydissä
Kunnon eväät maistuvat Norjanväylän odotuspaikalla
Pistää pikkuisen hymyilyttämään
Pihapiirin linnuilla on kiireisin tohina päällä. Poikaset kiljuvat ruokaa linnunpöntöissä ja vanhemmat kantavat evästä kasvaville tenavilleen.
Kirjosieppouros vie ruokaa poikasilleen
Oravanpoikien emo kantoi jälkeläisensä pesästä maailmalle. Nämä pienet poikaset vilahtelevat yhä pihapiirissämme.
Oravanpoika lämmittelee auringossa
Tenon tunnelmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti