Ahvenia etsimässä

Lauantaina olimme Vesijärven jäällä Sampon kanssa. Tuuli oli noin kymmenen asteen pakkasessa sen verran vilpoinen, että suunnistimme Rautakankareen rantaan tuulen suojaan. Moni muukin pilkkijä oli tehnyt tuulen vuoksi saman ratkaisun. Sampo oli ostanut  joululahjaksi saamillaan rahoilla kunnon kairan. Uusi laadukas kaira "rouskutti" jäätä ahnaasti ja avannot syntyivät vaivatta. Sampo osoitti mainioita  kalamiestaitojansa ja sai lauantaina porukkamme suurimman ahvenen. Poislähtiessä pakkasimme kamerat reppuihin ja tavarat ahkioon. Kuinka ollakaan juuri silloin ylitsemme lensi kotka, jonka näkeminen näissä maisemissa sävähdyttää joka ikinen kerta. 

Sampo lempipuuhassaan

Rautakankareen perinteikkäällä majalla on menossa täysremontti

Vesijärven rannoilla on luonnon jäätaidenäyttely

Tänä aamuna olimme pilkillä ihailemassa komeaa auringonnousua. Usva nousi jään pinnalta kun auringon ensi säteet nousivat taivaanrannasta. Hetki oli taianomainen. Maisema muuttui hetki hetkeltä ja oli mukava tuntea kirpeässä pakkassäässä lisääntyvien auringonsäteiden tuoma lämpö. Kävimme katsastamassa tutun ahvenpaikan ja saimmekin kaksi hyvänkokoista pannukarkeaa paistettavaksi. Kevään edistyessä täytyy tuolla paikalla käydä säännöllisesti. 

Kohta aurinko pilkistää

Kuuraparta

Auringon ensi säteet

Ruska seuraa päivän paisteessa tapahtumia jäällä

Talven ensimmäinen pilkkireissu

 Tänään pääsin Ruskan kanssa talven ensimmäiselle pilkkireissulle. Siikasalmen tutulla pilkkipaikalla jään paksuus oli noin 30 senttiä, mikä oli enemmän kuin etukäteen odotin. Särjet olivat hyvällä syönnillä ja ahvenet loistivat poissaolollaan. Särkien lisäksi pilkkiin tarttui yksi lahnan lähisukulainen, sulkava. Juttelin rannassa parin pilkkijän kanssa ja kaikilla oli samansuuntaiset kokemukset tältä päivältä. Seuraava reissu täytyy suunnata varsinaisille ahvenapajille, jotka ovat hieman etäänpänä rannasta. 

Sää oli mitä parhain. Nollan tuntumassa ollut lämpötila ja täydellisen tyyni sää tekivät minun ja Ruskan reissusta juhlan. Eväätkin, ne yhteiset, söimme hyvällä ruokahalulla. Samalla ihailimme taivaalla liihotelleiden korppien lentoa.

Aamu-utua Messilän yllä

Kaunis aamun sininen hetki

Olimme laivaväylän äärellä

"Taloussiikoja"

Sulkava 

Ruska viihtyy pilkkireissuilla

Helena sai uuden kelosta tehdyn kellon työpisteensä seinään

Rusakko

 Alkutalvesta, ennen lumien tuloa, kotikadullemme ilmestyi rusakko. Edellispäivänä nähty rusakko makasi seuraavana aamuna kadun reunan tuntumassa, eikä reagoinut juuri ohikulkijoihin, ei edes Ruskaan. Poikkeuksellisen rauhallinen pitkäkoipi makasi muutaman tunnin kuluttua kyljellään ja vaikutti selvästi sairaalta. Varikset alkoivat jo hätyytellä rusakkoa ja kävivät nokkimassa sitä vaikka se oli vielä selvästi hengissä. 

Helena soitti paikallisille viranomaisille ja sai ohjeet selvästi henkihieverissä olleen rusakon kanssa toimimiseksi. Niinpä minä annoin sille Aimon lanseeraamia "kalikantippoja", joiden avulla sairas rusakko pääsi lopullisesti kivuistaan, henkensä ohella. Rusakko pakattiin huolellisesti ja lähetettiin Ouluun, Ruokaviraston laboratorioon tutkittavaksi.

Tulokset tulivat juuri ennen joulua ja ne lähetettiin myös lähiseutumme tiedoista kiitollisille viranomaisille. Rusakko kärsi suolistokokkidioosista, joka on melko tyypillinen sairaus jäniksillä ja rusakoilla. Kokkidit ovat alkueläinloisia, mitä oli tämän rusakon suolistossa massoittain. Suoliston loisten lisäksi tämän rusakon sydämen kärkeen oli syntynyt paksuuntuma. Tämä sairaus ei tartu muihin eläimiin eikä ihmisiin, mikä oli huojentava uutinen.

Tämä rusakko oli vakavasti sairas

Kovat pakkaset saapuivat myös Lahden seudulle. Takapihamme lintulauta houkuttelee lintuja helpon aterian houkuttelemana. Päivän aikana siemensekoituksesta nauttii melkoinen lintujen kirjo. 

Harakka on komea lintu

Tämä rusehtava mustarastas on naaras

Punatulkku on meidän lintulaudalla lähes harvinaisuus

Pihapiirimme yleisin lintu on talitiainen

Ruska osaa poseerata

Talvi saapui toden teolla

 Kävimme joulun pyhinä sukuloimassa Pohjanmaalla ja yövyimme tunnelmallisessa sukumme mökissä Lestijärven rannalla. Järvessä oli kirkas jääkansi, olivathan pakkaset vihdoinkin saapuneet. Yöllä tähtitaivas loisti kirkkaana ja ensimmäiset pilkkijät kiirehtivät jäälle Tapaninpäivän jälkeen kovasta tuulesta huolimatta. Potkukelkalla ja liukuesteillä varustautunut pilkkijä sai varmasti nauttia vauhdin hurmasta kiiltävällä jäällä kiitäessään.

Auringonnousu Lestijärvellä

Tuulimyllyt kuuluvat nykyaikaan Lestillä

Lahteen palattuamme säätila on muuttunut talviseksi. Lunta on satanut 10-15 senttiä ja pakkaset ovat kiristyneet kunnolla. Verstaalla laitettiin lämmöt päälle Royn tultua vaapunveistohommiin. Royn viime keväänä veistämä "Papukaija"-vaappu osoitti toimivuutensa heti kesän ensimmäisellä kalareissulla. Kookas hauen ketale nappasi tuliterän vaapun nieluunsa ensiheitoilla ja katkaisi siiman. Ilmiselvä ottivaappu jäi Royn harmiksi hauen suureen suuhun...

Joululomalla Roy veisti verstaalla pari vaappua ja tänään ne saivat värit yllensä. Uusi "Papukaija" näyttää entistäkin houkuttelevammalta ja toiseksi ottipeliksi nuori vaapuntekijä maalasi "Ampiaisen".  Seuraavalla verstaskerralla nämä vaaput pääsevät uimakouluun ja samalla voisi veistää vaikka pari uutta runkoa tulevan kesän koitoksia silmällä pitäen.

Tästä se taas alkaa

Runo on muodossaan ja runkolangan ura sahataan seuraavaksi

Lakattu vaappurunko saa nyt väriä yllensä

Uusi "Papukaija" ja "Ampiainen". Hauet varotkoot tätä kaksikkoa!

Nikkaria naurattaa tämä mukava puuhastelu