Kuivan kesän jälkeen palasimme helteiseltä Utsjoelta helteiselle Keski-Pohjanmaalle. Utsjoelta lähdettyämme saapuivat kauan odotetut sateet pohjoisimpaan Lappiin. Ensimmäiset pisarat ropisivat automme tuulilasiin jo ennen Kevoa. Samana päivänä startanneen Kaldoaivi Ultra Trailin kilpailijat saivat niskaansa melkoiset sadekuurot. Matkalla kohti etelää seurasimme Aurora Holidaysista tutun Sonjan 168 km:n juoksua. Onnittelut Sonjalle vielä kerran valtavan hienosta suorituksesta. Voi vain kuvitella mitä kaikkea tuollaiseen suoritukseen pystyminen vaatii. Nostamme täällä hattua tällä kertaa erityisen korkealle.
Lestijärvellä lämmintä riitti yötä myöten. Onneksi etelätuulet puhaltelivat suoraan järveltä mökille päin, mikä vilvoitti sekä mökkiä että oloamme merkittävästi. Sukulaisissa käynnin lisäksi vietimme aikaa mökillä pienien puuhien parissa. Katoille en tänä kesänä kiipeillyt, viime kesän putoamisesta viisastuneena...
Lestijärven rannat ovat oivia paikkoja lintujen tarkkailuun. Lintuja on mukava seurata ja ne ovat usein todella kauniita. Niiden värien kirjo on loputon. Ja ne lauluäänet! Kukapa ei tunnistaisi kuikan huutoa tai laulujoutsenen kuuluvaa ääntä. Härkälinnun karheat krääkäisyt on myös helppo tunnistaa. Monet linnuista ovat tottuneet rannan mökkiläisiin ja niinpä ne usein viihtyvät aivan rannan tuntumassa. Lintuja kuvatessa alkoi vaivata pieni kamerakuume. Nykyisellä kalustolla on pärjätty jo vuosia, mutta tekniikka ja kameroiden ominaisuudet kehittyvät kaiken aikaa. Katsotaan mihin tämä kuume johtaa.
