Uutta luettavaa

 

Hollolan Uistimen nettisivuilla on luettavissa viime kesän tarina Utsjoella viettämästämme kesästä. Pääset lukemaan sitä suoraan tästä.

Ruska Kaavan maisemissa

Vihdoinkin Vesijärvellä

Elokuun alkupuoli on sujahtanut kovaa vauhtia. Monenlaiset työt ja arjen askareet sekä viime aikojen kovat tuulet ovat estäneet kalareissut omalle kotijärvelle Vesijärvelle. Tänäänkin tuulta oli vaahtopäihin asti, mutta silti käytiin kalassa Kimmon kanssa. Kimmo on kaikilla mittareilla ja joka suhteessa luotettava kalakaveri. Hänellä on myös vahva kalageeni, joka tarkoittaa, että kun kalaan lähdetään, niin jonkinlaisesta saaliista voisi antaa melkein takuun. 

Kimmo lempipuuhassaan Vesijärvellä

Tänään menimme kovan tuulen vuoksi läheisen saaren suojaan, missä aallokko ja tuuli eivät juuri häirinneet kalastusta. Pienen etsimisen jälkeen ahvenia alkoi tulla harvakseltaan, mutta tasaisesti. Harmi vain, että ne olivat liian pieniä paistinpannulle. Sitten Kimmon vapa niiasi kunnolla ja jigiin tuntui napanneen kunnon kala. Kalan elkeet olivat kuin kuhalla, mutta lopulta vedestä nousi maastopukuinen, lähes kolmen kilon hauki. 

Tässä on hyvä ruokakala

Tämä hauki pääsee meidän ja naapurimme ruokatarpeiksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan seuraavaa  suikalehaukireseptiä: 

Suikaloi haukifileet ohuiksi suikaleiksi ja pätki ne tarvittaessa. Pyöräytä suikaleet korppujauhoissa ja paista reilun voinokareen kanssa kunnolla kypsiksi. Herkuttele lämpimät haukisuikaleet sitruunamehulla terästettyinä. Suikalehauki maistuu mainiosti esimerkiksi salaatin ja/tai perunamuusin kera.

Viime päivinä olen kirjoittanut tarinaa menneestä kesästämme Utsjoella. Tarina julkaistaan lähiaikoina Hollolan Uistimen Wuosien Warrelta -sivulla. 

Erälehtiä selailemalla löysin hauskan mainoksen.

Tenon kuulumisia ja Kalakirjastolla on syytä juhlaan

 Monet ovat seuranneet tänä kesänä Tenon nousulohilaskuria odottavin tunnelmin. Alkukesästä lohien nousumäärät vaikuttivat hyvinkin lupaavilta, mutta sittemmin käyrät kääntyivät jyrkästä loivaan eli kovasti odotettua nousulohiryntäystä ei valitettavasti tapahtunut. Tämän kesän nousumäärä asettuu joka tapauksessa viimevuotista alemmaksi. Lopullinen määrä selviää myöhemmin syksyllä, kun luotaamalla saatu aineisto käydään vielä uudelleen läpi. 

Tenon vene Annebaktin lähtöpaikalla

Tenovuonolla on ollut hyvien saaliiden kesä. Roimasti nousseet lupahinnat ja lupakaupan sotkut vähensivät varsinkin turistien määrää Tenon merirajan aluella. Taimenia on noussut saaliiksi koko kesän ajan tasaisesti ja suurimmat tilastoidut yksilöt ovat olleet 5,5 ja 5,4 kiloisia mahtitaimenia. 

Hanna ja Piiakin pääsivät taimenen makuun vuonolla

Tenon ja koko jokilaakson tunnelmista voi lukea Suomen Kalakirjaston blogista. Kirjaston perustaja Ari Savikko on kuvannut tekstissään osuvasti lohikadon vaikutuksia koko seudun identiteettiin. Linkki blogiin löytyy tästä.

Suomen Kalakirjastolla ja sen perustajalla Ari Savikolla olisi hyvä syy juoda kakkukahvit, sillä tänä keväänä kirjastolle tuli täyteen miljoona käyntikertaa! Kirjaston sivuilla ja tietokannoissa on käynyt siis melkoinen vilske. Kauniin kirjastorakennuksen saranat ovat myös kuluneet lukuisien vierailijoiden ansiosta. Tämä kirjasto on osoittanut tarpeellisuutensa ennätysajassa. Muistutettakoon vielä, että kirjastossa voi vierailla ja se on mitä mielenkiintoisin paikka vähänkään kalastuksesta kiinnostuneelle. 

Tutun näköinen lohi ohjaa kävijät kohti Suomen Kalakirjaston aarteistoa

Reilu viikko sitten tuli tehtyä omaan hyvinvointiin vaikuttava hankinta. Samana päivänä, kun tästä Helkamasta tehtiin paikallisessa pyöräliikkeessä kaupat, uutisoitiin Tunturin konkurssista. Katkesiko perinteikkään pyörätehtaan kamelin selkä tähän kauppaan? Tuskinpa, mutta sähköpyörien ostajilla on ollut viime aikoina tarjolla poikkeuksellisen runsas valikoima huimin alennuksin. 

Sähköfatbike tai kotoisammin sähköläskipyörä on suunniteltu vaativampiin pyöräilyolosuhteisiin. Leveissä renkaissa riittää pitoa ja sähkön avulla jyrkät nousut loivenevat merkittävästi. Salpausselän rinteitä risteilevät polut ja reitit ovat saaneet nyt uuden kulkijan. Tämä pyörä tuli hankittua myös Utsjoki mielessä. Ensi kesänä pyörä pääsee Utsjoelle, missä sille on varmasti käyttöä. 

Salpausselkä on maastopyöräilijän paratiisi

Nousumetrejä löytyy

Osmanhovin lohimiehiä ja vintagea

 Pari viikkoa sitten Jussi ja Jari, Osmanhovin lohimiehet toisessa ja kolmannessa polvessa, tekivät lohensouturetken Tornionjoelle, Pajalaan. Ruotsin puolelle suuntautunut retki oli kaksikolle ensimmäinen. Vierailla vesillä kalastaminen helpottui, kun kalakaveriksi saatiin paikalla aiemmin lohestanut Pekka. Kaksikolla oli oma vene matkassa. Trailerissa kiilteli uudenkarhea Vetsikon veneen aito tenolainen, jonka oli veistänyt venemestari Eino Laiti. Vene oli Jussin ylioppilaslahja, jonka lähisukulaiset ostivat hänelle hienon opiskelumenestyksen johdosta. 

Pajalassa rannassa avattiin pieni hopeanvärinen viehesalkku, joka oli myös ylioppilaslahja. Salkun Hollolan Uistimen kymmenkunta tarkoin valittua lahjavaappua pääsisivät nyt kunnon testiin. Aikaisempien viikkojen saalistiedot eivät olleet kovin lupaavia. Vaikka jokeen oli noussut reilusti lohta, oli niiden ottihalukkuus ollut laimeaa. 

Jussi ja Jari valitsevat vieheet aina tarkoin. Jarin isä ja Jussin isoisä Hemmo on siirtänyt verenperintönä nuoremmille ympäristön, veden ja olosuhteiden perusteellisen tarkkailun vieheitä kulloinkin valittaessa. Kaksikko valitsi vaaput ja lähti joelle. 

Heti esnsimmäisenä iltana alkoi tapahtua. Uusi vene sai tulikasteensa kun veneeseen koukattiin yli kahdeksan kilon kojamo. Koukkuleuan viimeiseksi ateriaksi jäi Hollolan Uistimen tumma violetti erikoisväri hopeisin suomuin. Seuraavalla laskulla lähes samankokoinen lohi karkasi samasta vaapusta. Ensimmäinen lupa tarjosi lisäksi monta tärppiä. Violetti väri oli valttia. 

Viikon kuluessa olosuhteet muuttuivat ja nousevan veden myötä roskia tarttui vaappuihin jatkuvasti. Vapamiehellä oli täysi työ pitää vaaput puhtaina roskista. Putsaustyö kannatti, sillä kaksikko sai lopulta viikkonsa aikana neljä lohta, joista ensimmäinen oli suurin. Kaikki lohet tulivat lopulta taitavalle kaksikolle Hollolan Uistimen lahjavaapuilla, vaikka muitakin vaappuja käytettiin ahkerasti. 

Jussi ja reissun ensimmäinen lohi

Ylinnä violetti erikoisväri, Konduktööri, Kupari Kivikoski ja Parsilankku, joka on lainaväri JANilta

Me kävimme eilen Hahmajärvellä. Anna-Liisan mökillä sauna on remontoitu kiireestä kantapäähän ja ensimmäiset löylyt odottavat, kunhan lattia on viimeistelty ja lauteet kiinnitetty paikoilleen. Elina ja Petu olivat kanssamme katsomassa mökillä olleita kalusteita. Viisikymmentäluvun tiikkiset laatukalusteet olivat ensiluokkaisessa kunnossa ja saivat nyt kaksi uutta kotia. 

Anna-Liisa esitteli meille myös edesmenneen isänsä rakentamaa observatoriota. Rakennuksessa oli nerokas, avattava katto ja sisällä oli yhä laadukas peilikaukoputki, jolla taivaan kaukaisetkin kohteet tulivat tutuiksi. Oli elämys nähdä tämä harvinainen rakennus. Ihmisen uteliaisuus ja mielenkiinnon kohteet saavat paljon aikaan.

Evästauko pidettiin ulkona, kuinkas muuten. Yksi Hahmajärven seitsemästä kuikasta seurasi meitä turvallisen matkan päästä, kun herkuttelimme mökkirannalla auringon helliessä meitä loppukesän lämpimillä säteillään. Kiitos Anna-Liisa!

Idyllisessä saunarakennuksessa on remontti vielä meneillään

Observatorio on yhä kunnossa, vaikka puut yrittävät peittää sitä

Sisällä on siistiä ja hieno kaukoputki pyörivällä jalustalla

Yksi Hahmajärven kuikista

Aurinko laskee jälleen Utsjoella

 Utsjoella yötön yö loppui viime tiistaina. Viimeisinä päivinämme Johkamiellissä saimme ihailla iltaisin joen ylle kertyviä sumupilviä. Yöllä tihentyneet sumupilvet vuorasivat jokilaakson sakeaan verhoonsa. Aurinkokin katosi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä hetkeksi horisontin taakse ensimmäisen kerran sitten toukokuun puolenvälin. Nämä merkit kertovat Pohjois-Lapin lyhyen kesän kääntymisestä kohti uutta vuodenaikaa, syksyä.

Iltayöstä sumut saapuvat Tenonjokilaaksoon

Hannunväylässä, viitisenkymmentä metriä alavirtaan, hieman Suomen puolella, joessa näkyy uusi kivi. Tämä erehdyttävästi hainevää muistuttava kivi on keväisen jäidenlähdön ansiosta ilmestynyt joella kulkevien ihmeteltäväksi. Jäät muokkaavat jokea vuosittain ennalta arvaamattomalla tavalla.

Hannunväylän uusi pintakivi

Ajoimme Utsjoelta Lestijärvelle muutamaksi päiväksi. Öisin oli upea kuutamo, kiitos selkeän taivaan. Yhtenä päivänä kävimme Ruskan kanssa Jussinsaaressa, missä on kalastajille ja muille kulkijoille mainio kota. Tämä kota on hyvä esimerkki siitä, että pitkästä iästään huolimatta kota on yhä erinomaisessa kunnossa. Kota on siisti sisältä ja sen pihapiiri on täysin roskaton. Ilmankos monet Lestillä kalareissulla piipahtaneet venekunnat suosivat tätä eväs- ja taukopaikkanaan. Tälläkin viikolla yksi venekunta yöpyi kodassa reissullansa. 

Taikakuu

Kuun silta

Ruskakin nautti kotavierailusta

Minä pääsin mukaan unohtumattomalle kalareissulle Vilin, Venlan ja heidän pappansa Anssin kanssa. Meillä oli veneessä mukana pilkkivavat ja siimojen päässä mormuskat. Vili oli ottanut matkaan myös virvelinsä. Läheisen karin kupeessa muut saivat ensimmäiset ahvenensa, mutta minun pilkkiäni kalat eivät häirinneet. Siirryimme pätkän verran, Linjakiven läheisyyteen mistä muut saivat kaloja harvakseltaan, paitsi minä. Sitten Anssi siirsi venettä parikymmentä metriä lähemmäs kiveä ja ahvenet aloittivat ennennäkemättömän syönnin. Taitavasti avokelaansa käyttävä Vili sai ahvenia jigaamalla,Venla ja Anssi pilkkimällä ja minäkin sain nostella pilkilläni ahvenia sen minkä kerkesin. Kaikki kalat olivat hyvää paistikokoa ja mukaan mahtui monta kookasta kyrmyniskaa. Jos mormuskaa koristi edes jonkinlainen madonriekale, ei siima ehtinyt oieta ennen ahvenen ottia. Ahventen syönti oli suorastaan villiä, niinpä lopetimme kalastuksen sumpun täytyttyä nopeasti. Saimme fileerata melko lyhyen reissun päätteeksi hienon saaliin, mistä riitti maukasta herkkua moneen ateriaan. 

Olen saanut muutaman kerran elämässäni kokea, kun ahvenet ovat kovalla syönnillä, mutta tämä kerta oli jotain aivan ainutlaatuista. Kiitos Vili, Venla ja Anssi mahtavasta yhteisestä reissusta. Lestijärvi on maineensa mukaisesti hyvä kalajärvi. 

Lepän lehdestä oli jonkun toukan vierailun jälkeen jäljellä vain "ruoto"

Loistokultasiipinaaras

Loistokultasiipiuros

Koulun penkillä

 Viime tiistaina osallistuimme Utsjoella Hans van Klinkenin perhokurssille. Helena oli kurssilla aktiivi- ja minä passiivioppilaana. Jokainen, joka on vähänkin perehtynyt perhokalastukseen, tietää Hansin ainakin hänen tunnetuimmasta pintaperhostaan Klinkhamerista. Tiistain kurssi järjestettiin Aurora Holidaysin tiloissa, mistä erityiskiitos heille. 

Hans van Klinken

Viime vuonna ilmestynyt kirja, The Klink

Hans osoittautui oitis mitä mukavimmaksi herrasmieheksi, joka huomioi jokaisen oppilaan hienolla tavalla. Niinpä kolmituntinen perhokurssi sujui leppoisissa tunnelmissa, eikä kenenkään tarvinnut jännittää maailmanluokan perhomiehen opissa. Kurssilaiset sitoivat kolme erityyppistä perhoa, joille on varmasti käyttöä monilla kalavesillä. Hans muistutti kurssilaisia, että nyt sidotaan nimenomaan kalastusperhoja, ei näyttelyperhoja. Siksi on hyvä, että perhoissa näkyy kunkin sitojan oma kädenjälki. 

Perho syntyy pala palalta

Tiina ja Helena tarkkoina

Hans itse on ihastunut harjuksen kalastukseen ja on Utsjoella viettämiensä kolmen viikon aikana koukuttanut huomattavan määrän kookkaita harjuksia. Suurin haaviin ehtinyt harjus oli yli 60-senttinen isomus. Hansin ihastuttava vaimo, Ina, on myös erityisen taitava perhokalastaja. Hänen suurin harjus näiltä vesiltä oli yli 58 senttinen! Teno lähialueineen on van Klinkenin pariskunnan mukaan aivan maailmanluokan harjusvesi. 

Kurssilaiset sitoivat perhot vaihe vaiheelta Hansin näyttäessä ja selostaessa ensin jokaisen vaiheen erikseen. Kurssin lopuksi kaikilla oli kolme pyytävän näköistä perhoa, joihin sekä opettaja että kurssilaiset olivat tyytyväisiä. 

Päivän päätteeksi nautimme Aurora Holidaysin maukkaan porokeittolounaan. Namskis!

Hansin opissa on mukavaa

Tiina on tyytyväinen perhoonsa

Lopuksi Hans sitoi kurssilaisten seuratessa pintaperhonsa Klinkhamerin

"Ja kaikilla oli niin mukavaa..."

Tutut kesänaapurit

Tenon vesi lähti viime viikon alussa kiivaaseen laskuun. Viikossa joen pinta on laskenut yli 30 senttiä ja on kohta ajankohtaan nähden normaalikorkeudessa. Nyt veneemme voi olla taas tavallisella paikallaan. Yöt ovat olleet viime aikoina selkeitä sekä kylmiä ja lämpötila hipoi viime yönä jo nollaa. Tenolla kylmät yöt nostattavat jokilaaksoon sumua, onhan vesi tuolloin huomattavasti ilmaa lämpimämpää. 

Selkeinä öinä tunnelma on erityisen hieno, kun sumu nousee joesta

Anitta ja Pauli ovat jokakesäiset ja odotetut naapurit Kaavassa. Kivikosken aitiopaikalla sijaitseva mökki on heille lähes jo toinen koti, johon pääsemistä odotetaan kuukausia etukäteen. Me vietämme näillä  lomaviikoilla paljon aikaa yhdessä. Käymme yhdessä kalassa ja keitämme usein kahvit jokirannassa. Turha kiire loistaa poissaolollaan tämän pariskunnan seurassa ja yhteiset lomapäivät kuluvat kuin siivillä.

Kävimme veneellä kiertoajelulla 

Ani heittää perhovavalla Kylmäkaltionsuvannossa

Lokki odottelee kalanperkeitä

Nokipannukahvit tulossa Yläkönkään kodalla

Tottakai kahvien kanssa paistettiin räiskäleitä

Pauli heittää perhoa Kuoppilaskosken alaosassa

Kirkas ja hyväkuntoinen taimen tarttui perhooni Kuoppilaskoskessa

Kävin Ruskan kanssa tutustumisreissulla Viddaksen ylängöllä. Pulssia nostattavan alkumatkan jälkeen polun reitti muuttuu tasaisemmaksi ja helpommaksi kävellä. Ylängön maisemien auetessa puurajan jälkeen on kulkijan hyvä pysähtyä Istumakivelle ja todeta jälleen kerran näiden seutujen ainutlaatuiset näkymät. Viddasoaivilta on näköyhteys moneen järveen, joiden kalastoon täytyy tutustua ensi kesänä. 

Sammotjavrilla kalastaessa voi samalla kurkistella Norjan suurtuntureille

Rohkea liro piti meille seuraa Viddaksessa

Tällä västäräkillä meni tuulenpuuskassa höyhenet sekaisin 

Taivaan tulia nämäkin