Utsjoen luonto ja Tenon taika ovat houkutelleet Outin ja Johanneksen kesäloman viettoon Kaavan törmälle. Rinkan kanssa kulkemisesta innostuneen Outin kanssa olimme vuosi sitten unohtumattomalla Hetta-Pallas -vaelluksella. Tällekin kesälle Outi on jo ehtinyt tehdä yhden vaelluksen. Katsotaan mihin hän täällä Utsjoella vielä ehtii. Jääkiekkoa harrastava Johannes viihtyy äitinsä tavoin ulkoilmassa. Kymmenen vuotta sitten tehdystä Tenon reissusta jäi nuoren pojan mieleen erityisesti Annebaktilta saatu harjus, jota pieni kalamies sai väsyttää melkoisen tovin ennenkuin se oli saatu haavin uumeniin.
Kalastusinnostus on noista vuosista kasvanut, jos mahdollista. Niinpä menneellä viikolla olemme heilutelleet vapoja perin ahkerasti. Tämän kesän ensimmäinen harjus tarttui Johanneksen virvelillä ja heittokoholla heitettyyn perhoon. Komea harjus sai pian seuraa ja Johannes päätti kokeilla myös perhovavalla kalastamista. Kun pienen tutustumisen ja harjoittelun jälkeen perho alkoi lentää kokeneempien tavoin alkoi vapa taipua kalojen painosta.
Johanneksen ensimmäinen perhovavalla saatu kala oli tavallista komeampi. Olimme molemmat aiemmin karkuuttaneet kertaalleen lähellä rantaa ruokailevan isomuksen ja päätimme pitää pienen juomatauon ennen uutta yritystä. Minä sain aloittaa ja tartutin heti komean harjuksen. Harjusta verestäessäni huikkasi Johannes, että hänellä on kala kiinni. Vapa oli melkoisesti luokilla kun "Black Zuluun" napannut eväkäs taisteli vapaudestaan. Väsytys tuntui kestävän tavallista pidempään ja lopulta Johannes taituroi kalan haaviin. Ja mikä kala! Haavissa pötkötti komea puolimetrinen, kuvankaunis taimen. Näin komeasti voi aloittaa perhokalastuksen, kun kaikki menee nappiin.
Ahkeran kalamiehen saaliskaloihin tuli tänään hieno lisä, kun kylmässä ja tuulisessa säässä Johannes onnistui pyytämään siian. Siikakaan ei kuulu niihin useimmin perhoon tarttuviin kaloihin Tenolla.
Viikolla saaduista kaloista olemme tehneet yhdessä monenlaista ruokaa. Taimen sekä siika graavattiin ja harjukset on joko savustettu tai halstrattu. Olemme siis nauttineet korkealaatuisesta lähiruoasta monin tavoin.