Uuden kalastuskauden kynnyksellä

Pääsiäisviikonloppu oli pilkkimisen juhlaa. Juhlat jatkuivat vielä maanantaina, kun kipaisin jäälle aamutuimaan talven viimeiselle pilkkireissulle. Yöpakkanen oli jäädyttänyt rantoja sen verran, että jäälle oli vielä helppo mennä. Menin edellisaamujen tapaan samoille avannoille ja ahvenet olivat heränneet ilmeisesti jo ennen minua. Sain nopeasti muutaman ahvenen ja sitten kaikuun piirtyi pari paksua viivaa. Pienen epäröinnin jälkeen kala nappasi ja siimassa tuntui todella hyvän kokoinen kala. Potkuista päätellen mittelin suuren ahvenen kanssa. Morriin napannutta kalaa oli nostettava varovasti, koska siima oli melko ohutta. Muutaman metrin noustuaan se lähti tulemaan yllättävän nopeasti, mutta sai kuin saikin löysää siimaa ja karkasi juuri ennen avantoa. Siinä taisi karata suurin pilkkiahven mitä olen koskaan siimassa pidellyt. Voi turskanperkeet! Hetken kuluttua kaikuun ilmestyi uusi, paksu viiva ja morria vietiin jälleen. Kuinka ollakaan tämäkin karkasi edellisen tavoin. Pettymystä lievensi onneksi se, että talven viimeisinä viikonloppuina löytyi uusi ottipaikka, johon on mukava palata ensi talvena. Lisäksi nämä paikat täytyy tutkia myös avovesikaudella jigivapojen kera.

Maanantaiaamuna tuli onneksi yksi näin vauras ahven

Verstaalla on pakerrettu hissukseen myös kuksahommissa. Kuksat ovat mukavia lahjoja merkkipäivinä, joten niitä on hyvä nakerrella vähän varastoon. Nyt kun säät ovat lämpenemään päin, pystyy hiomahommat tekemään ulksalla.

Näistä aihioista syntyy värikkäitä juoma-astioita

Kuppiosa on pian valmis

Kenneth saa alkuviikosta paketin jossa on muutama taimenvaappu. Pakettiin mukaan ehti myös tämä, aidolla papukaijansulalla varustettu vaappu. Persoonallinen, paljon kontrasteja tarjoava väritys erottuu hyvin esimerkiksi alkukauden värjäytyneessä tulvavedessä. 

Tämä ainutlaatunen väritys pääsee Oulujoelle